Maailmanpolitiikka

Gaddafi on saatu kiinni, kertoo Nelosen uutiset. Olisiko kannattanut piiloutua jonnekin muualle kuin kotikaupunkiinsa? Kai sitä nyt sieltä etsitään heti. Olisi mennyt vaikka Keskustan eduskuntaryhmään, siellä ei käy kukaan kyselemässä yhtään mitään.

Uutisessa luki, että Gaddafi oli pakenemassa Sirtestä saattueessa, joka joutui sotilasliitto Naton ilmaiskun kohteeksi. Mä en oo ikinä ollut vallastasyösty ryökälediktaattori, mutta JOPA MÄ tajuaisin, ettei kannata lähteä SAATTUEESSA pois. Olisi lähtenyt vaikka fillarilla. Kukaan ei olisi kiinnittänyt huomiota.

Edit: Voi ei, nyt ne sanookin että se on kuollut. Pitääkö olla huono omatunto?

Yhdessä taas

Puhelin on haettu huollosta. Vein sen tiistaina neljän jälkeen ja yhdeltä eilen tuli tekstiviesti että saa hakea pois. Sairaan nopeeta ja kätevää. Sen vaan siis sanon, että jos joskus täräytätte puhelimenne palasiksi, niin Taskuomena on THE paikka mihin se kannattaa viedä.

Kun perjantaina olin hajottanut puhelimen, tiedustelin vakuutusyhtiöstä mitä kannattaisi tehdä, ja saanko ihan omine lupineni viedä sen tiettyyn korjaamoon (kun Suomessa ei yleensä saa omine lupine tehdä mitään).

Vakuutusrouva: Kyllä se menee kotivakuutuksen piikkiin. Voit lähettää sen tällaiseen SCF huoltoon. Siellä menee parisen viikkoa niin korjaavat puhelimen. Se maksaa 290 euroa.
Minä: Oooooookei… Mä soitin yhteen korjaamoon tähän lähellä, ja ne korjaisi sen päivässä ja se maksaisi 160.
-- Hiljaisuus --
Vakuutusrouva: No sehän kuulostaa kyllä vähän paremmalta.
Minä: Niin. Jospa mä sitten sinne sen vien.

Olen myös nyt sisäistänyt, että vaikka liikunkin kuin gaselli, niin ehkä mun sorminäppäryydessä on sen verran parantamisen varaa, että ostin tällaisen suojan puhelimelle. Helvetin rumahan se on, mutta on se halvempi kuin se 160 euroa jokaisen tiputtamisen jälkeen.

Puhelimeen ei juuri nyt saada yhteyttä

Mun iPhone on rikki. Oon heittänyt sen lattiaan, hankeen, maahan ja lavuaariin vaikka kuinka monta kertaa, mutta joka kerta se on noussut sieltä vahingoittumattomana. Vaan perjantaina tuli seinä vastaan (tai oikeastaan toimiston lattia). Lasi säröllä ja tunnelma pilalla. Perjantai oli mun syntymäpäivä, joten olin hyvällä tuulella koko päivän. Siitäkin huolimatta että hajotin viidensadan puhelimen, aamulla rikoin internetin ja ATK:n työkoneeltani töissä (korjasin sen kyllä itse) ja tajusin joskus kahden aikaan että mulla on ollut mekko väärinpäin koko päivän.

Vein siis puhelimeni eilen Taskuomenaan (joka on nopein ja paras, sanovat kaikki, koska en ole ilmeisesti ainoa rähmänäppi tuttavapiirissäni), ja saan sen sieltä takaisin tänään tai huomenna. Tällä hetkellä mulla on kamala eroahdistus. Jo työmatkalla olisi ollut valtava määrä TODELLA TÄRKEITÄ ASIOITA mitä mun olisi pitänyt hoitaa (kuten tweetata huonosta sukastani, diagnosoida netistä itselläni keuhkoputkentulehdus, tsekata ovatko Saana ja Jussi tänään naimisissa vai ei, jne.).

Väliaikaispuhelimenani toimii Miehen vanha Nokian simpukkapuhelin. Ainoa ilo aamulla vanhalla ihmisellä oli huomata, että ennakoivan tekstinsyötön käyttö on vähän niin kuin pyörällä ajaminen, jostain lihasmuistista se pomppasi heti.