Tanssii tätien kanssa

Tanssii tähtien kanssa (tanssii tätien kanssa, more like it) loppuu. Äntligen. (In a related opinion: Salee Tomi Metsäketo kuksii tuota tanssipariaan.) Ehkä lehdet nyt voivat ruveta kirjoittamaan jostain muusta. Mun mielenkiinto lopahti kun Markus Pöyhönen tippui eikä siitä enää ollutkaan kuvia lehdessä joka päivä. Mikäköhän on seuraava bisarri laji josta ihmiset innostuvat? Tänä vuonna hurjaa mediasuosiota on saanut jo curling ja tanssi. Seuraava voisi olla keilaaminen. I’m so ahead of trends, koska mä keilasin eilen. Kävi ilmi että mä EN ole keilailun luonnonlahjakkuus. Joustin jopa periaatteissani, ja laitoin päälle keilailukengät. Kengät joita joku muu on siis käyttänyt. Tai ehkä monetkin muut. Aaarghhh, mä en halua ajatella sitä. I’m trying to block the memory. Ja silti otin todistusaineistoksi valokuvan. Mastermind, I am.

Eilinen työyhteisöretki Lohjalle oli huippuhauska. Ensin oli hohtokeilailua. Nyt mulla on kaikki keilailulihakset tosi kipeinä. (Kaikki keilailulihakseni = joku yksi lihas oikean käden sisäpuolella ja vasen pakara. Reason: unknown). Mä olin ihan sikahuono keilaaja, mutta omaksuin ulkoisen tyylin heti. Mä siis NÄYTIN ihan oikealta keilaajalta (miinus siis se että en oikein osunut niihin keiloihin), ja monesti se on ihan tarpeeksi. Mun mielestä ainakin.

Hurjalla vauhdilla singahdin mammamobiililla Lohjalta vikkelästi Helsinkiin keikalle, ja sieltä salamana takaisin. Illemmalla lähdimme tutustumaan Lohjan yöelämään, Latobaariin. Se ei ollut oikea lato, mä kysyin. Sieltä Kovasella Helsingin yöhön, DTM:aan sheikkaamaan. Oli tosi kivaa. Mutta on täysin mahdollista etten mä enää ikinä juo viinaa. Pientä cocktailflunssaa oli tänään aamulla. Joo. Ei ikinä enää viinaa. Paitsi ehkä vappuna vähän.







Kaverini Thomas Perret päätti lähteä Floridaan. Lopetti vaan työt ja lähti. Onneksi Thomas bloggaa, koska hän on niin lahjakas ja hauska ja lennokas ja vaikuttavasanainen että on aina nautinto päästä osaksi hänen hengentuotantojaan. Käykää lukemassa.