Vieraskirjadilemma

Ne räjäyttelevät keskustan huoltotunnelia niin että koko mun talo tärisee. Ikkunat helisee, ja tulee ihan sellainen olo että tietää millaista on asua San Fransiscossa (koska siellä maa järisee aivan jatkuvasti, ei siksi että mulla olisi joku ikkunaahelisyttävä hippimeininki mun asunnossa). Tosin tällä hetkellä ikkunoiden räjähtely olisi vaan virkistävää, sillä mun asunnosta on tullut sauna. Täällä on noin 70 astetta (ei, en tietenkään valehtele) lämmintä, ja ikkunaa ei saa avata taloyhtiön märkähiekkapuhallusspektaakkelin vuoksi.

Blessed silence on kyllä muuten täyttänyt talon. Naapurini on passittanut vaimonsa ja lapsensa jonnekin evakkoon, ja seinän takaa kuuluu ainoastaan autuas hiljaisuus. Oon niin ylitsevuotavan kiitollinen tästä hiljaisuudesta, että jopa kirjoitin ihan siirappisia asioita heidän alakerran ravintolansa vieraskirjaan (sain selkeästi erityiskohtelua, koska sain kirjoittaa vieraskirjan ensimmäiselle sivulle, Vuoden 2003 merkintöjen EDELLE!). ”… on hyvä ravintola ja mainio naapuri…”. Ensin en keksinyt mitään kirjoitettavaa. Olin jo melkein hahmotellut tekstini: Päivämäärä, Ärrän tunnuslaulu ”Kaiken lisäksi lähellä” ja nimmari. Mutta sitten päädyin klassiseen blablabla-versioon.

Pitäisi ehdottomasti keksiä sellainen vakiolause tai -motto jonka AINA kirjoittaisi kaikkien vieraskirjoihin. Mun lapsuudenystävieni isällä oli (tai on ehkä vieläkin) tapana joka kerta, kaikissa juhlissa (ja observe: 80-luvulla vieraskirjat olivat kuuminta hottia (pyydän anteeksi että käytän ”kuuminta hottia”-sanontaa. Mä tiedän kyllä miten tyhmältä se kuulostaa), eli niihin joutui rustaamaan aivan solkenaan) kirjoittaa vieraskirjaan sama asia: ”Oi, jos mulla ois kotkan siivet…. – ja mitä pirua mä niillä tekisin?”. Mä en vielä tänäkään päivänä oikein tiedä mitä se tarkoittaa, mutta se on hieno aforismi. Tuollainen oma vieraskirjakirjoitus pitäisi ehdottomasti keksiä. Se säästäisi monta, monta minuuttia (puhumattakaan monista, monista hermoista). Ja niistä minuuteista saattaa elämän aikana tulla monta tuntia, jotka siis olet viettänyt ihan vaan pohtimalla sitä, mitä pseudonokkelaa sitä nyt pieraisisi kokoon tähänkin vieraskirjaan.

Suuri ajattelija Arne Anka sanoi kerran: ”Faran med alkoholen är att man blir lycklig av den, och den som är lycklig behöver inte dricka. Därför gäller det att dricka sig så full att man inte minns att man varit lycklig, så att man kan börja igen nästa dag.” Tossa on selkeää vieraskirjapotentiaalia. Tuossa, tai: ”Att tänka innan man talar är som att torka sej i röven innan man skiter.”