Skumppaa pillillä

Eilen tuli esittelyjakso uudesta Hyvät Herrat-sarjasta. Uuden sarjan nimi on Donna Paukku, ja peliä pyörittää edesmenneen kauppaneuvos Paukun tytär Donna. Mä en oikein tiedä vielä mitä mieltä mä olin siitä sarjasta. Mä luulen että se on ihan lupaava. Ainakin siihen oli saatu tosi paljon poliitikkoja mukaan. Kanske det blir bra. Sauli oli ohjelmassa mukana. Se on sitten komea. Sen unohtaa nopeasti, miten komea se on. Nyt en enää unohda. Sarjassa tarjoilija ilmoitti että tequila on nyt ihan passé, ja hän juo enää vaan skumppaa pillillä. Se oli hauskaa. Skumppaa pillillä. Jep, tästä lähtien ei enää ikinä mitään muuta kuin skumppaa pillillä.

Juontajakaverini Mikko lähti Espanjaan viikoksi (tai tuli siis takaisin jo), ja mukaan lähti yksi meidän myyntimiehistämme, Kaitsu. Olimme Kaitsun luona eräänä lauantaina ja varasimme netistä lentolippuja Kaitsulle. Kaitsu häsäsi siinä sivussa vaikka mitä ja minä Mikko toimimme matkatoimistovirkailijoina. Ja juuri ennen kuin klikkasimme OK-nappia, huomasimme että matkustajahan voi varata myös erikoisruokavalion. Ja niinpä Kaitsu sitten söi hindu-aterian koneessa mennen tullen.

Post-Joulu

Joulu on lukemisen aikaa. Voisi olla ainakin. Jouluna voi hyvällä omallatunnolla lukea kirjoja, jotka eivät ollenkaan ole hyödyllisiä koulu- tai työyhteyksissä. Ja se on ihanaa. Maanantaina luin Riikka Pulkkisen Raja:n. Nyt aloitin Freakonomics-kirjan joka vaikuttaa hassulta. Kannattaa lukea, on siinä viihdearvoa. Aloitin myös Kjell Westön Där vi en gång gått. Kirsi P. on aloittanut kirjallisuusblogin Hesarin netissä. Aion yrittää seurata. Lukupiirissä on tällä hetkellä toi Westön kirja. Joka kuukausi blogissa valitaan uusi kirja. Se ilmoitetaan viimeistään kuukauden ensimmäinen päivä, ja 15. päivä alkaa keskustelu. Westö etenee mulla paljon hitaammin kuin Raja. Se on kyllä hyvä Westömäisellä tavalla, mutta ei sellainen, ettei sitä hetkeksi raaskisi laskea käsistään. Mä voin jatkaa joku päivä tosta Freakonomicsista, täällä voidaan pitää ihan oma pikkulukupiiri.

Joulu oli muutenkin tosi ihana. Hengailua perheen kanssa, pelaamista, leffojen katselua ja kirjojen lukua. Veljeni oli taas onnistunut ostamaan ehkä osuvimman lahjan: Tunteet pelissä 2. tuotankokausi DVD:llä. Joku lauantai laitan valot pois, varaan sadoittain kleenexejä ja laitan DVD:t pyörimään.

Nyt mulla sitten alkaa joulusiivous. Tai post-joulusiivous. Kutsuin vieraita perjantaiksi. Onneksi. Muuten en ikinä siivoaisi. Tai no ehkä ikinä. Nyt täytyy taikoa jostain reseptejä josta voi loihtia tajunnanräjäyttäviä makuelämyksiä. Tai etsiä cateraaja. Eikös Susan Kurosella ole catering palvelu? Joo. Ehkei kuitenkaan.

Kellemes ünnepeket - osa 2

Ystäväni Monica lähetti minulle joulutervehdyksen, joka oli aivan liian hieno, jotta voisin pitää sen vain itselläni. Se olisi suorastaan kohtuuton vääryys ihmiskuntaa kohtaan. Ja Geneven ihmisoikeussopimukset sitovat minuakin.



Siispä: Hyvää joulua
Toivottavat Lotta ja David

Kellemes karacsonyi ünnepeket

Oh wow. Ei joulustressin häivääkään. Lahjat on hoidettu, ja niistä on enää muutama paketoimatta. Joulua lähden viettämään kauas Töölöön (olen varannut raitiovaunulipun jo etukäteen, sillä joulunahan on aina kaikki ihan täynnä, kun opiskelijat ja muut kaupunkilaistuneet nuoret lähtevät jouluksi kotiin). Kun lähtee kotiin, mamman valmiiseen pöytään, niin se tietysti tarkoittaa sitä, että oma kämppä on vieläkin kuin hävityksen jäljiltä. Minkäänlaista joulusiivousta ei ole tullut tehtyä, ja toivonkin että kun mä palaan mamman luota niin siivouskeiju on käynyt mun luona siistimässä magically koko kämpän. Jee. Niin siinä varmasti käy.

Rauhallista (pah, vaikka tohon en kyllä usko itsekään) joulua kaikille! Tai oikeastaan mun mielestä unkarinkielinen joulutervehdys on paljon hauskempi, kun on jotenkin aivan käsittämätöntä että ne puhuvat noin. Kuka tota voi tajuta? Paitsi ne unkarilaiset, siis.

Kellemes karacsonyi ünnepeket, és boldog uj évet!

Illallista pressan kanssa

Suomen Ylioppilaskuntien Liiton entiset ja nykyiset toimijat pitävät aktiivisesti yllä SYL-siskot-verkostoa (vastapainoksi kaikille hyvä-veli-verkostoille?). Eilen tapasimme uuden Finanssialan Keskusliiton luona, jossa meitä emännöi FK:n uusi toimari Satu Huber. Paikalla oli muun muassa minä ja pressa. Rupattelimme vaaleista. Tarja antoi toiselle Tarja-nimiselle henkilölle, joka myös oli eduskuntavaaleissa ehdolla, vinkkejä että kannattaa käydä hyväkseen Tarjan-päivää. Minulle hän pahoitteli ettei mulle käy sama vinkki mutta ehdotti että käytän hyväkseni ystävän päivää tai naisten päivää. Ehkä.

Aamulla oli maa valkoinen. Mun ideaalitalvi on hyvin pitkälti juuri tämän kaltainen. Lumi ja kylmyys tulevat juuri ennen joulua, ja sitten häipyvät heti joulun jälkeen. Sitten voisi olla taas tervetuloa tropiikki!

Mä käytän ennakoivaa tekstinsyöttöä kännykässä. NYT-liite päätteli muutama vuosi sitten että Nokia on elitistipuhelin siksi, että ennakoiva tekstinsyöttö ei tunne sanoja kuten ”Alepa” tai ”keskari”, mutta tunnistaa kyllä ”optio” ja ”Baldauf”. Eräs (miespuolinen) kuuntelija soitti ja sanoi, että uskoo tekstinsyötön olevan miehen koodaama, sillä kun haluaa kirjoittaa ”suukko” niin puhelin ehdottaa ensin ”puukko”. Kun taas haluaa ”halata”, luulee puhelin että haluat ”hakata”. Insinöörikin se selkeästi on, koska ruotsiksi ”saknar” on ”räknar”.

Julklappar

Ruotsalaiset ja espanjalaiset ovat Euroopan innokkaimpia blogien kirjoittajia, selviää tutkimusyhtiö Forresterin (ei sukua Ridgelle, oletan) marraskuisesta raportista. Ranskassa blogeja on vielä enemmän, sillä siellä jopa 7 % internetin käyttäjistä pitää blogia. Puolet tosin ovat ”ruumiita”, eli sellaisia jotka alkuinnostuksen jälkeen ovat jääneet päivittämättä. Aktiivisia blogeja on kuitenkin lähes miljoona.

Perjantaina olisi ollut bloggaajien pikkujoulut, mutta en ehtinyt paikalle koska olin keikkailemassa. Buu! Ehkä tulee lisää juhlia? Ehkä voidaan pitää jo heti helmikuussa vaikka… hmmm… mitä juhlapyhiä on helmikuussa? Valentine-bileet?

Kävin ostamassa joululahjoja eilen. Minä ja satatuhatta muuta ihmistä. En ole tainnut vissiin ikinä ostaa lahjoja näin ajoissa, ja nyt ei ole enää kuin muutama ostamatta. Niitä mä sitten varmaan metsästänkin lauantai-iltapäivänä viittä vaille kuusi...

Bonde söker fru

”’Maanviljelijä’ ei itsessään vielä ole kohderyhmä, mutta rakastunut maanviljelijä alkaa jo olla” sanoi markkinointi-ihminen kertoessaan kohderyhmistä ja markkinoinnin kohdistamisesta. I’ll say. Maajussille Morsian-ohjelmaa katsoo tyyliin puolet kansakunnasta (tai ainakin melkein puolitoista miljoonaa joka viikko). Tämän päivän Aftonbladet kirjoittaa että ”Bonde söker fru” on tällä hetkellä Ruotsin hakukoneiden tavallisin hakutermi, suositumpi kuin Britney Spears tai joulupukki. Hieman jäävi olen sanomaan mikä ohjelman charmi on, koska en ole yhtään jaksoa seurannut (haloo, se tulee samaan aikaan kuin Veronica Mars, joka on ihan paras!)(Sunnuntai on mun teinisouppipäivä)(Come to think of it, myös keski-ikäissouppipäivä, koska katson orjallisesti usein myös West Wingin (ei NIIN keski-ikäistä) ja Amyn lailla’n (NIIN keski-ikäistä))!

Mistä johtuu että Maajussi-ohjelmasta on tullut niin suosittu? Onko tämä feelgood-realitya parhaimmillaan? Vai sietämätöntä myötähäpeää, kuten työkaverini väittävät? (Kuitenkaan he eivät jätä yhtäkään jaksoa katsomatta, ja mä luulen että myötähäpeä ei itsessään ole niin koukuttavaa, eli jotain muutakin siinä täytyy olla. Mutta mitä? Viikonvaihteen Iltiksessä on näemmä "Maajussit ROHKEISSA ihailijakuvissa!". Pitää katsoa, ehkä charmi aukeaa mulle. Mikään ei ole rohkeaa (ja ennen kaikkea ihailtavaa), niin kuin talikko ja vaimonhakkaajapaita (katsokaa, mä osaan maaseututermejä!).

Teinisoupit on mun guilty pleasure. Mä rakastin Dawson’s Creekia, Beverly Hills 90210:ta, Felicity’a und so weiter. Tän hetken suosikki on One Tree Hill (Tunteet pelisse). Suosittelen. SubTV sunnuntaisin klo 18. Tavallaan todella säälittävää. Siis minä.

Avajaiset

Avajaiset sujuivat tosi hienosti! Yksi maailman ihanimmista (ellei maailman IHANIN) koomikko, Antto Terras oli esiintymässä, ja minä esittelin propagandaa.



Ootsä mun kaa? kysyy kampanjapaitamme, koska vastakkainasettelun aika ei ehkä olekaan ohi. Ehkä on aika jakaa meidät "meihin" ja "heihin", ja valita puolemme. Meidän sukupolvemme tarvitsee puolustajia.



Pinssit koristivat kaikkien vieraiden pukuja (halusin kirjoittaa rintoja, mutta se kuulosti niin pervolta)



Ehdokas mainostamassa... öööh paitaansa?

Teemaa pukkaa

Tänään on kampanja-avajaiset Manalan Kellarissa. Hienoa tästä tulee. Nyt jo on ihan huippujengiä kasassa tekemässä tätä. Kaikki vaaliapu on tervetullutta, ilmoittaudu mukaan mulle osoitteeseen Lotta@ilovelotta.com.

Vaaliteemoja on kyselty. Tässähän näitä:

6-KYMPPISTÄ PÄÄTTÄJÄÄ EI KIINNOSTA SINUN HYVINVOINTISI
Sinulla ja minulla on kohta edessä eläkkeiden ja valtionvelan maksaminen. Samaa aikaa nuorten aikuisten odotetaan viihtyvän työmarkkinoilla viisitoista vuotta pidempään kuin suurten sukupolvien. Päätetäänpä vielä polttaa kynttilää toisesta päästäkin: Nuorilta leikataan varoja, tiloja ja mielenterveysmäärärahoja, opintotuki takkuaa… Jonkun on puolustettava meidän sukupolveamme, kuuskymppistä se ei kiinnosta.

KOULUTUKSEN PITÄÄ TEHDÄ SINUT PÄTEVÄMMÄKSI
Leikkaamalla korkeakoulujen aloituspaikkoja ja vähentämällä korkeakouluyksikköjen määrää paranee suomalaisen korkeakoulutuksen ja tutkimuksen laatu sekä valmistumisen jälkeiset työllistymismahdollisuudet. Ammattikoulujen asemaa yhdenvertaisena vaihtoehtona lukioiden rinnalla on parannettava. Peruskouluihin, lukioihin ja amiksiin on saatava päteviä opinnonohjaajia.

TYÖKKÄREIDEN TEHTÄVÄ ON LÖYTÄÄ TYÖTÄ TEKIJÖILLE JA TEKIJÖITÄ TYÖNANTAJILLE
Työvoimatoimistoiden on alettava toimia enemmän head hunter -periaatteella: työkkärin pitää aktiivisemmin yhdistää työntekijä ja työpaikka. Nykyinen passiivinen työpaikkailmoitusten selailu ja keskustelutuokiot työkkäreissä eivät toteuta tarkoitustaan. Työkkäreiden palkkausjärjestelmään sopisi hyvin pieni porkkana: osittainen bonuspalkkaus soveltuu hyvin monille muillekin aloille.

OPOJEN JA TYÖKKÄREIDEN ON OSATTAVA ROHKAISTA MYÖS YRITTÄJÄKSI
Opojen ja työkkäreiden kykyä neuvoa ja ohjeistaa yrittäjäksi on parannettava. Strattirahaa on kasvatettava, aloittaville yrittäjille on sunnattava enemmän verohelpotuksia ja kansainvälistyviä
yrityksiä tuettava kunnon resursseilla.

MAAILMANLAAJUINEN VASTUUNKANTO EI OLE SINULTA POIS
Suomen on nostettava kehitysyhteistyömääräraha on nostettava YK:n suosittelemalle tasolle: 0,7 % bruttokansantuotteesta. On luotava uusia ja innovatiivisia tapoja tehdä kehitysyhteistyötä. Yritykset ja kansalaisjärjestöt on otettava työhön aktiivisemmin mukaan. EU:n tasolla tapahtuvan kehitysyhteistyön on oltava johdonmukaisempaa.

Anonyymi palaute

Niminmerkki anonymous kirjoitti kommentin erääseen postaukseen. Palaute pisti niin vihaksi että oli pakko nostaa se tänne etusivulle. Alla mun vastaus.

”Välillä hävettää olla puolueen jäsen kun näkee näitä ehdokkaita kuten sinä ja Avellan. Oikeasti. Mutta ehkä komiikka on oikea tapa saada ääniä, mitä niillä ajatuksilla politiikasta.”

No voi herranen aika. Kun kerran olet superpoliittinen puolueen jäsen, tiedät varmaan että mä muutaman vuoden tein päivätyökseni koulutuspolitiikkaa muun muassa Suomen Ylioppilaskuntien Liiton hallituksessa. Taustaa on myös Kokoomusnuorten liittohallituksesta. Tänä vuonna toimin Nuorten Pohjoismaiden Neuvoston presidenttinä ja Suomen YK-nuorisodelegaattina. Helsingissä olen myös opetuslautakunnan jäsen (Helsingin opetuslautakunnan budjettivaltahan on kuitenkin suurempi kuin monen pienen kunnan...). Mulla on helvetin paljon enemmän kokemusta politiikasta kuin suurella osalla muista alle 30-vuotiaista.

Avellania siis yhtään haukkumatta (mikä nyt on oikein ja mikä väärin?), mutta mä oon siis ennemminkin tuleva poliitikko jolla olikin taipumusta myös koomikon uralle, ei toisinpäin. Aika kumma ettet sitä tiennyt, kun näytät olevan niin valveutunut?

Huh, ei tää ees ole postaus, vaan oksennus.

Blogijournalismia

Hain Wayne’s Coffeesta kofeinittoman latten (I’m such a pussy), ja ajattelin: olisipa mulla joku media johon voisin vuodattaa tän ilmiön mitä aion lähteä tutkivan journalistin ominaisuudessa tekemään. Ja sitten muistin: ai niin, onhan mulla oma radio-ohjelma, ja blogi. Blogithan ovat journalismia parhaimmillaan. Mutta kyllä joku lehtikin voisi ottaa mut töihin.

Mun oli pakko. Mä olin niin hirveän utelias. Mä menin kuuntelemaan Neil Straussin kirjanlukutilaisuutta Suuren Suomalaisen Kirjakerhon myymälään. En niinkään kuullakseni Oskari Katajiston mestarihaastattelun (öhh) Straussin kanssa, vaan tsekatakseni porukan joka tuli paikalle. Ja olin oikeassa. Siellä oli ihan eläviä wannabe-pelimiehiä, jotka ovat ottaneet valtavan tosissaan kirjan opit.

Yleisö koostui pääasiassa miehistä. Minun lisäkseni paikalle oli tullut tätä varten ehkä kolme naista. Miehiä oli paikalla 40-50, yksin ja ryhmissä. Samaa aikaa mun kanssa sisään kauppaan astuu kundi jolla on pipon päällä oranssit uimalasit (yes, really). Tyyppiesimerkki peacockingista. Kohta seuraa perässä nuori mies päässään helvetin iso pörröinen lierihattu, ja hatussa aurinkolasit (aurinkolasit! Joulukuussa! Illalla!).

Positioin itseni jotta voisin hieman salakuunnella. En kuitenkaan ehdi, koska huomaan että kaksi poikaa virittävät pystyyn nauhoituslaitteita ja kameroita. Nää on HC-playereita. Olevinaan ainakin. Ja kumpikaan ei ole kovinkaan ihmeellisen näköisiä. Kukaan näistä ei ole, come to think of it. Osaavatkohan nämä pelin? Osaavatkohan nämä mennä juttelemaan kenelle tahansa naiselle, ja iskeä heidät?

Vieressäni tapahtuu jonkinlainen tunnistaminen. The Game-kirjasta opin että suuri osa pelistä tapahtuu netissä, jossa puretaan jokaisen illan tapahtumat, ja jossa analysoidaan toisten mokia, ja opitaan toisten onnistumisista. Kirjassa kaikki kulkevat salanimillä, ja oletan että näin tapahtuu siis Suomessakin. ”Mä oon… Ooksä se ja se….? Onko täällä muita?” ”Joo, tuolla takana on Bruno (?) ja…”. Aww, bless. Nämä siis tuntevat toisensa netin kautta, ja ovat salee käyneet kommentoimassa toistensa peliraportteja.

Kaikilla (paitsi mulla. Perhana.) on kamerat tai kamerakännykät, ja Straussia kuvataan monesta eri kulmasta. Ja nämä kunndit tuntevat kuviot. Yksi on jopa lukenut Mysteryn kirjan. Kun Strauss kertoo kuinka pokaamisesta saa samanlaiset kicksit kuin huumeesta, monet nyökkäilevät. Strauss jatkaa: ”siis kun koko illan olet pokannut, ja olet kerännyt monia puhelinnumeroita, ja kokenut monta onnistumista, niin sitä voisi verrata heroiniin”. Nyökyttelyä taas. Siis nämäkö pojat keräävät puhelinnumeroita? Nämäkö kokevat useita onnistumisia illassa? Pelin kikoissa lienee jotain perää.

Ja sitten: mut pelataan. Ja mä meen siihen.

Oskari Katajisto kysyy Straussilta, tapaako hän ikinä naisia joihin peli ei tehoa. Strauss vastaa, että kaikista hienoimmat hetket itse asiassa ovat olleet juuri silloin kun tapaa naisen, joka on fiksumpi kuin itse on. Naisen joka ei mene siihen halpaan, vaan on nokkelampi kuin pelimies. Sitten hän katsoo mua, osoittaa mun suuntaan, ja jatkaa tyyliin: ”tänäänkin aamulla kävi niin”. Olin ihan superylpeä omasta nokkeluudestani ainakin 8 sekuntia, kunnes tajusin että sehän selkeästi pelasi mut. Tietysti se sanoi JUURI sen asian minkä mä halusin kuulla. Sitähän se peli osittain on. I got played.

Aamun haastattelun voit kuunnella täällä. Sen jälkeen Strauss sanoi mulle: ”thanks for giving me a hard time”. Haloo. Toi nyt mikään hard time ollut.

On behalf of all men

To Lotta -

On behalf of all men, I apologize…

Näin kirjoitti Neil Strauss mun The Game-kirjaan omistuskirjoitukseksi. Varmaan vakkariomistuskirjoitus, jonka naiset saavat, mutta hauska. Tuntuu uskomattomalta, että tuo mies on ollut alfauroksista alfauroin, ja kykenee omien sanojensa (ja internetin lukuisten luotettavien lähteiden mukaan) kellistämään naisen kuin naisen. Hento, vähän homomainen, hassun näköinen kaveri. Ja pokauksen oraakkeli. Weird. Sen verran mielenkiintoinen ihminen hän kuitenkin on, että on ehkä ihan pakko mennä tänään vielä kuuntelemaan hänen kirjanlukutilaisuuttaan.

Eilen väännettiin 800 pinssiä kampanjaa varten. Ja tänään meen hakemaan tiimille painetut T-paidat. Alkaapa kampanja kohta jotenkin konkretisoitua. Ja huomenna on avajaisbileet! Jeee! Nähdäänhän Manalassa, eikö niin?

Susihomma

Kiteellä on kaadettu susi, ja nyt siellä pohditaan oliko se oikein vai väärin ja sama keskustelu kun aina kun näkyy susia jossain. Otetaanko pitkäveto siitä, kuinka monta tuntia menee siihen kunnes Lauri Oinonen (Kesk.) lausuu asiasta jotakin? Oinonen on kunnostautunut jossain määrin yhden asian kansanedustajana, ja jos jossain yhteydessä mainitaan susi, niin siellä pian mainitaan myös Oinonen.

Pitäisikö kansanedustajaehdokkaana olla jotain mieltä susista? En v---u varmana aio olla.

Kulutusjuhla

Kulutusbloggaaminen on SE juttu nyt blogeissa. Ensin tulivat neuleblogit (joihin en osallistu. Ikinä. Enhän mä osaa mitään sellaista. Eikä kiinnosta), (Ihan yhtälailla kuin kaikkia neulebloggaajia ei voi kiinnosta jonkun random koomikko-wannabe-poliitikon keikkailut ja viinanhuuruiset kohellukset), mutta kuluttaa mä osaan. Ja kulutankin. Generation C(ontent) on Luovat-blogin mukaan muuttumassa Generation C(ashiksi).

Tässä muutama kulutuskommentti:

Ravintola Colorado – Tulimme perjantai-iltana syömään pitkän kaavan mukaan. Pullot viiniä, alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka jne. Palvelu oli muuten ihan ok, mutta sitten pääruoka ja alkuruoka tulivat samaan aikaan. Me totta kai halusimme, että pääruoka tuotaisiin vasta sitten kun alkuruoka oli syöty, johon tarjoilija: ”siis haluatte että mä vien nää keittiöön ja sit lämmitetään ne uudestaan?”. No haloo. Ei. Re-heated pasta ei ole ihan ravintolaruokaa. ”No sit meidän pitää jättää ne tähän, koska muuten teidän ruokien saamisessa kestää ihan älyttömän kauan, kun täällä on niin paljon ihmisiä”. Niin mutta eihän tämä nyt meidän syytä voi olla? ”No joo, mut siin menee sit TOSI kauan jos mä vien ne takaisin keittiöön”. No kai talo sentään tarjoaa jälkkärit? ”No mä voin tarjota teille kahvit”. Ei ole avaruustiedettä pitää asiakas tyytyväisenä. Onneksi ystävättäreni on änkyrä ja hoiti meille ne jälkkärit. Ärsytää tollainen. Ärsytää.

Kännykkäkauppa – Sekä Elisa (Forumissa) että Sonera (Yrjönkadun käytävä) tarjoaa ihan huippua palvelua. Mukavia, palvelualttiita ihmisiä. Jee. Sellaisessa paikassa haluaa kuluttaa rahaa.

Hotelli - Jos haluatte matkustaa Sloveniaan (niin kuin monet aivan JATKUVASTI haluavat), niin suosittelen hotelliksi vanhaa vankilaa (oon oikeastaan aika paska suosittelija, koska en ees muista se hotellin nimeä). Se sijaitsee ihan semi-keskeisesti (tosin Ljubljana on postimerkin kokoinen, eli kaikkihan on lähellä), mutta hienous tässä hotellissa (okei, hostellissa) on se, että jokainen selli on eri designerin sisustama. Ovien lisäksi sellissä on kalteriovi, ja päiväksi ainoastaan kalterioven saa lukita, sillä päivisin vankilahotellissa järjestetään opastettuja kierroksia. En ehtinyt kummallakaan Ljubljanan vierailullani sellaiselle kierrokselle, mutta muutamia huoneita kävin vilkaisemassa (ööh, pääasiassa jatkoilla). On siinä tietty charminsa asua entisessä vankilassa.

Jep, kuluttaminen on sitten hauskaa hommaa.

Kutsu kaikille

Tervetuloa eduskuntavaalikampanjani avajaisiin! Be there!

Silmähikka

Sweet! Buukkasin meidän vieraaksi Neil Straussin ensi viikolle! Neil Strauss on kirjoittanut The Game-kirjan josta olen avautunut aikaisemminkin. Se on ihan älyttömän mielenkiintoinen ihminen, ja kirjailija ihan varmasti. Strauss on kirjoittanut mm. Rolling Stonesille ja Jenna Jamesonin elämäkerran. Jotka eivät ole vielä tutustuneet kirjaan, niin suosittelen sitä lämpimästi. Ihan vaan siksi, että ilmiö, josta hän kirjoittaa on niin mielenkiintoinen (and when I say mielenkiintoinen, I mean sairas). Ja nyt se tulee tänne. Mä oon nyt jo tosi innoissani, vaikka se tulee vasta ensi viikolla.

Mulla on koko aamun ollut kamala elohiiri silmässä. Mä uskon että se on silmähikka. Se ahdistaa, koska kuva hyppii ja koko naama nykii (näinkö alkaa sydänkohtaus?), ja nyt kaikki miehet (ja naiset) täällä työpaikalla luulevat että mä flirttailen niille. Huonosti.

Mun työpaikalla raadetaan pahasti. Mikko, Jukka ja Renne saavat kohta työuupumuksen koska pelaavat niin antaumuksella nettipajatsoa. Yes, really.

Busta Rhymes kävi täällä

Kiire päivä oli eilen. Aamulla töissä, päivällä tapaaminen Kokoomuksen piiritoimistolla, iltapäivällä kaksi keikkaa ja sitten Busta Rhymesin konsertti. Meni viihteen puolelle koko ilta. Pia lähti mukaani Bustaa katsomaan, ja me nähtiinkin varmaan ainakin kaksi tai kolme biisiä ja osa hassusta lämppärideejiistä. Näimme paljon perusteellisemmin jäähallin baarit. Hurjasti ei ollut väkeä konsertissa, mutta jostain syystä kaljaa piti kuitenkin koko ajan jonottaa. Lähdimme vähän ajoissa jotta ei tarvitsisi jonottaa taksiakin. Matka jatkui Tornin American baariin jossa oli ziljardi kokkaria (kokoomuslaista, ei coctailia. Vaikka niitäkin oli. Muistaakseni). Sieltä menimme Stockholmiin (siihen baariin, ei Ruotsiin). Siellä oli paljon ihmisiä (muistaakseni) mutta ei kovin paljon tuttuja (luullakseni).

Pientä ikäkriisiä voisi pukata, jos ei tietäisi paremmin. En ole pitkään aikaan juossut yössä niin kuin olen viimeisen viikon aikana. Onko tää nyt oikeasti niin siistiä? Hauskaahan se on, mutta niin saman kaavan mukaista aina. Istua nyt jossain baarissa teinejä iskemässä (tai teinien iskettävänä niin kuin eilen kävi). Onhan ne sööttejä, mutta 22 on kyllä hirvittävän nuori.

Mulla on niskat ihan jumissa, koska tietokone on eri suuntaan kuin tv, ja yritän samalla katsoa linnanjuhlia ja kirjoittaa. Kovin on punikkipainotteiset juhlat. Ja mihin oli Ville Valo jättänyt Jonnansa? Ehkä se oli liian kännissä, eikä sitä päästetty sisään. Ehkä Ville Valo on nyt sinkku. Mehän sovittaisiin aika hyvin yhteen Villen kanssa. Mussa on niin paljon samaa näköäkin Jonnan kanssa, joka on tumma ja langanlaiha. Tosin mulla on aikaisemmin kyllä ollut periaate etten seurustelisi sellaisen miehen kanssa joka meikkaa enemmän kuin minä. Mutta ehkä joistain periaatteista voi lipsua. Siinähän olisi itse asiassa paljonkin hyviä puolia. Mua ainakin ahdistaa aina se, että meikkipussi vie niin paljon tilaa käsilaukussa baarissa. Olisi hyvä jos voisi aina käydä miehen pussilla kun pitää vähän ehostaa. Ja salee Ville voisi saada vaikka Rimmelin sponsoroimaan kaikki perheen mustat kajalit. Ja sitten meille syntyisi suloisia, pieniä, mustatukkaisia, meikattuja ja äärettömän ahdistuneita rokkaripeikkolapsia. I see that happening.

Hienoin itsenäisyyspäivämuistoni on vuodelta 2003. Olin ylioppilaskunnan puheenjohtaja, ja Helsingissä ylioppilaat ovat itsenäisyyspäivänä aktiivisia. Aamulla kiersimme muiden ylioppilaskuntien puheenjohtajien kera eri patsailla laskemassa seppeleitä. Iltapäivällä alkoi soihtukulkue kaupungin poikki. Kulkue päättyy senaatintorille, ja siellä kolme puheenjohtajaa piti puheen. Ensin puhui Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunnan ja sitten Sibeliusakatemian yo-kunnan puheenjohtaja. Minä olin kolmas. Aika Mussolini-fiilis on kun puhuu tuomiokirkon rappusilta täydelle senaatintorille niin, että koko kaupunki kaikuu. Isänmaan tytär pääsi elementtiinsä ja vuodatti paatoksella.
Kaikki me puhuimme tärkeistä asioista, hienosti, mutta erilaisuus oli koomisen silmiinpistävää. HYY:n puheenjohtaja puhui itsenäisyydestä ja kehitysyhteistyöstä, SibA:n puheenjohtaja kulttuurin merkityksestä itsenäisyydelle ja minä paatoksellisen puheen veteraanien muistamisesta, ja siitä ettei ole pelkoa etteikö meidän sukupolvemmekin olisi isänmaallista. Siis "Isänmaa kutsui, ja me vastasimme"-lauseita myöten.

Räppiyhtälö

No niin, mietipä tämä yhtälö:

Huomenna vapaa päivä + suu vähän napsaa + halu päästä maailmanstaran keikalle + tänään veronpalautukset

Joko vastaus on selkeä? No tietysti. Mene riprap lippupalveluun ja osta lippu Busta Rhymesin keikalle. Riprap. Tai hiphop. Heh, aren't I witty.

Uusia ehdokkaita?

Oh dear. Tämän päivän Ilta-Sanomat osaa kertoa että Pertti Salolainen ehkä asetetaan Helsingissä kansanedustajaehdokkaaksi. Onkohan tämä kohtaloa vai kohtalon ivaa? Pertti Salolainen on siis Kokoomuksen entinen puheenjohtaja, ministeri ja suurlähettiläs (äh, ei siis Kokoomuksen suurlähettiläs), jota jossain vaiheessa kaukorakastin (ja häkellyin kun se kerran puhui mulle). Siis Salolaistilitystä löytyy täältä, täältä ja täältä. Muun muassa.

Eilen kävin syömässä uuden bestikseni kanssa. Katsokaa nyt miten paljon mun elämä pyörii kokeneiden miespoliitikkojen ympärillä. Shocking.

Ja Salekin lähtee kisaan mukaan. Sweet. Sauli on ihana.

Tyhmät tytöt

Eilen kävin Sexhibition-seksimessuilla (siis PUHTAASTI taustatyönä, olenhan SEKSIkolumnisti). Mitään en ostanut, tosin vaan sen takia että meidän yksi myyntipoika (heh, pojittelu kunniaan!) oli mukana ja sanoi että meidän kannattaa mennä suoraan maahantuojalle niitä ostamaan, koska ovat siellä halvempia. Myyntipojan nimi on Kaitsu. Tai oikeastaan sen nimi on ihan jotain muuta, mutta unohdin sen nimen heti sen jälkeen kun se ensimmäistä kertaa mulle esiteltiin. Siksi päätin ottaa strategiaksi seuraavan: joka kerta kun se meni mun työpisteen ohi huusin "Moi" ja jonkin aivan random miehennimen. Päättelin että se moikkaa sitten kun menee oikein. Tätä kesti pari viikkoa. Läpi oli käyty Jukka, Pekka, Jani, Sami, Jussi, Markku ja vaikka mitä muita. Kerran huusin "Moi Kaitsu". Se katsoi minua päin, mutta ei moikannut. Siitä asti mä oon kutsunut sitä Kaitsuksi. Ei se sen oikea nimi ole, mutta vaikea mun nyt enää on vaihtaa.

Alkuillasta menin keikalle yksityistilaisuuteen. Tulin paikalle, ja järjestäjä tuli minua vastaan. Jos on jotain lauseita mikä saattaa hetkeksi hämmentää jopa ammattikoomikon ennen keikkaa, niin ehkä "pääministeri pääsi sittenkin paikalle" on aika korkealla siinä listalla. Selvisin mielestäni ihan kunnialla, ja sovittiinkin Masan kanssa että hoidetaan ensi kaudella yhdessä kuntoon nää stand up-komiikan valtionavut. Tai mä sanoin sen, ja pääministeri hymyili. Salee myöntymisen merkiksi. Syväkurkkuni, eräs tuttu kansanedustaja joka oli samoissa bileissä selvitti mulle tekstareitse myöhemmin että pääministerikin oli tykännyt mun esityksestä. Luotan siihen, koska poliitikkojen sanaan voi aina luottaa. Etenkin näin kolme kuukautta ennen vaaleja.

Ja jos luulin että se olisi illan paras star-sighting (me broilerit ollaan star struck vähän nörtillä tavalla), niin paskat oli. Pressaklubissa oli Pat Cox! Pat Cox on Euroopan parlamentin edellinen puhemies. Siis mun skaalalla SUPERjulkkis. Ja nyt mun uusi bestis. Mä oon poliitikko-groupie. Tiedättekö ne säälittävät tytöt jotka suorastaan heittäytyvät rokkareiden päälle. Mä oon samanlainen tähtipoliitikkojen kanssa.

Tein eilen myös havainnon. Mä olen välillä ihan kamala kaksinaismoralisti ja tekopyhä ja ilkeä. Vaan siksi että mä arvostan koulutusta, ei tarkoita että joku muu on jotenkin paljon tyhmempi koska on valinnut toisen tien. Mutta sitten mä kuitenkin vaatisin että naiset ottaisivat vastuuta sukupuolestaan, ja osoittaisivat että olemme ihan kykeneväisiä tekemään mitä tahansa hommaa siinä missä joku mieskin. Ja sitten eilen läheisyydessäni käytiin keskustelu jossa Jägermeisterin promotyttö (joka oli pukeutunut hameeseen joka oikeasti oli varmaan hiuspanta, naamalla horomeikki ja tukassa vanha permis) valitti stressiä, koska hän on työnarkomaani. Ja mä nauroin räkäsesti, koska luulin että se oli vitsi. Se siitä suvaitsuudesta. Milloin musta tuli tällainen saatanan elitisti? Ja sitten mä taas ajattelen sitä käsitettä, "työnarkomaani promotyttö", ja nauran vähän ääneen yksinäni. Työnarkomaani kannattaakin ajottain olla, koska sillä tavalla pääsee eteenpäin uralla. Ensi seksimessuilla se ehkä jo tarjoilee Coronaa.

Pink said it best: "What happened to the dreams of a girl president, She's dancing in the video next to 50 Cent"

Pornotähtönen

NYT-liite kutsui minut eilen pelaamaan juomapeliä, ja minähän lähdin. Riemukas tilaisuus, josta voi lukea lähiaikoina NYT-liitteestä (ensi viikolla ehkä?). Paljastelin asioita paljon reippaammin kuin kansanedustajat jotka kanssani pelasivat, mutta jos kerran täällä olen jotain jo kertonut, niin eiväthän ne sitten enää mitään salaisuuksia ole.

Tänään on pikkujoulut! Firman pikkujoulut alkaa jo kymmeneltä, eli heti kun meidän lähetyksemme on ohi. Ohjelmaa on klo 22 asti, jonka jälkeen ohjelmassa lienee vapaata juopottelua jossain yöelämässä. Huomenna aamulla Sexhibitioniin. Tänään meillä on aamussa vieraana Stormy Daniels, joka on Sexhibitionin pääesiintyjä. Hän on pornonäyttelijätär (tosin ehkä mieluummin sitten vaikka pornoTÄHTI, koska mä luulen että jos hän osaisi näytellä niin hän ei varmaan tekisi pornoa). Stormy Daniels on kuulemma seuraava Jenna Jameson. Her mother must be so proud.

Kalle Keskinen oli meillä vieraana (siis ei meillä kotona, tyvärr). On se vaan ihan tosi ihana.