Jalankulkija kuolee aina

Helsingin Sanomat hämmentää otsikoillaan. Jalankulkija kuolee liikenteessä lähes aina varomattomuuttaan Helsingissä. Kyllä toi varmaan ihan oikein on (ehkä? Kielipoliisit, what say you?), mutta piti lukea pariin kertaan ennen kuin ymmärsi. Pelästyin jo, että oh dear, mähän olen jalankulkija, ja nyt siis kuolen aina. Ei pidä ehkä lukea näin myöhään illalla. Tai ajatella.

Re edellinen postaus, joka liittyy lumisemiseen. Sain ihanan kirjeen 80-vuotiaalta rouvalta Lappeenrannasta, joka raportoi jo kirjoittaneensa ja lanseeranneensa sanan kirjeissään tuttaville ja sukulaisille Kupioon, Mikkeliin, Ruotsiin ja Englantiin! Seuraavaksi on lähdössä kirje siskolle Varkauteen, ja siihenkin hän meinaa asiasta kirjoittaa. Se puoli maasta on siis hoidossa. Aivan huippumummo! Valitettavasti ei ollut hän laittanut minkäänlaista osoitetta kirjeeseensä, joten en pääse häntä kiittämään. Ihana täti.

Mä aion ehkä ensi viikolla olla huono kansalainen, ja lintsata talon yhtiökokouksesta. Viimeksi kun menin, jouduin heti pöytäkirjantarkastajaksi. Voihan olla että mun karma suorastaan magneettisesti vetää puoleensa kovan luokan luottamustehtäviä (kuten just toi pöytäkirjantarkastajan homma). Nyt kokouksessa valitaan hallitus, enkä aio ottaa mitään riskejä. Siksi katson parhaaksi lintsata. Paneudun tollasiin asiohin sitten kun oon eläkkeellä (siis KUUSIKYMMENTÄVIISIVUOTIAANA, johon sopeudun oikein hyvin, kiitos vaan, enkä saatana heti käy itkemään ja uhkaamaan yleislakolla).