Viirus ja hiiri

Eilinen keikka Viiruksessa meni tosi hyvin. Ihastuneita yleisön jäseniä tuli jälkeenpäin juttelemaan. Hyvä niin. Illalla oli myös dramaattisia käänteitä, koska Viiruksessa oli HIIRI. Elävä hiiri. Sisällä. Yäk. Siis sisällä! Hiiri. Haloo, ällöttävää. Sitten mä kuljin ympäri kuin joku retardo ja tömistelin jalkojani ja puhuin itsekseni kovalla äänellä. Hoin ”se pelkää mua enemmän kuin mä sitä, se pelkää mua enemmän kuin mä sitä”. Mutta mä käyttäydyin muiden edessä tosi aikuisesti. En hyppinyt tuoleille tai kirkunut tai mitään. Olin ihan mies about it.

Keikalla olivat myös ihana Rich Lyons ja André Wickström, sekä ruotsalaistunut norjalainen Ove Haugen. Kukaan niistä ei pelännyt hiirtä. Tai siis enhän mäkään PELÄNNYT. Friikkasin, koska ne ei kuulu sisälle. Siis hiiri. Sisällä! Hyi helvetti. Mulla ei oikeasti ole aavistustakaan miten Andrén tai Richin keikat menivät koska olin silloin takahuoneessa. Metsästämässä hiirtä.

Keikan jälkeen olin menossa kotiin ja soitin Pialle selvittääkseni josko lähdettäisiin ihan vaan YHDELLE jonnekin. Lotta Backlund, maailman – ei, vaan universumin! – helpoiten ympäripuhuttu ihminen hyppäsi siis kahden minuutin maanittelun jälkeen taksiin ja suunnisti Kallioon Annan ja Tommy luokse. Siellä laulettiin Pleikalla SingStar karaoke-skabaa (Mä olin tosi hyvä. Kaikki muut olivat amateur tai hopeful, mutta en minä! Lotta Backlund, lead singer! Obviously.). Siitä jatkettiin keskustaan, ensin siihen kamalaan hevikapakkaan joka on Bakersin vieressä, josta Stockholmiin. Not too impressed. Mutta se poika oli siellä ja mikään ei edennyt mihinkään. Pöh.

Nyt pitää juosta, pressaristeily lähtee!