LottaLove

Lotta Backlund's Diary. Täällä on joskus jotain juttuja ja sitten joskus ei ole.

Monday, January 10, 2011

Perusmaanantai

Voiherranjumala. Jotkut ihmiset ovat hengissä vaan siksi että tappaminen on laitonta. Kyllä, mä olen taas käynyt taloyhtiön kokouksessa. Mun ei pitäisi käydä niissä, ainakaan ilman valiumia. Tai viinaa.

Taloyhtiöömme on tulossa putkiremontti. Asia on tähän mennessä sujunut hyvin. Tosin mitään remontointia ei vielä ole aloitettu, joten kai se nyt vielä hyvin meneekin. Urakoitsija järjesti tänään info-tilaisuuden. Osoittaa mielestäni hyvää asioiden hoitoa. Se pidettiin heidän tiloissaan, ja sinne oli bussikuljetus joka lähti talomme edestä kello 17.10. Kello 17.40 oltiinkin jo heti tossa korttelin toisella puolella. Hietalahti ja Mechelininkatu eivät vedä ruuhka-aikaan nopeasti? Mikä YLLÄTYS meille kaikille ja etenkin kuljetusyritykselle joka ei varmaan kovinkaan usein aja. Liikenteessä. Iltapäivällä.

Kuski teki omavaltaisen päätöksen, luojankiitos, ja oikaisi Länsiväylän kautta. Perillä ei projektipäällikkö ollut saanut toista slideaan seinälle kun eräs pain-in-the-ass naapuri aloitti kysymystykityksen. Satavuotias fabo selvitti metrimääriä ja taulujen sijaintia myöten oman asuntonsa pohjakaavaa, ja keskeytti projektipäällikön jokaisen lauseen kyselemällä jotakin enemmän tai vähemmän oleellista. Yleensä vähemmän. Ja jos se projektijohtaja olisi saanut yhtään lausetta loppuun, niin varmaan valtaosa asioista olisi selvinnyt. Mutta ei. Mulla paloi hermot tosi nopeasti, koska yhtiökokouksesta on vain muutama kuukausi. Jos siitä olisi enemmän aikaa, niin olisin ehkä pystynyt palautumaan, mutta jo yhtiökokous ajoi minut hermoromahduksen ja primitiivireaktion partaalle. Olisin tarvinnut pidemmän hermoloman. Niinpä lähdimme noin 40 minuutin jälkeen. Silloin ei vielä mitään ollut selvinnyt (paitsi muun muassa se, että erään tietyn naapurin olohuoneen seinä on 7,5 metriä pitkä), mutta juuri kun olimme kävelemässä ovesta ulos alkoi muutama muu naapuri huutaa sille ukolle, ja olisi ollut aivan huippumahtavaa jäädä katselemaan sitä, mutta siinä oviaukossa (ovi oli tietysti sijoitettu typerästi sinne kaikkien silmien eteen, aivan siihen esiintymistilan viereen) ei voinut yhtäkkiä pysähtyä ja ryhtyä hurraamaan ja taputtamaan. Nyt istun kotona ja refreshaan IS:n kotisivuja odottamassa milloin sinne ilmestyy otsikko ”Joukkotappelu taloyhtiön kokouksessa”.