Kjempegrejt!

Öhh. Tökkäsin just itseäni silmään. That’s pretty stupid. Ja speaking of stupid: Maanantaina olin YLE:lla radiopaneelissa, mutta just ennen kun mentiin studioon vetäsin upeilla (ja apparently liukkailla) valkoisilla piikkarisaappaillani hullut lipat keskellä uutistoimituksen käytävää. Very, VERY embarrassing.


Tulin juuri Oslosta. No, that’s a lie. Tulin Oslosta jo monta tuntia sitten, mutta olen riekkunut raflassa (luonnollisesti) näin aamuneljään asti. Oslossa oli hauskaa, vaikka lähinnä olikin pelkkää asiaa. Saatiin paljon aikaiseksi, ja monta hyvää ideaa joilla parannetaan ja tehostetaan toimintaa ensi vuotta varten. Suuri osa työstä on tietenkin lobbaamista ja networkkaamista, johon keskityttiinkin illemmalla. Illallisen kokkareilla mulle tultiin ilmoittamaan että minut on plaseerattu keskipöytään. Noin 150 henkilöstä kuusi oli erikseen plaseerattu: minut Pohjoismaiden Neuvoston presidentin daamiksi. Ja hauskaa oli! Kun presidentti illan lopuksi piti puheen, hän aloitti sanoin "Fru president" ja nyökkäsi mulle. Ei voida sanoa ettei nuorisoa arvosteta. Am charming and lovely diplomatic woman of the world. Meillä on nyt Ole Stavadin (PN:n presidentti) kanssa oma pressakerho. Crème de la crème, indeed. (Kuvassa Norjan pääministeri Jens Stoltenberg ja Pohjoismaiden Neuvoston presidentti Ole Stavad).


Kauhun hetket koin narikkajonossa kun eräs suomalainen kansanedustaja näki minut laittamassa huulipuunaa, tarrasi mun kasvoista kiinni ja ilmoitti, "varo, mä imen noi sulta just pois!". Viime hetkellä (kuvitelkaa tää hidastettuna, se kuvittaa tarinaa paremmin) mä sain käännettyä kasvot pois ja suukko (kieli?) osui poskelle. Hrrr. Puistattaa vieläkin. (Kuvassa (vasemmalta, pöydän ääressä) norjalainen senioriparlamentaarikko Inge Lönning, Lyly Rajala, Martin Saarikangas ja konservatiiviryhmän sihteeri Mikkel jotainvaikeetatanskaksi).


Lentokentältä pyyhkäsin suoraan taksilla Birdieen jossa oli Papper-lehden launch-party. Siellä olisi voinut tehdä täydellisen nuorten suomenruotsalaisten who-is-who-taulukon. Siellä oli KAIKKI. Ja minä, tietysti. Olenhan nykyään kolumnisti. SEKSIkolumnisti. Tää tarkoittaa että voin tehdä ihan mitä vaan, and call it research. Täydellinen työ! Birdiesta matka jatkui 51:n Privét-klubiin, jossa meno ei aivan päätähuimaava ollut. Mutta taisin netota. Löin Tuomaksen (Tuomas E., ei Tuomas N.) kanssa vetoa että Sauli voittaa vaalit. Meillä (sinulla, minulla ja muulla yhteiskunnalla) on nyt siis pelissä paremman tulevaisuuden lisäksi myös kossupullo. I’m SO winning. (Kuvassa Tuomas, Mikko ja Tuomas)

Huomenna Haikkoon seminaariin työyksikköni kanssa. Can’t wait. (Toi on olevinaan ironiaa.) Mutta varasin intialaisen päähieronnan. EN kuitenkaan mitään Happy End-hierontaa. Am not that sick. Or desperate. Yet.