LottaLove

Lotta Backlund's Diary. Täällä on joskus jotain juttuja ja sitten joskus ei ole.

Tuesday, October 31, 2006

Pikakelaus

Blogitauko. Piiiiitkä. Anteeksi.

Pikakelaus viikosta:

Torstai
Suurta poliittista vääntöä opetuslautakunnan ruotsinkielisessä jaostossa. Eräs yläaste on hakenut lupaa profiloitua matemaattisluonnontieteellisenä yläasteena, ja saada sinne erityisen matematiikkaluokan. Jotta kaikki helsingin, eivätkä ainoastaan kyseisellä oppilaaksiottoalueella asuvat, koululaiset jotka haluavat panostaa matematiikkaan voisivat hakea luokalle, pitää koululle antaa virallinen ”profiloitumislupa”. Tämä edellyttäisi myös että luokalle järjestettäisiin soveltuvuuskoe. Kokeessa ei olisi tarkoitus ainoastaan testata matemaattista osaamista, vaan sen yhtenä osana olisi myös haastattelu jolla voitaisiin selvittää oppilaan motivaatio. Ei siis kyse ainoastaan huippulahjakkaiden luokasta. Luokan perustaminen ei vaatisi lisäresursseja opetusviraston budjetista, eikä näinollen olisi ”keneltäkään pois”. Viraston esitys oli ettei lupaa tule myöntää. Minun kantani oli hyvin voimakkaasti vastakkainen, koska mulle ei missään vaiheessa kyetty esittämään argumentteja jotka mun oikeustajun mukaan olisi ollut tarpeeksi hyviä eväämään matematiikasta kiinnostuneilta oppilailta tätä mahdollisuutta. Asiasta väännettiin kauan, ja lopulta vastaesityksemme äänestettiin kumoon äänin 5-4.

Perjantai ja viikonloppu
Kööpenhaminaan Nuorten Pohjoismaiden Neuvoston kokoukseen. Sopimamme lounas Tanskan yhteistyöministerin Connie Hedegaardin kanssa ei toteutunut, koska ministeri oli kiinni Folketingetin, eli Tanskan parlamentin, EU-valiokunnassa. Paikkaamaan tuli ulkoministeriön korkea virkamies.
Viikonloppu oli muuten erittäin onnistunut. Jokavuotinen spektaakkelidebatti käytiin valaanpyynnistä, kun islantilaiset (ja oma ryhmäni… voi voi…) tekivät aloitteen sen puolesta että neuvosto ottaisi positiivisen kannan valaanpyynnin puolesta kun taas vihreä siipi otti täysin vastakkaisen kannan, luonnollisesti. Mun on hyvin vaikea ottaa mitenkään fiksusti kantaa tähän asiaan, koska mulla on hyvin vähän faktaa ja mielipiteitä tästä asiasta. Mun retoriikka on pitkälti valaat-ovat-kyllä-tosi-söpöjä-tasolla, eli ei mitenkään kovin asiantuntevaa ja vielä vähemmän perusteltua.

Molemmat puolet osaavat toki perustella kantojaan. Puolustajat sanovat että kannattavat ainoastaan kestävää valaanpyyntiä, eli eivät suinkaan halua kalastaa harvinaisia valaslajeja, vaan niitä joita on liikaa. Vihreä siipi sanoo että valaanpyynti on epäinhimillistä. Puolustajat siihen, että itse asiassa se on eläintentappotavoista inhimillisin, koska valas ei kärsi kovinkaan kauaa. Esimerkiksi kaadettu hirvi saattaa kitua kauankin ennen kuin se saadaan kunnolla lopetettua. ”Inhimillinen” tosin on outoa retoriikkaa, koska nehän eivät ole ihmisiä. Yllättävää ei varmaankaan ole että kannattajat olivat – puoluerajojen yli – Islannista ja Norjasta, ja vahvimmat vastustajat Suomesta ja Ruotsista. Lopulta esitys hyväksyttiin, ja Nuorten Pohjoismaiden Neuvosto on nyt valaanpyynnin puolesta.

Väistyin viikonloppuna presidentin tehtävistä, ehkä jopa hieman haikein mielin. Piristyin kuitenkin nopeasti, kun sain jättää järjestön turvallisiin käsiin. Seuraajakseni valittiin erittäin fiksu ja filmaattinen (ja suomalainen! Taas!) Tytti Seppänen Suomen Keskustanuorista.

Jännittävintä oli kuitenkin ehkä matka lentokentälle sunnuntai-iltapäivänä. Tai ehkä ”jännittävä” on vähän väärä sana, ja ”ihan-saatanan-pelottava” on oikea sana. Pieni vinkki: Jos maailman puheliain, urpo, mafiasovinistitaksikuski kysyy teiltä haluatteko nopeimman vai halvimman tien lentokentälle, niin vastatkaa för Guds skull HALVIMMAN. Kuski kiihdytti jo (mutkaisella) rampilla motarille 145 km/h:iin, ja jos ei valonnopeus olisi jäädyttänyt mun kaikkia naamalihaksia niin ehkä olisi saanut jonkun rukouksen lausuttua. Pääsin kuitenkin, against ALL odds, hengissä lentokentälle. Just ja just.

Maanantai
Pinkin keikka. Pink on paras. Pink on nero. Pink on ihanimmista ihanin. Aivan uskomaton keikka. Robbie kalpenee Pinkin rinnalla. Mä oon nyt 100 % Pink-fani. Olen vuodattanut Sacha Baron Cohenin neroutta täällä niin paljon että olen luvannut sille ensimmäiseni (my first born child). Jos Sacha ei kuitenkaan sitä jostain syystä ota, niin tarjoan sitä Pinkille. Sen tasoista se oli. Ja NIIN inspiroivaa. Joskus multa kysytään kuka mun esikuva tai idoli on, tai kuka on sellainen nainen jota ihailen valtavasti. Vastaus on aina: äitini. Ihan sille tasolle ei Pink yllä. Mutta Hyväksi kakkoseksi kyllä. Tajuatteko? NIIN mahtava se oli.

Tiistai
Tiedättekö miten joskus tuntuu siltä että palaset ovat loksahtaneet paikoilleen ja voi hetkeksi zeniytyä ja olla hyväntuulinen ja tasapainoinen? Ja heti jos ehtii ajatella niin, niin puhelin soi ja jokin juttu menee säpäleiksi. Sellainen pistää niin helvetin vihaksi. Onneksi on olemassa Marlboro ja Ben&Jerry's. (Ja katsokaa, masennuksen hetkelläkin hän kykenee tuotesijoitteluun! It's a gift).

3 Comments:

  • At 10:35 PM, Anonymous Viivi said…

    No tuota... kunnon valas-pihivi paistetun sipulin kans on sika-hyvää...

     
  • At 12:43 PM, Anonymous Anonymous said…

    Huom. Suomalainen vihrea tukeutui jarkevaan ja johdonmukaiseen argumentaatioon, kun taas ruotsalainen oli skitsohippi :)

     
  • At 12:59 PM, Blogger Lotta said…

    Hehe, selvä. Täytyy pitää mielessä :-p

     

Post a Comment

<< Home