The Shining (teeth)

Oh joy, turkkilaisilla on bileet. Siis ei kaikilla maailman turkkilaisilla, vaan mun turkkilaisnaapureilla. From the sounds of it niin sinne on kutsuttu valtaosa Helsingin turkkilaisyhteisöstä ja heillä kaikilla on miljardi lasta mukana. Koska ilmeisesti heidän eteinen on pieni (tai jotain) on katsottu sopivaksi päästää näitä lapsia rappukäytävään. Kamala meteli. Mutta sitkeästi olen ollut valittamatta. A) Koska en halua olla kyttääjä ja vittumainen naapuri, ja b) koska oletettavasti he kuulevat yhtälailla kaiken dramatiikan mitä tapahtuu mun asunnossa. Etenkin siinä juuri heidän seinän vieressä, eli mun makuuhuoneessa. He ovat saaneet nauttia (minun) Idols-lauluista sunnuntaisin, Tenkasen aamushow’sta aamutuimaan ja joskus heitä on ehkä valvottanut the occasional yövieras. Sitä ei tarttisi mun puolesta puida tuolla rappukäytävässä. Eli hillitsen itseni.

Eilen illalla oli keikka Lepakkomiehessä, Helsinginkadulla (kyllä, Kalliossa!). Katsojia oli paikalla noin 15 mutta kolme niistä oli venäläisiä eivätkä puhuneet yhtään suomea, eli heidät häädin nopeasti eturivistä pois puhumasta. Eli about 12 kuulijaa. Mutta ei se ole se määrä, vaan se laatu! Ne olivat hauskoja ihmisiä kyllä, jotka olivat siellä kuuntelemassa. Yksi niistä osti mulle viinaa, mikä on aina laadukkaan ja harkintakykyisen ihmisen merkki. Muut kiittelivät. Alussa oli vähän jäykkää, ja venäläisten puheensorina harhautti sekä koomikoita että yleisöä. Loppua kohden se alkoi kuitenkin sujua.

Mun hampaat välkkyy, kiitos hammaslääkärin. Ne vallan häikäisevät.

Mä oon pulassa, eikö kukaan osaa auttaa mua ton profiilin kanssa joka in tippunut tuonne alas??

Tänään on taas EI-tipaton ilta. Kuten eilenkin oli. Odotettavissa holtitonta ryyppäämistä.