Damn

Get this: Saulin kampanjassa oli kilpailu jonka nimi oli Kutsu kaverisi Mäntyniemeen. Tänään päivällä arvottiin voittaja. Voittaja olin MINÄ! Eli jos Saulista tulisi pressa, niin minä olisin saanut mennä kylään Mäntyniemeen kolmen parhaan kaverin kanssa. MUTTA. Enpä päässyt. Tarja voitti. Mutta ajattelin että meen Saulille kylään Luxemburgiin. Ei sitä varmaan haittaa. Tarviiko siltä ees kysyy? Ilmstyn vaan sinne.

Tulos on siis selvillä. Perkeleperkeleperkele! Huomenna helpottaa, mutta nyt ottaa päähän. Tosin kansa tietysti ansaitsee sen johtajan jonka itselleen valitsee. Huomenna muistaa että tämä oli jo suunnaton voitto. Vaalivalvojaisissa oli kuitenkin hauskaa, ja paljon tuttuja. Näin Pertti Salolaisenkin vilaukselta, mutta kun yritin päästä lähemmäksi oli hän mystisesti hävinnyt. En varmaan kuitenkaan olisi uskaltanut mennä juttelemaan. Oon aika nynny.


Muutama kesä sitten tapasin Tallinnassa ihmeellisen miljonääri-Jussin ja Kimmo Elomaan risteytyksen. Vähän pussailin (olin varmaan tosi kännissä), ja vaikka se soittikin seuraavana päivänä niin hommasta ei sitten tullutkaan mitään. No samainen herra on ilmeisesti Privét-klubin vakkariasiakas. Dorka. Don’t have the energy to get into details, mutta SO NOT WORTH HAVING. Annoin sen saattaa mut kotiin, ja huomasin mokani. Miksi ei koskaan kukaan normaali, mukava, kiltti poika voi pyytää mua treffeille? Ei aina ole mitenkään pakko että ne come with dance and song ja muuta spektaakkelia. Jos ihan vaikka vaan joku normaali?