Ruumiita: 0 kpl.

Mun ikkunat on ihan älyttömän likaiset, mutta niitä ei voi pestä koska ikkuinoita ei saa aukaista mun talossa. Meillä tehdään parvekeremonttia ja siitä kärsimme myös me parvekkeettomat. Ne tekevät jotain märkähiekkapuhallusta tai kuivahiekkapuhallusta tai jotain, ja siksi kukaan ei saa avata ikkunoita. It’s insane, mä en kohta nää edes ulos.

Eilen olin bileissä juontajakolleegani luona. Mahtava meininki oli, ja Backlund sivistyneeseen tapaan joi viiniä ja sangriaa ja lauloi karaokea. Not a sight for sore eyes, mutta koska olen hyvinkasvatettu nuori nainen oli käyttäytymiseni aivan impeccable koko illan. Ainakin ne osat jotka muistan. Janilta lähdettiin Kaivolle, jossa oli tylsää. Olenkin näppäränä nuorena neitinä lähtenyt sieltä melkein heti, kenellekään mitään ilmoittamatta, Anna K-baariin jossa kaverini Marko oli – yes, you guessed it – laulamassa karaokea. Hillitsin itseni, enkä laulanut hulluna siellä, vaan join valkovenäläisiä ja olin lumoava. Tai siis, niinhän sitä itsensä usein kuvittelee (jopa ilman niitä valkovenäläisiä). Annoin valkovenäläisille nimiksi Slobodan, Sergei ja Igor. Neljännen nimi oli Pjotr, mutta sitä en jaksanut loppuun asti, eli sitä ei varmaan voi laskea. Se on jännä miten sitä muutaman viinilasin jälkeen ei enää ollenkaan osaa arvioida sitä, mikä voisi olla mielenkiintoinen puheenaihe ja mikä ei. Jos olen tylsistyttänyt ketään kuoliaaksi, niin tällä kertaa syypäät ovat the good people of Jacob’s Creek. Ruumiita ei tullut, mikä on positiivista. Ylipäätänsä, se että ei tule ruumiita on hyvien bileiden merkki.

Ensimmäinen aamulähetysviikko on ohi, enkä kertaakaan nukkunut pommiin. En ole suunnitellut nukkuvani pommiin myöskään vastaisuudessa. Mä olen NIIN vastuuntuntoinen. Ja nyt pitääkin sitten mennä nukkumaan, koska pikkutyttöjen nukkumaanmenoaika on yhdeksältä. Ulkona on jäätelöauto. Eihän sinne ehdi lapset mennä tähän aikaan, kun pitää ihan just mennä nukkumaan! Mitä ne oikein ajattelevat siellä?