LottaLove

Lotta Backlund's Diary. Täällä on joskus jotain juttuja ja sitten joskus ei ole.

Wednesday, February 01, 2006

Normaali ja turmelematon

Viime viikolla oli joka ilta jotkut kekkerit, mutta päivisin kuitenkaan ollut mitenkään älyttömän väsynyt. Eilen taas en juonut kuin yhden lasillisen viiniä (ja senkin lantrasin vichyyn) ja nyt väsyttää ihan älyttömästi. What's up with that?! Osoitin uskomattoman vahvaa itsekuria ja kypsyyttä, kuin olin eilisissä bileissä vain vajaat kaksi tuntia. Siis siellä pöydät notkuivat ruokaa ja ilmaista viinaa, ja mä menin kotiin. Kohta tulee varmaan heinäsirkat ja savu peittää auringon. Jonkinlainen helvetinjäätyminen tässä varmaan on tapahtumassa.

Erinäisistä (ihan mukavista) syistä yöunet jäi kuitenkin vähemmälle. On erittäin huonoa, että ihmisen anatomia on rakennettu niin, ettei varastoon voi nukkua. Ihmistuotteen suunnitteluvirhe. Varastoonnukkuminen olisi mahtavaa. Jonakin vapaana viikonloppuna voisi nukkua vuorokauden ympäri ja sitten olisi ikään kuin nukkunut sisään jotain 30 tuntia, ja siitä saldosta voisi sitten käyttää tulevaisuudessa kun ei olisi aikaa nukkua. Vähän samalla tavalla kuin monissa yrityksissä: leimaat sisään aamulla kun tulet, ulos kun lähdet pois. Kone laskee sulle aina kuinka paljon tai vähän olet ollut töissä, ja tasailet niitä sitten miten haluat. (Paitsi valtiolla. Ei se työn määrä, vaan se virka-aika.)

Joillain ihmisillä on aivan erilainen käsitys vuorokausirytmistä kuin terveellä, normi-ihmisellä (itselläni; olen kaiken normaalin ja turmelemattoman standardi). Täällä eduskunnassa ensimmäiset lounastajat menevät syömään ennen puoli yhtätoista. Mun mielestä siihen aikaan pitäisi vielä maata sängyssä, mutta yhteiskunta pakottaa ihmiset ylös ja töihin keskellä yötä (mullakin alkaa työaika klo 9). Siltikin mun mielestä puoli yksitoista kuuluu ihan selkeästi vielä vuorokauden aamiaissektoriin. Mun mielestä yksitoistakin on liian aikaista, mutta mä yritän blend in, enkä käy nihkeilemään pikkuasioista. Cause being difficult is SO not my style.

Krisse oli myös eilisissä bileissä. Sanoin että olin tavannut hänen veljensä (Eppu Salminen), mutta en että rakastuin siihen aivan täysin (jo silloin kun en ollut edes tavannut sitä). Sellaista ei pidä kertoa, koska kukaan tyttö ei ikinä ole tarpeeksi hyvä omalle veljelle. Sama juttu meidän Callella: all girlfriends go through ME! (Tai MÄ sanon noin, Calle ei. Se ei koskaan kerro mulle mitään. Perhana).

0 Comments:

Post a Comment

<< Home