Home sweet home

Tiistaiaamuna heräsin kamalaan sairauteen: kurkku kuivana ja tukossa, koko kroppa kipeä, kuumetta ja korvasärkyä. Koska sairastaminen on heikoille ihmisille, niin lähdin kuten sovittu aamukoneella Tukholmaan Pohjoismaiden Neuvoston ja Nuorten Pohjoismaiden Neuvoston Kokoukseen. Jos jotain positiivista pitää etsiä, niin se että onneksi sairastuin ennen kuin lähdin Ruotsiin, muuten oisin ajatellut että tää on lintuinfluenssaa. Salee ois ollutkin. Tsirp tsirp.

Ja sitten: I shopped myself happy. Mikään ongelma ei ole niin suuri etteikö voisi itseään piristää shoppailemalla. I give you: RETAIL THERAPY! PN:n kokouksessa Tukholmassa oli tunnin lounastauko. ”Käyn vaan ihan nopeasti tossa kaupassa. In and out, viisi minuuttia korkeintaan.” 20 minuuttia, 6 toppia ja 2 takkia myöhemmin Backlund astelee onnellisesti ulos kaupasta 200 € köyhempänä mutta ajatukset NIIN muualla kuin missään onnettomissa tapauksissa. In a related story: Tän päivän Iltalehti uutisoi: "Himoshoppaajilla aivovamma". Phyh.


Mutta shoppailu oli siis täysin sivuosassa tällä matkalla, koska pääfokushan oli kokouksissa. Yhden kansanedustajan piti kokouksessa sanoa ”vi har hittat” mutta sitten se selkeästi viime hetkellä hämääntyi että pitäisikö ehkä sittenkin ”hittat” sijasta sanoakin ”funnit” ja niinpä se sanoi ”vi har fittat”. Ja kukaan niistä kansanedustajista ja virkamiehistä ei nauranut. Joten en mäkään sitten kehdannut ääneen nauraa, vaan feikkasin jonkun aivastuksen tapaisen kohtauksen. Mun mielestä se oli hilarious. Mä oon NIIN epäkypsä.

Samassa kokouksessa kävi ilmi (tai siis on tää ehkä käynyt ilmi jo kauan sitten, mutta MÄ en vaan tiennyt. Kun en kerta lue mitään Frankfurter Allgemeinea päivittäin) että Saksassa on yhdistetty sosiaaliasiat ja työmarkkina- ja työllisyysasiat yhteen ja samaan ministeriöön. Ne kutsuvat sitä superministeriöksi. Onkohan se vähän niin kuin supermies? It’s a bird! It’s a plane! No, it’s Das Bundesministerium für Arbeit und Soziales!

Islannissa eletään jänniä aikoja. USA on ilmoittanut pikkuhiljaa poistavansa Keflavikissa olevan armeijatukikohtansa, joka siis tarkoittaa että Islanti on kohta täysin ilman puolustusta. Niin kelasin vaan että nehän kannattaisi vallata! Olisi hienoa kun olisi oma saari atlantissa. Ja se olisi valmiiksi jo vähän rakennettukin. Eli nyt on siis järjestetty se, että Islannilla EI ole armeijaa. Nyt täytyy enää järjestää se, että mulla OLISI armeija.



Mutta nyt olen siis turvallisesti kotona. Ehdin koneeseen Arlandassa, villeistä tarinoistani huolimatta. Huomenna pääsee taas töihin. Aika hauskaa että oikein HALUAA takaisin töihin. Ei ole monilla näin hyvin asiat. Ainakaan jos vertaa edelliseen työpaikkaani. Speaking of which: Onko pikkasen överiksi mennyt koko tämä eduskunnan 100-vuotisspektaakkeli? Ihan tolkuttomia määriä rahaa menee, ja aivan IHME projekteihin. Mutta lisää siitä vaikka huomenna. Joko täällä tai radiossa. Oikeesti, INSANE amounts of money.