Me, myself and Curtis

Tänään tulee huippumukava päivä. Pientä liikelounasta päivällä, iltapäivällä syömään veljeni Callen ja kaverini Pian ja Erikan kanssa ja illalla – silloin se on me, myself and Curtis. Eli meen Callen kanssa 50 Centin (alias Curtis Jackson) keikalle Hartwall Areenalle. Eli oikeastaan me, my brother and Curtis, mutta se ei sanontana muistuta mitään.

Eilen kävin Studia-messuilla puhumassa. Mulle oli varattu oma luentotila, ja olin ihan varma ettei sinne ketään tule, mutta tulipa vaan melkein täyteen. Kokoomusnuoret olivat järkänneet sinne tiistaina Sari Sarkomaan, keskiviikkona Alexander Stubbin ja torstaina siis meikän. Ihan saman kaliiberin poliitikkoja siis kaikki. Mitä nyt vähän tuntemattomampia noi kaksi ekaa.

Illalla olin KY:lla (Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunta, ei se liukaste. Pervot.) juontamassa KY:n tyttökerhon, Seireenien hyväntekeväisyysillan. Huutokauppasin ansiokkaasti ensimmäistä kertaa elämässäni. Ilta oli menestys, ja rahaa kerättiin 1200 € Unicefin Pienten Puolella-projektiin. 12 eurolla voi taata Laoslaisen lapsen koulunkäynnin vuodeksi.

50 Cent-höyryissä hain netistä oman räppärinimen. Mä on Missy Vanilla Bastard Z. Se on ehkä hieman katu-uskottavampi kuin mun tangonimi (oma toinen nimi ja äidin tyttönimi) Maria Mälkiä. Tosin jos aikoisin tangokuninkaalliseksi, niin salee tuolla nimellä pääsisi ainakin finaaliin.

Meillä oli eilen vieraana Idols-tuomari Asko Kallonen (siis ei meillä kotona, vaan NRJ:lla). Se oli jotenkin ihan hirvittävän komea. Ihanat hymykuopat. Vähän ihastuin. Komea komea komea. Me oltiin tietysti laulettu nauhalle pätkät, jotka Asko sitten sai arvostella. Uutistoimittajamme Renne lauloi Paranoidin (tietty), ja aika huonolla englannilla. Siihen Asko että ”Renne teki englanninkielelle sen, minkä Hitler teki Puolalle”. Mulle Asko sanoin vaan ihania asioita, mutta se ei ole se syy miksi rakastuin siihen. Se oli vähän sen Everwood-lääkärin näköinen. Ehkä siksi sitten.