Tervetuloa askartelublogiin...

Oletteko huomanneet, että hammaslääkärit ja hammashoitajat ovat pahimpia syyllistäjiä? Vaikka ei olisi yhtään reikää eikä mitään, mutta aina ne keksivät jotain, joka on suussa väärin. Ja vaikka ne käyttäisivät neutraaleja tai ystävällisiä sanoja (toisin sanoen ovat kutsumatta sua tyhmäksi tai laiskaksi), niin ne kuulostavat aina vähän syyllistäviltä. ”Tiesitkö, että hammaskivi tuhoaa hampaiden tukirakennetta, ja se alkaa mureta pikkuhiljaa”, ne sanovat, ja sitten potilas itse, hiljaa päässään jatkaa ”ja sitten sun hampaat murenevat, ennen kuin täytät 30”. Siis tää analyysihan ei liity mitenkään siihen, että mä ite oon vainoharhainen, tietenkään, eihän? Eihän?!

Jotain tosi ihmeellistä on tapahtunut. Mä rupesin tekemään koruja. Mä en ole koskaan ollut kovin käsillä tekevä tyyppi, vaan mun luomiset on enemmänkin ollut just kirjoittamisen ja esittämisen puolella. Ja nyt yhtäkkiä: mä teen koruja! Itse! Hullua! Seuraavaksi mä varmaan haluan kesämökin ja hankin koiran (hahaa, no ei, tohon en usko itekään). Se on kuitenkin valtavan hauskaa, ja ihan superkäteviä lahjoja, paitsi että se lähti mulla aivan käsistä, ja mä askartelin lahjalle jopa rasian. Oh dear… voiko joku tulla läimäyttämään mua, ennen kuin musta tulee Martha Stewart ja tästä blogista tulee joku askartelublogi!