Nipottajasavage

Eilen se tapahtui. I crossed over to a very bad place. Musta tuli sellainen ihminen jonka kaltaisiin mä en haluaisi kuulua. Mä hakkasin seinään koska naapurit mekkaloivat. I have become – a niuhottaja. Kellot oli puoli yksi ja mä halusin nukkua. Univelkaa oli ja aamulla työpäivä. Mutta Turkkendaali jr. (n. 3 v. luulisin) juoksi ja huusi ja itki ja sitten rouva Turkkendaali yhtyi huutamiseen ja sitten huusivat kilpaa turkiksi. Ihan saamarin kovaa, ja ihan siinä seinän takana. Ja sitten se vaan tapahtui. Pinna katkesi. Ja mä hakkasin seinää nyrkillä ehkä viisi kertaa. Mutta the BLISS! The SILENCE! Ne hiljenivät heti ja hetkeä myöhemmin mä nukahdin ja nukuin kuin vauva koko yön. Suosittelen lämpimästi seinään hakkaamista, se parantaa yöunia!

Voi terve. Neloselta tuli dokkari bodarinaisista. Ja ei siis vaan mistään ”kato, mä tein 40 toistoa habaa”-bodarinaisia vaan oikeita, HC-bodarinaisia. Se oli ihan tosi friikkiä. Yksikään niistä ei ollut enää naisen näköinen laisinkaan, edes kasvoiltaan. Huono iho, miehiset piirteet ja möreämpi ääni kuin Jaakko Ryhäsellä ei ehkä ole mun käsitys unelmien täyttymyksestä, mutta se on niiden naisten tavoite ja kuka mä nyt olen toisten unelmia arvostelemaan?

Onko musta tullut aivan savage kun mä en enää juo maitoa lasista? Kun asui kotona niin aina kaatoi maidon lasiin ja joi sen sivistyneesti niin kuin normaali ihminen. Mutta sitten muutti kotoa ja nyt mä juon sitä suoraan jääkaapista, suoraan purkista. Mä olen villi-ihminen. Mutta hyväntuoksuinen sellainen.