Ihme haaste

Sain toiselta bloggaajalta, Z:lta, mun ekan blogihaasteen. Näin siellä luki:

Homman nimi: Kirjoitan merkinnän, jossa paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

Viisi omituista tapaa? Omituista? Minulla? But I'm so mainstream! Mutta okei:

1. Olen olevinani suomalainen ja ruotsinkielinen, mutta kirjoitan blogia suomeksi ja puolet puheesta on englantia. (Mutta mulla on tähän teoria. Highly scientific, sitä paitsi, as the academic I am. Kun jotkut ihmisethän sanovat että ovat vaikka syntyneet naisena miehen ruumiiseen tai toisin päin, niin ehkä mä oonkin syntynyt toisenmaalaisena suomalaiseen kroppaan? It makes perfect sence.) (Tai sitten se johtuu siitä että mun aivot ovat niin salamannopeat, ettei aina ehdi ruveta miettimään just oikealla kielellä jotain sanaa, kun on kiire sanoa kaikennäköisiä sopimattomuuksia. Se sen täytyy olla: salamannopeat aivot. What a curse). Ja puhehan ei lakkaa vaan siksi että olisi yksin, vaan mä puhun itsekseni (myös kadulla) (ja joskus englantia). Ei tässä ole mitään tolkkua.

2. Mä oon AINA myöhässä. Siis AINA. Jopa mun syntymäni laskettu aika oli lokakuun toinen, mutta mä en suvainnut pukata ulos ennen kuin vasta kaksi viikkoa myöhemmin, 14.10. Mulle on täysin mahdotonta olla ajoissa. Eikä se ollenkaan johdu siitä että mä en arvosta muita ihmisiä ja blaablaablaa. Se on vaan mahdotonta. (Niin kuin alkoholismi: se on sairaus eikä paha tapa. Saiskohan helposti sairaslomaa tähän? Ei pysty tulemaan töihin tänään, mä myöhästelen niin pahasti.)

3. Tämä EI ole outo tapa, mutta pyytäessäni ystävättäreltäni Pialta konsultointia oudoista tavoistani, niin hän mainitsi tämän: Mä laitan leivän päälle jutut väärässä järjestyksessä. Tämä on iänikuinen (ja tärkeä!) teema, ja väitän edelleen kivenkovaa että tämä on paras, ja ainoa, tapa. (Toi on AIVAN pätevä argumentti). Tilanne: sinulla on leipä, tomaattia, kinkkua ja juustoa. Missä järjestyksessä ne tulevat leivän päälle? No tietenkin juuri tuossa järjestyksessä: tomaatti, kinkku ja päällimmäisenä juusto. There is no other way. Kuulun ilmeisesti kuitenkin tässä asiassa vähemmistöön.

4. Mun pitää aina viheltää ja napsauttaa sormia jos röyhtäisen (yes, I am a lady!). Tapa juontaa juurensa jostain ammoisilta lapsuudenajoilta kun sanottiin että vain siat röyhtäilee, ja todistaakseen ettei ollut possu piti aina viheltää ja napsauttaa sormiaan. Mun äiti sanoo aina, ettei musta koskaan voi tulla prinsessaa koska prinsessat ei röyhtäile. Mutta kuningattarista ei ole ollut mitään puhetta.

5. Niian kun kiitän. Kyllä, olen 25, ja niian kun kiitän. Nyt oon oppinut vähän tavasta pois, ja tulee enää sellainen puoliniksaus (part knee, part head).

***

Ensin oli tosi vaikeeta keksiä outoja tapoja. Mutta sittenhän niitä rupesi tulemaan aivan solkenaan:

Mulle on ihan pakkomielle sulkea kaikki kaapinovet. Jos ovi on rakosellaan, mun on pakko nousta ylös ja mennä laittamaan se kiinni. Äitini keittiössä se on kaikkein pahimmillaan. Kuljen siellä jatkuvasti sulkemassa kaapin ovia.

Mulla on tietty Sunnuntairutiini. 10 minuuttia ennen kuin Gilmore Girls alkaa, keitän kahvia mun isoon Pauligin (huomatkaa product placement) termosmukiini, koska Gilppaa ei voi katsoa ilman kahvia. Tuntia myöhemmin tulee One Tree Hill. Sen katson aina niin ettei valot ole päällä, ja viereen varaan jättimäärän kleenexejä (koska mikään ei itketä niin kuin hyvä teinisouppi). Puhelin on hiljaisella, eikä toivoakaan että vastaisin.

Minä haastan eteenpäin (koska niin kuuluu tehdä) seuraavat:

Antton
Rahamies (but don't hold your breath, se ei bloggaa IKINÄ)


Kaikki muut on salee haastettu jo.