LottaLove

Lotta Backlund's Diary. Täällä on joskus jotain juttuja ja sitten joskus ei ole.

Friday, March 30, 2007

Euroviisu ja vihalista

Haluatteko kuulla mun asiantuntijakommentit euroviisukilpailijoista? Mut valittiin Suomen euroviisuesikatseluraatiin. Ohjelma tulee Kakkoselta lauantaina 7.4. Mun suosikki taitaa olla Israel, siksi että se on niin uskomaton sekamelska kaikkia eri musagenrejä, josta tulee jotenkin todella ihastuttava kappale. Mun toinen suosikki on Englanti, mutta se voi olla että heidät diskataan. Englannin esitys on niin uskomattoman huono, että sitä on pakko rakastaa. Voi kuitenkin olla että se diskataan, sillä biisi vaikuttaa olevan kopio Pandoran biisistä. Voit kuulla Englannin biisin täältä, ja Pandoran täältä, mutta varaudu siihen, että Englannin esityksessä menettää todella paljon ellei näe videota.

Mä sain ihan kicksit tästä, vaikken ole kauheasti seurannut euroviisuja ennen. Pakko katsoa tänä vuonna. Ja ehkä pitää kisastudio. Jossa on fläppitaulu, ja omat pistelaskut. Ja pitkäveto. Tässä mun:

1. Israel
2. Belgia
3. Georgia

Itse asiassa tuo ei kyllä ole ollenkaan mikään pitkävetolista, vaan lista siitä kenet mä haluaisin voittavan. Ai niin, ja Suomi tietty. Noin on varmaan pakko sanoa, muuten tulee maanpetospoliisi sakottamaan.

Bonuksena suosittelen Ukrainaa ja Englantia. Espanjan ehdokas on vähän niin kuin Il Divo lapsille. Ihanan sööttejä poikia. Mä varasin sen jolla on lävistys leuassa. Kroatia kannattaa tsekata, koska se on niin käsittämättömän huono. Siis oikeasti huono, eikä hassusti ja hullusti huono kuten Englanti.

Ai niin, ja kuvitelkaa päässänne, jos Borat ja Günther saisivat lapsen, miltä näyttäisi se? Se näyttäisi ihan Albanian euroviisuedustajalta.

Mun tän hetken vihalista:

- Riekalekalkkuna. Kenen mielestä tämä voi olla hyvä tuote?! Tarkoitan niitä kalkkunaviipaleita jotka ovat ihan ohuenohuita, ja ne on vaan survottu kauheaan myttyyn niin, ettei sieltä pysty irrottamaan yhtä siivua fiksusti. Ja jos paketti on yhteisökäytössä, kuten esim. työpaikalla, niin tietää että siellä on vaikka mitkä näpit käyneet irrottamassa niitä riekaleita. Eikä niitä voi irrottaa, ottamatta koko mytyn käteen. Oksennus.
- Bussi 23. Miksi yksi HKL:n busseista elää täysin omassa aikavyöhykkeessään, ja lähtee päättäriltä miten sattuu. Se menee sitä paitsi ihan liian harvoin, vaikka se on ainoa bussi joka menee keskustasta Isolle Pajalle. Miksi Yleläiset ja Maikkarilaiset eivät ole lähteneet barrikaadeille! Teitä sorretaan! Ei se ole ihmisen elämää, että joutuu valtaosa päivästään käyttämään bussien odotteluun. Muuten bussilla-ajon voisi suunnitella, mutta 23:n kanssa se on täysin hasardia, koska se ajelee just silloin kun siltä itseltään niin tuntuu.
- Katupöly Ei tätä tarvii selittää. Yäk.

Mikä on vihalistan vastakohta? Eli siis hyvislista? Hyvislistallakin on vaikka mitä.

- Loma Maanantaina itsehemmotteluloma. Huomasin ettei mun lomat missään vaiheessa ole ollut oikein lomailua (ei kesälomaa, syksyllä YK:n yleiskokous, pari päivää siellä täällä Pohjoismaiden Neuvoston kokouksissa, ja talviloma 24 h kampanjointia). Nyt siis ihanalle lomalle, jossa aion deletoida kaikki ajatukset jotka koskevat töitä tai vaaleja tai mitään arkista, ja keskittyä nautiskelemaan ihanasta kaupungin vilskeestä. Ja Starbucksin kahvista.
- Lentoyhtiön bonuspisteet Lennän menomatkan busineksessä, koska I’m worth it. Ja koska mulla oli pisteitä jotka oli menossa vanhaksi.

Tuesday, March 27, 2007

Karvanpoistoa

Saako sellaisia kiertomeilejä postata blogiin? Tää on ehkä pakko.

Karvanpoistoa

Tositarina naisena olemisen ihanuudesta ja siitä mitä sitä kauneutensa eteen joutuu uhraamaan...

Kaikki karvanpoistokeinot huijaavat uskomaan helppoon, kivuttomaan karvanpoistoon: epilaattori, partakoneenterä, sakset, vaahdot ja nyt... kylmävaha.

Viikonloppuni alkoi kuin mikä tahansa viikonloppu. Tulin töistä kotiin ja laitoin ruokaa. Sain ajatuksen - josta totisesti oli haittaa parin seuraavan tunnin ajan - käyttää lääkekaapissa oleva vaha pois. Siispä kylppäriin.

Kaivoin esiin kylmävahapakkauksen: ei mitään kuumavahaklimppejä, sen kuin vain hierot kirkkaita liuskoja käsissäsi, vedät ne erilleen ja kiinnität sääriisi (tai mihin tahansa). Helppoa. Tuleekohan tästä hankalaa? Tarkoitan, en ole mitenkään tyttömäinen, mutta taivun sentään hiukan, joten kai tästä selvitään. Uskoisin.

Joten ohut liuska vain käteen. Siinä on kaksi liuskaa liimattuna toisiansa vastaan. Tarkoitus olisi hieroa sitä käsissä, jotta vaha lämpiää ja pehmenee. Keksin paremman idean: otin hiustenkuivaajan ja väänsin lämmöt täysille. Kylmävahaa, paskat (voivoi sentään, miten rumat sanat tulevatkin mieleen.)

Ja sitten laitoin vahaliuskaan reidelleni. Kiristin ihoa ja vedin...

Okei, ei se mikään maailman mukavin tunne ollut, mutta ei pahakaan. Minähän selviän tästä! Joten seuraavaan liuskaan vain, ylöspäin.. Karvanpoistomestaruuskamppailu jatkukoon. Pikkupöksyt pois ja oikea jalka wc-istuimelle. Samaa menetelmää käyttäen laitoin vahaliuskan bikinirajalle siten, että puolet häpyhuulista peittyi aina pakaraan asti (kyllä, liuskat ovat aika pitkiä). Syvä henkäys sisäänpäin ja VETO!

Kiesus, näkö meni pelkästä kivusta! ... Pikkuhiljaa aloin hahmottaa taas jotain. Voi hitto. Olin saanut irti vasta pari senttiä. Toinen henkäisy ja VETO! Miksi kaikki hämärtyy? Korvissa jumputtaa... Palaan pikkuhiljaa normaaliin ja vilkaisen "palkintoani", vahan peittämää turkkiani.

Haluan voittaa ihokarvat. Pitelen vahaliuskaa kuin olympiavoittaja kultamitaliaan. Mutta miksi ihmeessä liuskassa ei näy karvoja? Miksi vaha on melkein kokonaan irronnut? Mihin ihmeeseen se on voinut joutua, jos se ei kerran ole liuskassa?

Hidas kumartuminen, jalka edeleen wc-pöntöllä. Näen karvoja, siis niitä karvoja, joiden piti olla vahaliuskassa. Kosketan. Tunnen. Kosketan vahaa. Huudan hiljaa: EIIIIIIIII!!!
Raavin kehoni intiimeintä, herkintä kohtaa, joka nyt on peittynyt kylmävahalla ja sottaisilla karvoilla ja teen seuraavan ison erehdyksen. Kuten muistat, jalkani on edelleen wc-pöntöllä.

Jotain on tehtävä. Joten jalka lattialle.. ja sitten tajuan, että pari paikkaa meni umpeen. Vagina? Tukossa. Peräaukko? Tukossa. Mietin hiljaisesti, että toivottavasti ei tarvitse kohta mennä kohta pytylle, sillä sitten pulpahtavat silmät päästä.

Vaapun ympäri kylppäriä ja mietin epätoivoisesti, mitä tehdä. Kuumaa vettä! Kuuma vesi sulattaa vahan! Juoksutan ammeeseen niin kuumaa vettä kuin siedän ja astun veteen. Vaha sulaa ja minä voin varovasti raapia sen pois...? Väärin! Menen ammeeseen - vesi on hieman kuumempaa kuin vankien kidutuksessa tai leikkausinstrumenttien steriloimisessa käytetään - ja istun alas.

Mikään ei ole pahempaa, kuin liimata torttu umpeen - paitsi se, että se lisäksi kiinnittyy ammeen pohjaan polttavan kuumassa vedessä - mikä ei muuten pehmennä vahaa. Joten olen jumissa ammeessa, sananmukaisesti. Soitan ystävälleni Tammylle, joka jätti kosmetologikoulun kesken, joten hänen täytyy tietää, miten vaha saadaan irti.

Ei ole oikein hyvä aloittaa keskustelua lauseella "peppuni ja pimppani on liimautunut ammeeseen". Tammy halusi tietää tarkasti, missä kohtiin peppuani vaha on. "Onko kyse poskesta vai ryppynauhasta" hän kysyi. Eikä edes yrittänyt kätkeä hihitystään. Kerroin hänelle koko jutun.

Hän käski soittaa valmistajan asiakaspalveluun, jonka numeron löytyy vahapaketista. Mutta käski myös keksiä hyvän peitetarinan. "Tajuathan", hän sanoi, "että jos johonkin asiakaspalveluun soittaa tämmöinen tapaus, ne käskevät odottaa hetken ja nauhoittavat puhelun. Päädyt vielä radioon tai internettiin, jos kerrot suoran totuuden.

Siinä kun mietimme eri vaihtoehtoja, päädyn repimään vahaa irti partahöylällä. Luoja, mikään ei tunnu niin hyvältä, kuin liimata torttu umpeen vahalla, keittää se kuumalla vedellä ja kiinnittyä kylpyammeeseen ja SITTEN repiä vaha höylällä veks!

Keskustelun aikana (joka oli jo liukunut muille raiteille) löysin paketista voidetta, jolla liiat vahat voi irrottaa. Kokeilin sitä ja aloin kiljua riemusta: se toimii! Lopetin puhelun, jonka jälkeen sain kaiken vahan pois.

Paitsi että kiukukseni huomasin... karvat on edelleen paikallaan. Ajelin ne kaikki pois höylällä. Minähän olin jo täysin turta siinä vaiheessa. Vahapaketin laitoin takaisin lääkekaappiin, eihän sitä koskaan tiedä, milloin sitä tarvitaan.Esimerkiksi, jos vaikka viikset alkavat kasvaa!

Huomenna aion värjätä tukkani.

Miespappi vs. naispappi

Luin lehdestä että naispappeus sallittiin 20 vuotta sitten. En tajunnut että siitä on niin pitkä aika (tai siis ennemmin: en tajunnut että MÄ olen niin vanha). Vaikka mulla ehkä ei kovin paljon spesifejä muistoja siltä ajalta muuten ole, muistan vieläkin sen kun pienenä katsoin vanhempieni kanssa uutisia, ja tämä uutinen kerrottiin: Suomessa vihitään virkaan vihdoin myös naispappeja. Muistan vieläkin kuinka se ei minua kovasti hetkauttanut. Mä en ymmärtänyt MIKSI ei muka naispappeja aikaisemminkin olisi vihitty. Olin auvoisessa tietämättömyydessä, siitä että sukupuolet ehkä olivat epätasa-arvoisessa tilanteessa. Mun kasvatuksessa sellaista ei ikinä ollut näkynyt, eikä mulla ollut käynyt mielessäkään, että olisi mukamas ollut ammatteja johon mä en olisi voinut ryhtyä vaan siksi että olin tyttö. Mä olen varmaan aina ollut feministi.

Tää on tapetilla tietysti siksi, että Vammalan kirkossa miespappi oli jättänyt tulemasta töihin vaan siksi, että hänen työparinaan olisi toiminut nainen. Voi tätä ahdasmielisyyden määrää. Tuollainen käytös on mulle vaan niin käsittämätöntä. He voivat toki sitä perustella vakaumuksellaan, mutta tuollainen vakaumus ei ole worth the paper it’s written on. Ei kaikkea paskaa voi vakaumuksella selittää, jotkut vaan ovat väärässä, saatana (no pun intended).

Monday, March 26, 2007

Kevätsiivous

Mä siivosin tänään. Tavallaan. Ajoin virusturvan. Sen seurauksena mun koneen lämpötilä lähestyy kiehumispistettä (mikä on Siemensin kiehumisaste?). Olisipa asunnon siivoaminen yhtä helppoa. Mun kämppä on kuin Kosovo. Ja olisi se ikävä jos asunto kiehuisi. Voi prkl. Ohjelma löysi viruksen! Aaargh. Miten se tapetaan? Tän asuntoekvivalentti olisi todennäköisesti löytää jostain kaapista iso hämähäkki. Harmi ettei niitä voi tappaa vaan nappia painamalla. Mä tapoin kerran yhden matkalaukulla. Mulle ei ihan pikkuaseet riitä.

Mä pelkään tosissani että tää kone kohta räjähtää, kun tän lämpötila alkaa polttaa rannetta akun kohdalta. Siksi mä bloggaan suojalasit päässä. No en bloggaa, mutta se olisi koominen näky, joten ei rikota illuusiota.

Virussiivous on valmis. Poistin virukseni. Tää oli mun kevätsiivous. Ensi viikolla on asunnon vuoro.

Mä haluan pääsiäismatkalle. Mun lomailut on tähän mennessä olleet todella anti-lomia, koska syksyllä mun viikon loma meni siihen, että olin aamusta iltaan YK:n yleiskokouksessa ja toissaviikko taas aamusta iltaan kampanjoimiseen. Olisi siis aika lähteä lomalle jolla vaan lomaillaan, eikä välttämättä tehdä yhtään mitään älykästä. Näin ovat ilmeisesti ajatelleet kaikki universumin muutkin ihmiset (tietenkin, kaikilla muillakin on pääsiäinen vapaa!), sillä lentoja on enää vaikea löytää. Salee tässä käy niin, että me joudutaan johonkin Ashgabatiin (Turkmenistanin pääkaupunki), koska se vaikuttaa epätoivossa hyvältä idealta. Pitää ihan kirjoittaa muisilappu itselleni. ”Älä lähde lomalle Ashgabatiin”.

Sunday, March 25, 2007

Missä olit kun Kekkonen kuoli?

Hesari on lanseerannut julkkiskoneen. Vastaamalla muutamaan kysymykseen, voit selvittää kuka julkkis olisit. Mä olen Tanja Poutiainen. Johtuu varmaan just siitä että me molemmat ollaan niin uskomattoman urheilullisia.

Perjantaina olin Tammisaaressa. Olin Yrkeshögskolan Sydvästin (yksi Suomen kolmesta ruotsinkielisestä ammattikorkeakoulusta) opiskelijakunnan vuosijuhlissa – get this: - juhlapuhujana! Mä olen aina pitänyt juhlapuhujia jotenkin vanhoina, kypsinä ja viisaina ihmisinä, jotka osaavat tuoda lisäarvoa viisauksillaan. Ja nyt mä olinkin sitten siellä. Hurjaa. Ja hauskaa.

Joo, siis ensimmäinen post-vaali-viikonloppu. Juhlin sitä käymällä baarissa ja jopa ostamalla iltapäivälehden. Siellä Juha Mieto antaa parisuhdevinkkejä. Ryhdyin pohtimaan: jos viime sunnuntaina olisi käynyt toisin, ja mut olisi valittu eduskuntaan, olisikohan mulla tullut suunnaton tarve kertoa parisuhdevinkkejä viikonvaihteen iltapäivälehdessä? (Äh, mun sarkasmi on kärsinyt. Mä palaudun vielä).

Sain taas nauttia lauantai- ja sunnuntairutiinistani. Viimeisinä viikkoina ja kuukausina viikonloppuna on ollut aikainen herätys ja sitten matka jonnekin jakamaan esitteitä tai luukuttamaan. Vihdoin palasin tasapainoiseen laiskotteluun. Starbucksin kahvia, tuoremehua, aamiaista ja Hesari ja Presso. Kenelle Hesari oikein on suunnattu? Pääkirjoituksessa pohdittiin miten uutiset muodostuvat yhteisöllisiksi kokemuksiksi (esim. missä olit kun Kekkonen kuoli?). Missä olin kun Kekkonen kuoli? No ei pienintäkään aavistusta. Mä olin 5 vuotta vanha, eli ehkä tarhassa? Minä olen kohta 3-kymppinen (huomatkaa että mä olen ”20+” silloin kun se sopii yhteyteen, ja ”melkein 3-kymppinen” silloin kun se mulle sopii) yksinelävä, kaupunkilainen työssäkävijä. Enkö siis itse asiassa olisi aivan core kohderyhmää päivälehdelle? Ehken, koska sen kosketuspinta onkin ehkä niissä, jotka muistavat missä olivat kun Kekkonen kuoli.

Wednesday, March 21, 2007

Unohdettu normiflirtti

Kampanjakrapulat ovat ohi, ja ekat työpäivät takanapäin. Mua harmittaa enää se, etten mä päivittäin näe mun mahtavia tiimiläisiä jotka olivat mukana tekemässä eduskuntavaalikampanjaa. En ole yöelämässä pyörinyt kovinkaan paljon viime aikoina, paitsi kampanjan viimeisinä viikkoina (silloin tositarkoituksella (vaikka ei silleen tositarkoituksella) ja kuivin suin, mutta tämän porukan kanssa se oli aivan hilarious. Mamma otti lomaa töistä, ja oli kokopäiväinen kampanjatyöntekijä. Taru, Hanna, Hanna-Mari, Hannamiina, Miika, Minna, Erika, Aatos, Mia, Jenni, Antti, Eeva, Kaisa, Katariina, Maria, Piia, Pete ja Sabina ovat olleet korvaamattomia. Niin myös sotapäällikkö Elli. Korvaamattomia ovat myös olleet ne useat muut jotka kävivät tiimitapaamisissa, luukuttivat esitteitä, puhuivat kavereille ja jaksoivat tsempata. Te olette täydellisiä, ja ilman teitä kampanja olisi ollut aivan holtittoman tylsä ja merkityksetön, ja ihan samanlainen kuin muiden.

Mä oon palannut normaalielämään. Tiedän tämän, koska tein ihmissuhdehuomion. Tai siis se ei varsinaisesti liity johonkin tiettyyn ihmissuhteeseen, vaan enemmänkin suhtautumiseeni ihmiseen. Eli ehkä ennemmin siis ihmissuhtautumishuomio. Juttelin erään äärettömän fiksun ja mukavan miehen kanssa, ja se muistutti mua siitä, että miehet voivat olla muutakin kuin potentiaalisia äänestäjiä, ja hymyillä voi muistakin syistä kuin vaikuttaakseen mukavalta, lähestyttävältä ja luotettavalta. Siis flirttailin. Tai yritin. Mä veikkaan että mä olin sen verran jäässä, että se ehkä vaikutti ystävällisyydeltä tai vaalityöltä, mutta ei. Mä tähtäsin johonkin muuhun, ja se on pääasia. Koin valaistuksen, ja palautin itseni normaalien, hormonaalisten ihmisten pariin. Tosin yritän myös palauttaa mieleen miten vastakkaisen sukupuolen kanssa puhutaan, jos vaikka tulisi joskus uudelleenkin sellainen tilanne että tapaa jonkun, jonka kanssa voisi flirttailla. Mä en enää vältsi muista miten sitä tehdään. Voi, eihän tällä mun säälittävyydellä ole mitään rajaa.

Tuesday, March 20, 2007

2968

Uskomaton vaalivoitto. Ensin kunnallisvaalit, sitten suurin puolue eurovaaleissa, mahtava tulos pressanvaaleissa ja nyt 10 lisäpaikkaa eduskunnassa. Kansa on palannut Kokoomukseen.

Oma äänimäärä oli 2968. Tuhat vielä, ja oltaisiin oltu lähellä. Ahvenanmaalainen kaverini tosin käänsi sen niin, että sehän on lähes enemmän kuin Oolannissa on asukkaita. Track record Kokoomuksen helsinkiläisillä alle kolmekymppisillä naisilla on ollut viime vaaleissa puolet pienempi, eli hyvin meni. Ja kyllä se oikeasti nöyräksi vetää, että lähes 3000 ihmistä olisivat halunneet minut kansanedustajakseen. Täytyy vaan siirtyä vaikuttamaan yhteiskuntaan nyt toisin tavoin. Puolueella meni hyvin, ja oma äänimäärä oli lähtökohtiin nähden kohtuullinen, mutta nuorten tilanne harmittaa. Eduskuntaan valittiin kaksi alle 30-vuotiasta. Kyllä on pienten sukupolvien edut nyt turvattu, jee.

Duudssonit oli tänään haastattelussa, ja mä säilyin täysin vammoitta. Viime kerralla kävi paljon huonommin.

Menovinkki illaksi: Helsingissä Gloriassa rasisminvastainen konsertti. Esiintymässä mm. Mighty 44, Jonna, Illi ja Kapasiteettiyksikkö. Sisäänpääsy narikan hinnalla 1,5 €. Juontajina Jani Toivola ja Lotta Backlund (no kappas, kuinkas sattuikaan).

Aargh. Kohta vire on takaisin. Väitin ettei kampanja muuta esim. blogia tai mua, mutta paskan marjat. Oli todella vapauttavaa sunnuntai-iltana sanoa känniläiselle ördääjäkähmijälle ”anteeksi, mutta mitä v****a sä selität? Sä oot kännissä, mee johonkin muualle häiritsemään, mua ei nyt kiinnosta kuunnella sun känniurputusta.” Ahh, ihanaa tämä post-vaalivapautuminen. Kohta löytyy taas balanssi :)

Saturday, March 17, 2007

(The final?) Countdown

Jännitys tiivistyy. Huomenna näihin aikoihin kampanjointi rauhottuu, ja alkaa jännittäminen. Ei aavistustakaan miten käy. Harvoin uutta työpaikkaa hakee tällaisella spektaakkelilla. Näppärä tiimiläiseni Pete pykäsi myös hienot kyltit, nyt me näytetään osittain myös mielenosoittajilta. Mun sisäinen aktivisti pyrkii selkeästi ulos.

Mitä mieltä olette siitä että puolueet ovat päättäneet kampanjoida myös vaalipäivänä? Monet ovat sitä mieltä että silloin pitäisi olla vaalirauha, mutta ilmeisesti koska Ruotsissakin tehtiin näin, niin meilläkin tehdään. Mä en oikein tiedä vielä mieltä itse oon. Olisi ihana rauhottua vähän huomenna, mutta jos kaikki muutkin tekevät kampanjaa, niin kai sitten minäkin… Toi on tosin mun mielestä yleensä aika huono perustelu (”kun kaikki muutkin…”).

Kuudelta oon irc-gallerian suuressa vaalitentissä. Voi niitä pitää muuallakin kuin YLE:llä.

Jännää.

Thursday, March 15, 2007

Tapasin blogijulkun

Tapasin blogijulkkiksen!

Olin alkuviikosta jakamassa flyereita erään koulutuslaitoksen liepeillä. Eteeni asteli nainen joka reippaasti ilmoitti: Moi, mä olen sun äitis.
- Öööh… anteeks?
- Mä oon sun äitis.
- Ahaa… tota…
- Mä oon sun äitis. Mä kirjoitan blogia, sun äitis.
- No luojan kiitos, kun mun äiti seisoo tuolla ja jakaa noitaa mun esitteitä.
Hän oli siis Sun äitis. Mä näin sen. Livenä.

Miten joku pääministeri ehtii bloggata? Oikeesti, tuntuu ettei koneelle ehdi hetkeksikään, ja mä oon vasta ehdokas. Koko ajan jossain kentällä. Tää on hauskaa, nyt kun voi kampanjoida täysipäiväisesti. Oli se hauskaa aikaisemminkin, mutta nyt ei tarvitse herätä neljältä töihin, ja se helpottaa. Tulin just Onnelasta, jossa olin Minnan, Hanna-Marin ja Peten kanssa. Hyvältä näytti, tapasin siellä jo useita jotka olivat äänestäneet.

Tänään julkaistiin valtakunnallisten nuorisovaalien tulokset. Jos nuoret saisivat päättää, oisin heittämällä läpi eduskunnassa. Sain nuorisovaaleissa Kokoomuksen äänistä toisiksi eniten Benin jälkeen. Tosin silloin myös Pikku G saisi eniten ääniä koko maassa. Mutta mä valitsen huomioida nyt tästä ainoastaan ne mulle positiiviset puolet, ja

Tänään vierailin FST:n Station T-ohjelmassa. Se on nuorille suunnattu ohjelma, ja meitä oli paikalla nuoria ehdokkaita kuudesta puolueesta. Jouduimme puhetestiin, josta yleisön nuoret valitsivat voittajan. Olin samassa erässä RKP:n Calle Haglundin ja demareiden Juha Beurlingin kanssa. Juhan otsikko oli ”Finland borde ledas av anarkister”, Callen ”Finland borde ledas av en kung” ja mulla ”Finland borde ledas av en diktator”. Voitin oman erän ja finaalissa Kaisa Lekan kun piti hajottaa jätti-isolla nuijalla (siis se vasaran näköinen vehje, ei tyhmä ihminen) kahvikuppi. Mulla oli ehkä jotain agressioita mitä piti purkaa. Voitin 10 sekuntia mainosaikaa heidän ohjelmassaan, ja sinisen banaanikotelon. Ihminen voi olla miten siveä ja puhtoinen tahansa, mutta kun sen näkee, niin banaani ei ole se, joka tulee mieleen. Ja sitten mä jouduin kanniskelemaan sitä pervoa vekotinta mukanani koko illan. Ja näyttämään sitä kaikille. Ei kukaan muukaan uskonut että se on banaanikotelo.

Illalla oli pääministeritentti Maikkarilla. Pääsin katsomoon. Jyrki pärjäsi hyvin, tuntui että Vanhanen jäi välillä vähän jalkoihin kun Jypä ja Eetu ottivat matsia.

Kurkkuebola ei helpota. Nyt nukkumaan, koska mä oon asemissa jakamassa brosyyria taas 5 tunnin kuluttua.

Monday, March 12, 2007

Ennakko

Uuh. Kiire. Ja joku ihmeellinen suu-ja-kurkku-ebola. Kuume on poissa, mutta kurkku on kipeä. Välillä kuitenkin tuntuu siltä, kuin suusta olisi kasvamassa hammas. Joo, okei, toi on vähän vaikea selittää.

Perjantaina pidettiin Benin, Saulin ja Kokoomuksen Helsingin ja uudenmaan ehdokkaiden mahtavat vaalibileet Luxissa. Harmillista oli se, että moni jouduttiin käännyttämään ovelta, sillä kaikki eivät kerta kaikkiaan mahtuneet Luxin alakertaan. Myöhemmin illalla pidettiin P Diddyn Black Party Luxissa. Bileet olivat pääasiassa odottelua. Ei edes P Diddyn odottelua, vaan juotavan odottelua. Vartti saattoi helposti mennä baarijonossa, koska asiakassuhde oli noin 1 baarimikko per 20 asiakasta. Toki P Diddy myös ilmestyi bileisiin, ja niin myös Snoop Dogg. Snoop tosin vasta sen jälkeen kun mä olin lähtenyt. Mehän ei siis voida olla Snoopin kaa samoissa bileissä, samaan aikaan. Tai oikeastaan mua vaan nukutti, ja mun piti lähteä jo kahdelta kotiin. Musta on tulossa aika vanha.

Mulla on ollut raitis kampanja tähän asti. Perjantaina join yhden lasin viiniä vaalibileissä, ja yhden lasin Diddy-bileissä. Syy ei suinkaan ole se, että pelkään jotain ördäyskuvia, vaan ihan se, että ei näin vanha ihminen enää kykene juomaan viinaa koko yön ja sen jälkeen tekemään koko seuraavan päivän kampanjaa. Odotan innolla sunnuntain vaalivalvojaisia, jolloin aion nautiskella valkoviiniä koko illan, ja siis paljon enemmän kuin yhden lasin.

Mulla alkoi vaaliloma, eikun siis talviloma, joten töissä pojat tekevät yksin lähetystä nyt ilman aikuisen valvovaa silmää. Mä luulin, että koska mun ei tarvitse kampanjan lisäksi tehdä kahdeksaa tuntia päivässä töitä, niin mulla olisi enemmän aikaa. Kusetin itseäni. Vuorokauteen pitäisi saada enemmän tunteja. Nyt ei ehdi edes istua ja tehdä asioita joita rakastaa (kuten blogata). Tai lukea uutisia. Sain ruotsalaiselta kansanedustajakaveriltani Fredrick Federleylta kuulla että Svenska Dagbladet on maininnut minut pääkirjoituksessaan tänään. Ahaa, ajattelin, poliittinen visionärisyyteni on tunnistettu myös länsinaapurissa! Sitten Fredrick kertoi että siellä puhutaan mun vaalikondomeista. Jee, Pohjolan Kortsu-Lotta.

Ennakkoäänestys on käynnissa vielä huomenna. Muista käydä, tai muista ainakin sunnuntaina. Äänestit sitten ketä tahansa.

Thursday, March 08, 2007

Kuume ja kaksi marjaa

Mä yliannostan C-vitamiinilla, Findrexinilla ja muilla flunssalääkkeillä. Eilen nousi kuume, ja samalla vähän stressi. Nyt ei ole aikaa sairastua, vaan nyt tehdään kampanjan loppupuristus. Huomenna olen vielä töissä, ja sitten alkaa talviloma (eli vaaliloma). Unta on ehkä vähän liian vähän, joten huomiokyky on kultakalan tasolla. Nyt skarppausta.

En ole pitkään aikaan postannut "kaksi marjaa"-postausta (viimeisin taisi olla eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen ja Israelin pääministeri Ehud Olmert), ja tällä kertaa ei tarvinnut edes keksiä sitä itse. Kiitokset Rasselle neronleimauksesta.

Wednesday, March 07, 2007

Sanalanseeraus

Oletko ruotsalaisen räppiscenen asiantuntija? Ellet, olet ehkä missannut Magne Schmidtin. Mä en siis itse ole ruotsalaisen räppiscenen erityisasiantuntija (tiedän että tämä saattoi tulla teille shokkina). Mä olen veljeni kautta tutustunut Magnen uusimpaan (?) sinkkuun Glassigt.

Glassigt on mahtavaa, siistiä, hienoa mutta omalla pikku vivahteella.

“När du hör en bra låt, och din partner är kåt ere: Glassigt
När du har sommarlov och du håller hov ere: Glassigt….


Käy tsekkaamassa video täältä. Valituksia ei oteta vastaan. Sitä pitää kuunnella paljon ennen kuin se tehoaa. Mutta tee se. Sen jälkeen kaikki on glassigt.

Tuesday, March 06, 2007

12 päivää

Oh sweet moses. Melkein oli pakko laittaa kone päälle eilen illalla, vaikka olin jo pyjamassa, ja varastetulla ajalla koska kellot olivat yli nukkumaanmenoaikani. TV-Nytt kertoi kansanedustaja Petri Salon kommenteista. Petri Salo on vaasalainen poliisi, joka on nyt toisen kauden kansanedustaja. Hän oli vaalitilaisuudessa Vaasassa todennut, että somalit saadaan ruotuun ainoastaan äänestämällä Kokoomusta, ja näin takaamalla Kokoomukselle sisäministerin salkku. Salon mielestä somalit pureskelee huumeita steissillä eikä heillä ole aikomustakaan mennä töihin. Saapa taas olla niin ylpeä rasistisista puoluetovereistani. Ajatelkaa mikä ilo liberaalille, kaupunkilaiselle nuorelle on jakaa puolue noin ahdasmielisen äijän kanssa. Katainen tuomitsi vikkelästi Salon puheet. Hyvä. Uskomatonta, että vuonna 2007 edes joutuu kirjoittamaan tällaisista kommenteista.

12 päivää vaaleihin. Jaksaa, jaksaa. Mä oon niin liikuttunut mun ihanasta vaalitiimistä. Ihmiset antavat omaa aikaansa kampanjan puolesta. Ihanat ihanat ihanat.

Saturday, March 03, 2007

Uusi kapteeni

Uutisvuodon tunnari pärähtää käyntiin. Jännitys tiivistyy. Kuka on maaliskuun kapteeni? Alkusketsit alkavat. Punchlinen kohdalla kuuluu tuttua naurua. Onko se… Voisiko se olla… Kyllä, sen on pakko olla… Stan Saanila! Tietenkin! Miten mulla ei ollut edes käynyt mielessä, että täydellinen toinen kapteeni Uutisvuotoon on Stan Saanila. Mun mielipide on, että Stan Saanila on Suomen Hauskin Mies. Koko ajan. Stanin ajatusmaailma on niin nopea ja kieroutunut, etten keksi toista hänen vertaistaan. Ja kukapa voisi vastustaa sitä naurua?

Tänään kiersimme Myllypurossa, Kontulassa, Mellunmäessä ja Itäkeskuksessa. Erikan, Ellin ja mamman kanssa jaoimme noin ziljardi esitettä (aika paljon).

Huomenna menen Jarkko Valteen ja Osku Heiskasen Euroviisu-Talkshow'n vieraaksi DTM:aan. Ensin siellä (tietysti) katsotaan Tanssii Tähtien Kanssa, ja sitten alkaa ohjelma. Mä en ollut mitenkään ihmeen liekeissäni tanssi-tosi-tv:stä viime kaudella, mutta nyt taidan katsoa ainakin siihen asti, kunnes Roman Schatz putoaa. Pitkävetoa voittajasta? Salee taas joku tosi tylsä. Olisi mahtavaa jos vaikka Mariko tai Roman S. voittaisivat. Tai vaikka Eppu Salminen. Tylsää jos sen voittaa vaikka Jani Sievinen.

Ja nyt jo rakkaat kiitokset kaikille irc-gallerian jäsenille jotka ovat mua siellä äänestäneet. Lauantain Hesari kirjoittaa: "IRC-Gallerian ääniharavien kärki on muutenkin varsin miehinen. Yli sadan äänen tulokseen oli perjantai-iltapäivänä päässyt vain yksi naisehdokas, stand up -koomikkonakin tunnettu Lotta Backlund (kok) Helsingistä."

Friday, March 02, 2007

Invaasio Kyrgystaniin?

Amerikkalaisten morkkaaminen on halpaa ja helppoa huvia. Hullulla on halvat huvit, ja idiootilla ilmaiset, vai miten se nyt menee? Oli miten oli, tsekatkaa tämä, koska amerikkalaisille nauraminen on kuitenkin hauskaa.

Thursday, March 01, 2007

Karpo diem - Tartu karpoon

Tulin kotiin, ja taloni edessä olevassa autossa istui mies. Huolestuin. Mies oli ihan Karpon näköinen. Kuulin jo päässäni äänen: ”Olenksmä ymmärtänyt oikein, että te, ehdokas Backlund, olette jakaneet luvatta vaalipropagandaa yliopiston alueella?”. Ei se onneksi ollut Karpo. Eikä me edes oltu yliopiston alueella. Lähinnä siksi että meidät ajettiin heti pois.

Olin ihanien tiimiläisteni Miikan ja Hanna-Marin kanssa diilaamassa brosyyria Porthanian ulkopuolella. Hyvin vikkelään vihaisen näköinen vartija ajoi meidät pois. Me toteltiin, koska mä kunnioitan auktoriteettejä. Etenkin jos niillä on pippurisumutetta tai muuta.

Onkohan usein yliopistolla niin tilanne päällä, että vartijan on pakko ryhtyä tositoimiin? Jos joku vaikka pöllii jonkun muistiinpanot, tai kiilaa kahvilajonossa. Tai joku ehdokas tulee syytämään propagandaa.

Sillä aikaa kun media pohtii Jyrki vs. Sauli-dilemmaa, niin Vihreiden Anna Mäkelä on edistyksellinen, ja Kokoomuksen puheenjohtajadebatissa jo paljon edellä.

Tapasin Annan Tulva lehden vaalipaneelissa, joka järjestettiin tiistaina. Maanantaina olin pääkaupunki-debatissa Sanomatalossa sekä Finlandssvensk Samlingin paneelissa G18:ssa. Eilen vuorossa oli Publicistförbundetin paneeli. Minä ja sedät pohdittiin YLE:n sisäistä tilannetta, digi-TV:tä, journalistista etiikkaa ja bloggaamista. Oli ihan mielenkiintoista kuulla muita viisaita, kokeneita (Claes Andersson, Jacob Söderman) panelisteja, mutta he kyllä puhuvat paljon. Ja pitkään. En ollut tavannut Jacob Södermania ennen. Huumorimies.