Hyvää Runebergin päivää

Viikonloppu meni hyvin pitkälti stand upin merkeissä: neljä keikkaa kahdessa päivässä.

Perjantai töissä oli yhtä spektaakkelia: Valtiopäivien avajaiset ja juhlapostimerkin julkistaminen. For real, tää postimerkkihomma sai ihmiset aivan sekasin. Mutta niin sitä vaan lietsoutuu tähän mukaan, että munkin oli pakko ostaa kolme postimerkkiä. Ilmeisesti postimerkin lisäksi on tärkeää että siihen korttiin saa ensipäivänleiman (ei, en mäkään mistään tollasesta ole koskaan kuullut) ja arvoa lisää taiteilijan signeeraus. Jonka tietysti innostuksessani hankin. Taiteilija Timo Berry (Halle Berryn pikkuveli) (no ei oikeasti, mutta tekee tarinasta mielenkiintoisemman) oli ihan André Wickströmin näköinen.

Illalla oli valtiopäivien avajaisten kunniaksi oopperaesitys. Valitettavasti (heh…) en itse voinut mennä oopperaan koska mulla oli keikka Club Viiruksessa. Viirus on aina aivan huippupaikka esiintyä, fiilis on aina loistava ja yleisö huippua. Keikat meni molempina iltoina tosi hyvin. Ja mikä parhainta: siellä ei ollut hiirtä! Meitä (illan esiintyjät olivat André Wickström, Håkan Jäder, Kricke Langenskjöld ja minä) kävi backstagella morjestamassa Viiruksen teatterinjohtaja Tobias Zilliacus. Mä olen kerran nähnyt Tobiaksesta pornounta. Yleensä mä en näe sellaisia tunnetuista ihmisistä. Muutaman kerran olen nähnyt jostakin tutusta, mutta tosi harvoin kenestäkään julkkiksista. Itse asiassa vaan kolme kertaa: Tobias, Charlie Sheen ja Gina Gershon. Mutta osasin käyttäytyä täysin normaalisti ja sivistyneesti, enkä edes volunteerannut kokemuksiani ennen kuin Tobias oli poistunut tilasta. Am VERY mature.

Kuvassa André, ei postimerkkitaiteilija Timo "Hallen veli" Berry

Seuraava menee vastoin kaikkia mun uskomuksia: Mä jäin koukkuun tosi-TV-sarjaan. Sarja on Unelmien poikamiestyttö. Täydellisten naisten ohella siis jo toinen tv-ohjelma joka nimen perusteella voisi kertoa minusta! Sen pitäisi tulla joka päivä. En mä tiedä pystynkö mä olemaan viikon googlaamatta miten se jatkuu!