Jääviyssirkus

Kolumnoin nykyään myös Etelä-Saimaa lehdessä joka neljäs sunnuntai. Tässä viime sunnuntainen tekeleeni, joka nyt jo alkaa olla vanhentunut, koska Mauri onkin ilmoittanut ettei sittenkään ole jäävi, ja voi sittenkin esitellä Sipoo-asian valtioneuvostossa. Lucky us.

Jääviyssirkus

Masennus on niin passé. Tämän kesän trendioire valtioneuvostossa näyttäisi olevan jääviys. Maamme parhaimmisto on valittu eduskuntaan, ja heidän keskuudestaan hallitus. Vaalien alla totuimme siihen, että poliitikot kilpaa tunkivat näkemyksiään ja kannanottojaan joka mediaan, toritapahtumaan ja yleisönosastokirjoitukseen. Mutta nyt hallituksessa käsitellään asiaa, johon kukaan ei suostu ottamaan kantaa. Alkoi Sipoo-shown toinen näytös.

Hyvät ministerit, mikä hätänä? Kyllä teillä kaikilla tähän asiaan ainakin ennen vaaleja oli mielipide. Muistatteko? Osa oli sitä mieltä että Sipoon osia ei saa pakkoliittää Helsinkiin, koska jokaisella kunnalla on suvereeni oikeus itse päättää omista maistaan. Toinen osa taas oli sitä mieltä, että pääkaupunkiseudun kasvusta tulee ottaa kollektiivinen vastuu, ja koska Sipoo ei ole tehnyt omaa osuuttaan useasta kehotuksesta huolimatta, täytyy valtion voida puuttua asiaan. Voilá! Tuossa ne teidän mielipiteet ovat, olitteko jo unohtaneet ne?

Jääviysspektaakkeli alkoi muutama viikko sitten, kun jääveiksi ilmoittautuivat ne helsinkiläisministerit jotka toimivat myös kaupunginvaltuutettuina Helsingissä. Kunnallinen luottamustoimi ja siellä toimiminen siis tekee heistä jäävejä? Ennemmin se mielestäni tekee heistä pitkäjänteisiä ja päämäärätietoisia, jos siis jatkaisivat työtään myös maan hallituksessa.

Peruskansalaisena ja äänestäjänä tiedän vain miten itse toimin äänestystilanteessa. Uskon, että itseni lisäksi on muitakin maallikoita, jotka perustavat äänestyspäätöksiään esimerkiksi siihen, miten ehdokas on toiminut omassa kunnanvaltuustossa, ja mitä asioita tämä on aikaisemmin ajanut. Minusta olisi lottovoitto, jos äänestämäni ehdokas pääsisi eduskunnan lisäksi peräti ministeriksi hallitukseen. Silloinhan hänellä on vielä paremmat mahdollisuudet ajaa sitä asiaa, jonka takia hänet sinne äänestin. Eikös se demokratia juuri näin toimi?

Mutta näin eivät ajattele meidän ministerimme. Kilpaa he ilmoittavat itsensä jääveiksi, ja tällä menolla Sipoo-asiasta päättää hallituksen vähemmistö. Sipoo-shown ensimmäinen näytös käytiin Helsingin kaupunginvaltuustossa. Helsinkiläisministerien perustelut voi vielä ostaa. Mutta entäpä nämä muut? Pääministeri Matti Vanhanen kokee itsensä jääviksi jostakin hyvin epämääräisestä syystä. Myös Mauri Pekkarinen, ministeri keskisuomesta, on jäävännyt itsensä. Hämmästyttävin argumentti tuleekin juuri Pekkariselta. Hänen mukaan ”oikeuskansleri oli aikanaan sitä mieltä, että jos on ottanut kantaa asiassa, niin sen jälkeen olis jäävi.” Herranen aika! Poliitikko on heti kantaa otettuuan asioissa jäävi?! Poliitikko?! Eikö heidän tehtävänsä nimenomaan ole ottaa kantaa!?

Hallitus pakoilee vastuuta, ja kukaan ei halua ottaa vastuuta päätöksistä. Se, että julkisesti on ilmoittanut mielipiteensä, ei voi olla peruste jääviydelle. Siinä tapauksessa jokaisen poliitikon joka jossain vaiheessa ilmaisee kantansa tai ottaa asian ajaakseen, pitäisi päätösvaiheessa jäävätä itsensä. Kaikista asioista päättäisivät he, joilla asiaan ei ole kovinkaan vahvaa intohimoa – tai edes mielipidettä.

Esirippu.