Rohkea ihminen

Minä olen rohkea ihminen. Ainakin niin väittää 40 or so kommunistia jotka olivat eilen kuuntelemassa Suomen Kommunistisen Puolueen Maanantaiklubi-tilaisuutta Ravintolalaiva Wäiskillä. Leipää oli talon puolesta ja sirkushuvina olin minä. Tai siis minä ja Seppo Lampela. Ajatuksena oli, että keskustelemme teemoistamme, aatteistamme ja vaaleista. Jos joku ei yhdistä nimeä, niin on Seppo Lampela sama herra kuin räppäri Steen1. Steen1 on SKP:n listalla sitoutumaton ehdokas.

Hurjaksi äityi keskustelu muutamaan otteeseen, mutta selvisin hengissä ulos. Asiallistakin keskustelu oli. Suurimman osan ajasta. Siksi että osasin keskustella kehitysyhteistyöstä, epäilivät kuulijat että olin väärässä puolueessa. Se, että puolueen oma ehdokas moneen otteeseen sanoi, ettei häntä voisi tällä hetkellä vähempää kiinnostaa kehitysyhteistyö, koska suomessakin on köyhiä, ei kuitenkaan millään tavalla tehnyt hänestä vähemmän kommunistia. Tilaisuus oli loppujen lopuksi mun mielestä ihan hyvä ja opettavainen.

Kauhea nuha. Tai duha, niin kuin mä sen tällä hetkellä sanon. Joo, puhevamma ja supernasaali ääni ei haittaa mua yhtään, ei sitä radiossa kukaan huomaa. Phöh.