Kes lastest on kaasas?

Me keskusteltiin kaverini Thomaksen kanssa eilen elokuvista. Mä sain taas kerran huomata että mun leffamaku on oikeasti hirvittävän huono. Thomas varmaan kestää sen että mulla on huono leffamaku (koska se on kamalan suvaitsevainen ja viisas ihminen) mutta ymmärsin vihdoin miten huono leffamaku mulla oikein on. Niin huono, ettei Thomas ollut nähnyt yhtään niistä elokuvista jotka mun mielestä ovat ehkä on the top of the movie-food-chain . Mutta mä oon muutaman kerran nähnyt niin huonoja elokuvia että edes minä en tykännyt niistä.

Mä asuin vielä kotona, ja me katsottiin telkkaria pikkuveljeni Callen kanssa. Kaukosäädin oli hävinnyt. Itse asiassa se ei yhtään ollut hävinnyt vaan se oli pöydällä. Pöytä sijaitsee ihan älyttömän kaukana sohvasta jolla istuimme (ainakin varmaan kolme metriä). Kumpikaan ei suostunut kaukosäädintä hakemaan (- ”en hae, nyt on sun vuoro”, ”-eipäs oo, en hae. Hae sä”, ”-Enkä hae. Mä mieluummin vaikka katson tätä”, ”No katsotaan sitten!”), ja niinpä me katsoimme koko elokuvan loppuun asti. Se tuli TNT-kanavalta ja se oli mustavalkoinen scifi-elokuva 40- tai 50-luvulta. Se kertoi perheestä joka adoptoi viisi lasta jotka olivatkin avaruusolioita tai paholaisia tai jotain. Se oli ihan käsittämätöntä paskaa. Ja me katsottiin se loppuun asti. Häijyys ei nuku koskaan.

Toinen tapaus oli nimeltään Aikarepeämä. Ihan kamala. Lentokone lensi vahingossa ”aikarepeämän” läpi, ja joutuivat aikaluuppiin. Ainoat jotka eivät hävinneet lentokoneesta olivat ne jotka nukkuivat (tietenkin, sehän on aivan kristallinkirkasta). Lopulta nerot tavikset keksivät miten päästä takaisin aikarepeämästä, ja loppuhuipennus on hidastettu, power rangers-tyylinen ilonhyppy joka pysäytetään still-kuvaan mid-air.

Mä kävin taas lauantaina shoppailemassa (köyhyys motivoi työntekoon, and all that). Mun uudet püksid hikoilee. Püksid on tosi hyvä sana. Mä käytän aivan liian vähän vironkieltä, mun mielestä. Mun kommunikaatio on muutenkin yhtä kielten sekamelskaa. Mulla pitäisi ehdottomasti olla enemmän viroa. Häiresignaal (=hälytys) on hyvä sana. Sitä mä aion ryhtyä viljelemään.

Kõik on korras!