Ehkä Matti otti, ehkä ei

Käykö teille koskaan niin että katsotte jotain tv-ohjelmaa jota oikeasti ette IKINÄ katso (okei, KERRAN oot katsonut aikaisemmin), mutta sitten on joku aivan surkea tv-päivä ja on ihan pakko katsoa sitä ohjelmaa (koska telkkarin sulkeminenhan ei ole vaihtoehto, tietenkään) ja sitten sieltä tulee uusintana juuri se ainoa jakso jonka olet jo nähnyt! Tätä sattuu mulle tosi usein. Mikä ihmeen sikahuono b-luokan-tv-sarja-karma mulla oikein on?!?
Nimim. Never watching Everwood again

Eilen kun me laskeuduttiin Suomeen niin laitoin tietysti (tyypillisenä suomalaisena jo ennen kuin edes nousin lentokoneen penkistä) kännykän päälle heti laskeuduttuamme. Heti tuli tekstiviesti: ”Tervetuloa Ruotsiin! Vodafone toivottaa teille mieluista käyntiä!”. No perhana. Taasko pilotti eksyi?! Veti vaan jonkun kunniakiekan ilmoissa ja palasi Ruotsiin? Mutta thankfully no. Suomessa oltiin.

Mun uusi look on kasarivakooja. Ostin Tukholmasta gorgeous kevättakin. Se on beige ja matchaa täydellisesti mun beigeihin loafereihin. Tukholman kaduilla (okei kadulla; mä näin oikeasti hyvin vähän muuta kuin Drottninggatania jota sahasin edestakaisin) joka toisella vastaantulijalla oli aurinkolasit jotka olivat niin suuret että peittivät puoli naamaa. Sehän ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin että jättilasit ovat nyt älyttömän trendikkäitä ja kauniita. Joten ostin sellaiset (tietenkin). Mutta kun ne yhdistää mun älyttömään makeeseen trenchiin niin mun on ihan pakko myöntää että mä näytän huonolta kasarivakoojalta. Suoraan jostain Charlien enkeleistä. Paitsi että mulle tapahtui paljon vähemmän draamaa tänään. Ei oikeastaan mitään.

Okei. I’m so impressed. Bodies without organs oli vieraana Tuomas ja Juusossa, ja niiden laulaja, pieni poika (joka näytti ihan tytöltä) joka oli todella nuori (ehkä 12) ihan vakavalla naamalla antoi aivan superloistavia ja hauskoja vastauksia. Mutta nyt mä en vaan tiedä että olikohan se vaan vahinko. Ohjelmassa on vieraana myös Matti Nykänen. Uskon että koko Suomen kansa on ihan yhtä kauhuissaan kuin minä, täynnä orastavaa myötähäpeää ja hienoista paniikkia. Mitä Matti tekee? Onko se kännissä? Toilaileeko se? Lyökö se? Toimittajat istuvat koneet tanassa (kuvainnollisesti, obviously) odottaen huomisen lööppiä. Ja tuossa se tuli: Matti meinaa hypätä ensi talvena Lahden suurmäestä.