Non compos mentis

Eilen kirjoitin SYL:n glögeistä: aion ensimmäistä kertaa elämässäni lähteä sieltä ihmisten aikoihin, ei-kännissä. Watch me. Höh. Pigeons learn faster, kuten ystävättäreni Aki (ja Joey Tribbiani) sanoisi. EN lähtenyt ihmisten aikoihin, ja EN lähtenyt ei-kännissä. Mutta mikään noista ei ollut mun syytä! Opiskelijapoliitikot ovat katalia ihmisiä ja juottavat viattomia koomikkovirkamiehiä känniin. Täysin syyntakeeton olen. Juristitkin olisivat sitä mieltä. Se (Ally McBeal) pomppaisi penkistä ylös ja huutaisi "Objection, your honour! Intoxicating the witness!"

We interrupt this blog entry for a piece of essential information to clarify the case above (and to prove my innocence):
Syyntakeeton on sellainen henkilö, jolta on siinä määrin puuttunut kyky tajuta tekonsa tosiasiallinen tai moraalinen luonne taikka puuttunut käyttäytymisen vapaus, että olisi kohtuutonta kohdistaa häneen moitetta.

Ha, so there. Toi sopii minuun aivan 100 %. Älkää siis kohdistako moitetta.

Koska olen empaattinen ja epäitsekäs ihminen niin majoitin hyvää hyvyyttäni myös kodittoman teekkarin luokseni yöksi. Majoitan uudestaankin jos tarvii. Oon lähes äiti-Teresa. Christmas spirit and all that.

Tänään olen ollut jättitehokas töissä, olen tiedottanut ja informoinut kansalaisille like there's no tomorrow. Ja sitten hakkasin Eurooppatiedotuksen Kallen enkan tetriksessä. (Olispa brutaalia jos tossa äskeisessä lauseessa ei olisi ollenkaan sanoja "enkan tetriksessä".).

Eilen joku sanoi mulle glögeillä että "sä käytät paljon englantia sun puheessa". (Just tuollasille Einsteineille osoitetaan aina se hymy missä nostetaan kulmakarvoja ja hymyillään järjettömän huonoa feikkihymyä. For effect katsotaan sitten jotakuta toista ryhmässä olevaa ihmistä ja tehdään pieni silmienpyöräytys). Just. Mihin tuollainen keskustelu voi tosta enää jatkua? "Joo, oon pahoillani, etkö sä ymmärrä?" (kepulaiselle), "Oj, förlåt, Folktinget borde nog förebrå mig nu" (RKP:laiselle) "Anteeksi, tiedän että englantia puhumalla kannatan epäsuorasti globalisaatiota" (vihreälle) tai (leikkii kuulevansa jotain kauempaa) "Mitä? Joo mä tuun. Sori, mun täytyy mennä." (tyhmälle, tylsälle ihmiselle). Joka tapauksessa: joo, käytän englantia paljon puheessa, kuten siis myös kirjoitetussa tekstissä. On niin suppeaa ajatella että vuonna 2005 ihmisen äidinkieli, tai oma kieli, ei voisi olla iloista sekasortoa kaikenlaisista kielistä. Miksi pitäisi valita huono käännös ennemmin kuin fraasi tai sana joka kiteyttää asiasi? Kieltentutkijat sanovat että slangit ja murteet rikastuttavat kieltämme, niin kyllä kai sitten tämäkin. Blogikaverini Rahamieskin on pohtinut englanninkäyttöä minun kommunikaatiossani.