Aikuisten lippu, kiitos

Linja-auto 110T lauantaina 16.9. klo 18.37. Kyllä, lähden Espooseen asti. Espoossa ystävättären luona pidetään Absolutely Fabulous-bileet, johon kuuluu hirvittävät asukokonaisuudet, järjettömät määrät skumppaa ja non-stop-Ab Fab-maratoni.

Astun bussiin.
Minä: Seutulippu, kiitos.
Kuski: Seutulippu. Ja aikuisten?
Kolikot jotka tippuvat lattialle: Klirrrr
Minä: (nostan hämmentyneenä katseeni lompakosta ja lattiasta jonne juuri viskasin bussirahani) Joo. Aikuisten. Kiitos (hämmentynyt hymy).
Kuski: Joo. Kunhan tarkistin. (Punastuu)

Siis mikä ihana kuski! Oikeasti mä luulen että se joutuu ehkä päivittäin kuskaamaan tosi paljon teinejä joilta aina pitää kysyä haluavatko ne aikuisten lipun, ja sillä oli vähän autopilotti päällä. Mä aion kuitenkin leikkiä että se kysyi siksi, että on vaikea päätellä olenko 17 vai 18.

Viikonloppuna ei ollut yhtään keikkaa, mikä oli hyvä koska mun ääni kuulostaa vieläkin ihan nuhaiselta. Ja ei miltään seksikkäältä viskibassolta, vaan hirveeltä narinalta. Mummoni kysyi mitä teen viikonloppuna, kun ei ole keikkoja. Sanoin että ihan samaa kuin muutkin… eli kirjoitan puhettani YK:n yleiskokoukseen. Hmm.