Karjala takaisin - vaikka pullo kerrallaan

Menin eilen Ulkoministeriöön palaveriin. Matkalla näin Kauppatorilla oudon konklaavin naisia jotka olivat pukeutuneet kuin Maatuskat ja heillä oli afroperuukit päässä. Päättelin että kyseessä täytyy olla polttarit (tai sitten kaupungin mielenterveysmäärärahoja on taas alennettu). Ajattelinpa vielä että tuossa täytyy olla turisteilla ihmettelemistä, suomalaisessa polttariperinteessä. Palaverin jälkeen kävelin sitten kauppatorin ohi uudemman kerran ja siellä seisoi sakkia jonossa yli kilometrin verran. Ne marssivat jonkinlaisessa kulkueessa. Mielenosoitus? No ei, nää olivat niin oudon näköisiä (siis VIELÄ oudomman kun normiaktivistit). Yksi kantoi suurta kylttiä. Siinä luki ”Tee se Joutsenossa”. Hänen mukanaan marssi tyypillisiä Joutsenolaisia, eli kaksi noita-akkaa ja yksi sambatanssija. Heidän edessään löntysti kuusi miestä aamutakeissa, vihdat kädessä. Etempänä kulkueessa kävelee sama sakki jotka näin taksin ikkunasta aikaisemmin päivällä. He olivat kylttinsä mukaan ”liiton naiset”.

Hämärästi mainosmuistini alkaa väläytellä että Senaatintorilla tänä viikonloppuna on jotkut karjalaisten kokoontumisajot, ja tää oli varmaan alkuspektaakkeli sille. Kävelin ihan tavallista vauhtia, eli ohitin hitaampaakin hitaamman kulkueen aika vikkelään. Kulkueen edessä tietysti ajoi poliisiauto yhteiskuntarauhaa turvaamassa.

Ajatelkaa sitä pientä poikaa (kutsutaan häntä vaikka Petriksi) joka koko elämänsä on halunnut poliisiksi. Monta kivuliasta vuotta Hervannan poliisikoulussa menee, ja koko ajan hänen päässään jyllää tuo unelma: ”Musta tulee poliisi! Mä aion ammuskella, pelastaa ihmisiä ja suojella viattomia! Hyvä voittaa pahan, ja mä aion olla hyvien esitaistelija!”. Fast forward kaksi vuotta. Petri istuu poliisiautossa, ajaa 20 kilometrin tuntivauhtia kahden hevospoliisin edessä. He johdattavat harmaisiin pukeutunutta marssiorkesteria jonka takana tamppaa puoli Karjalaa. Tänkö takia mä rupesin poliisiksi?

Tähän mennessä mun päivän kohokohta oli kun ostin kookos-banaani-ananasmehua. Antaako tää yhtään kuvaa siitä miten vähän mun lauantaissa tapahtuu? Illalla mut on kutsuttu bileisiin (yes, I have a life. Ehkä.