100.000 kiloa karkkia

Tiedättehän Ahvenanmaan päälehdet. Tiedättehän? Eikö? Luojan kiitos. Ahvenanmaanreissumme pahvi-Saulin kanssa kirvoitti ahvenanmaan finest toimittajat avaamaan sanaiset arkkunsa ja tekemään loistavan feature artikkelin (no, okei, vaan artikkelin) pahvi-Saulin Ahvenanmaankäynnistä. Nya Åland (yksi niistä kahdesta lehdestä jotka saarella ilmestyy) oli kirjoittanut oikein fiksun artikkelin (ja laittanut minut keskelle sivua isoon kuvaan --> viittaa älykkääseen journalistiseen taipumukseen ja lahjakkaaseen taittosilmään. I smell a Pulitzer). Ålandstidningen taas harjoitti vähemmän uskottavaa journalismia. Jos ei tästä saisi näin hyvää tarinaa niin melkein pyytäisin oikaisua…


My first clue olisi pitänyt olla että Ålandstidningenin toimittaja oli yhtä blondi kuin Krisse (mutta ilmeisesti oikeasti niin yksinkertainen), vaikkakin kovin herttainen. Minuakin hän haastatteli, ja kyseli syväluotaavia poliittisia kysymyksiä, kuten "kuinka paljon karkkia menee yhteen kampanjaan?". Vastasin totuudenmukaisesti (kohteliaasti hymyillen ja naurahtaen) ettei mulla ole PIENINTÄKÄÄN aavistusta, enkä uskalla edes arvata koska for all I know, se voi olla tyyliin mitä tahansa tuhannen ja sadan tuhannen kilon väliltä. Heh. "No mutta arvaa edes jotain". No en mä oikeasti tiedä (a little annoyed now), se voi olla ihan miten paljon tahansa. Reportterinero ilmaisee keskustelumme lehdessä:

Hur mycket godis går det åt under en sådan här kampanj?
-- Massor. Jag skulle gissa på över 100.000 kilo godis.

SATATUHATTA KILOA KARKKIA! Jézus Mária! Eihään mikään kansa voi edes vuosikymmenessä syödä sataatuhatta kiloa karkkia, etenkään yhden kampanjan aikana! Satatuhatta kiloa! Hyvä luoja. Mutta siis nyt kampanjatyöntekijä Backlundin mukaan näin paljon menee arviolta Saulin kampanjaan. Muutenkin, lehden mukaan en ole ainoastaan kampanjatyöntekijä ja stand up-koomikko, vaan myös Svenska Handelshögskolanin ylioppilaskunnan puheenjohtaja (apparently sunnuntaitoimittajatar osaa googlata, mutta ei vielä lukea päivämääriä) jota siis en ole ollut sitten vuoden 2003.

Mutta haastattelu jatkuu:
Har kaffet och godiset betydelse för valsegern?
-- Ja, absolut. Jag tror ingen röstar på någon som har äckligt godis.

I’m speechless. Mä en tiedä pitäiskö itkeä omasta puolestani vai toimittajan. Olisin siis sanonut ettei kukaan äänestä ehdokasta jolla on ällöttävät karkit? Ohmygodohmygodohmygod!

Nyrkkisääntönä siis: kannattaa tarkistaa näinkin triviaalit haastattelut, muuten kokonainen saari(melkein)valtakunta saattaa hyvin vikkelästi leimata sinut imbessilliksi.

Edellisen entryn kommenttiosiossa Kenu pyytää multa vinkkipalstaa, joka on aivan FANTASTINEN idea. (Kenu tosin taitaa olla läppä, mutta se on täysin irrelevanttia). Voisin neuvoa ihan kaikessa, esim politiikassa. (Question: kuinka paljon karkkia tarvitaan vaalikampanjaan? Answer: Noin 100.000 kiloa riittänee. Question: miten varmistan läpimenoni vaaleissa? Answer: Älä ainakaan tarjoa ällöttäviä karkkeja. Jne. You get the point. Kohta valkoinen talo soittelee ja rekrytoi mut poliittisen mastermindini takia spin doctoriksi).

"Kenu" siis kuitenkin pyytää deittivinkkejä (Kyllä: minulta) (I don’t get it either). Hyvä idea. Palstan nimi voisi olla vaikka "Huonoja neuvoja – ilmaiseksi!" Tai "Fråga Lotta om sex och samlevnad". Hienoa. Nyt palsta on perustettu. Kenu (ja muut), meilaa kysymyksesi (ihan anonyymisti, lupaan ainakin selektiivisen doctor-patient-confidentialityn. Paitsi jos identiteetin paljastaminen tekee hyvän juorun) niin lupaan vastata täällä. Huippua! Awaiting your e-mails!

Hienon tekstiviestin sain äsken: "Tarja Halonen, yksi meistä… heti 30. tammikuuta." Hehe.