Pulukebab?

Turkkilaisnaapureiden ravintolalla on keittiön ovi takapihalle yleensä aina auki. Tänään mä näin kun siinä kynnyksen sisäpuolella könötti pulu. Toinen pulu oli juuri seuraamassa ensimmäistä sisään. Joko pulut olivat pahemman kerran eksyneet tai sitten nämä elukat olivat pulumaailman Hannu ja Kerttu ja heidät oli houkuteltu jollain kebabinmurusilla ravintolan keittiöön asti. Tai pulunmurusilla. Hyi, anteeksi, mä oon tosi gross. Nyt mä tietysti jotenkin aiheutan heidän ravintolansa sulkemisen kun kaikki saniteettitarkastajat heräävät (ei ikinä uskoisi että huomattava osa tän blogin lukijoista on saniteettitarkastajia) ja menevät sinne tarkastamaan pulukeittiötä. Sitten koko teletappiretkueperheelle käy kuin Babulle Seinfeldissa. Ja mä olen Seinfeld. Voi ei.

Viikonloppu meni eksoottisesti Hämeenlinnassa. Siellä pidettiin ’Tomaatteja Tomaatteja’ stand up-festarit. Kaikki keikkani olivat perjantaina joten lauantai oli rauhallista hengaamista. Paras keikka oli varmaan Kirsikkatomaatit, joka oli show jossa oli pelkästään naisesiintyjiä. Keikka lähti niin käsistä etten päässyt puoliakaan materiaalista läpi kun yleisö oli niin mukana ja virikkeellinen.

Hämeenlinna oli kiva paikka mutta mä näin siellä asioita jotka huolestuttavat mua. Mä näin kolmella (siis KOLMELLA! Ei yhdellä tai kahdella, vaan KOLMELLA) miehellä kampauksen joka edestäpäin näyttää ihan tavalliselta ja siistiltä, mutta sitten kun mies kääntyy sä näät: lähes metrin pituinen, laiha ponihäntä. Tätä ilmiötä on siis vaikea edes sanoin kuvailla, mutta se on vähän niin kuin takatukka joka on ponihännällä, ja joka ei kasva ihan koko niskasta, vaan ihan vain siitä keskeltä. Mä luulin että nämä olivat urbaanilegenda (ihan kuin permanentattu otsatukka ) jota korkeintaan esiintyy USA:n syvässä etelässä. Mutta ei, Hämeenlinnassa niitä on. Ihan kolminkappalein. Mutta varmaan niitä on vielä enemmänkin, koska mä en tainnut tavata ihan kaikkia Hämeenlinnalaisia.

Keskustan puoluesihteeriehdokas Jarmo Korhonen kertoi päivän Hesarissa ettei pidä blogia koska ”katsoo kaikkien blogeja pitäneiden keskustajohtajien epäonnistuneen”. No siinäpä harvinaisen järkevä poliittinen oivallus. Eihän suinkaan johtajan epäonnistumiseen mitään muuta syytä ole voinut olla kuin bloginkirjoittaminen. Se yleensä menee just yks yhteen epäonnistumisen kanssa. Hienoa että mies joka haluaa suomen mahdollisesti suurimman puolueen nokkamiehistöön osaa näinkin rehellisesti ja analyyttisesti tarkastella omien johtajien ja puolueen onnistumisia ja epäonnistumisia. Jarmo, you political mastermind, you.