LottaLove

Lotta Backlund's Diary. Täällä on joskus jotain juttuja ja sitten joskus ei ole.

Friday, September 01, 2006

Love Mansionin kirjasto

Meikä on practically insinööri! Minä rakensin – ITSE! – toissapäivänä kirjahyllyjä! KAKSI kappaletta. JA kaksi CD/DVD-hyllyä. No, okei, ne oli IKEA:n hyllyjä, eli kokoaminen ei ollut mitään avaruustiedettä, mutta vähänkö oli miehinen olo. Testosteroni suorastaan leijui Love Mansionissa. Ensimmäinen pulma tuli tosin heti kun avasin paketin. Ohjeen mukaan hyllynpykäämiseen tarvittiin vasara ja kaksi erilaista ruuvimeisseliä. Haloo! Kellä mitään tollasia himassa on?!? Niinpä tein, kuten kaikki naiset tekisivät samassa tilanteessa: menin pihalle seisomaan avuttoman näköisenä. Pihalla oli naapuri (mies) jolle räpsyttelin silmiäni ja yritin näyttää mahdollisimman avuttomalta. Herra lainasi mulle vasaran ja ruuvimeisseleitä. Tajusin kuitenkin että se antoi mulle vaan yhdenlaisia ruuvimeisseleitä. Mä tarvitsin myös ristipääruuvimeisselin (check it out, mä droppailen työkaluterminologiaa aivan kuin ammattilainen). Mietin mistä sellaisen voisi saada. No, päättelin että huoltoyhtiöstä tietysti. Nehän huoltaa, yes? Menin tekemään sen koko avuttomuus song-and-dancen huoltomiehelle joka heti syyti mulle vaikka minkälaista ruuvimeisseliä. Ja sitten mä rakensin hyllyjä. I’m SO handy. Mä sain myös pahan rakennusvamman, ja jouduin laittamaan laastarin peukaloon. Me carpenterit elämme aika vaarallista elämää.

Mun poreammeella on asenneongelma, ja mä jouduin ottamaan käyttöön järeät aseet. Eli Kodin Putkimiehen. Mutta siinä on korkissa lapsilukko. Saatana! Se mikään lapsilukko ole, vaan varhaisaikuislukko! Sitä en enää kehdannut viedä huoltomiehelle.

Mun asunto on nyt ihana. Mä en ehkä koskaan halua lähteä kotoa pois enää. Mun ainoa ongelma on enää että mun uusi, upea sänky on miljoonassa osassa (IKEA, perhana), ja sitä mä en uskalla itse ruveta rakentamaan. Se pitää varmaan sen verran tiukasti ja kovaa pultata ja ruuvata että siihen ehkä tarvitaan joku mies. Tai ruuvausfirma. Which ever one comes first. Eli todennäköisesti se firma. Höh.

Poets of the Fallin Marko Saaresto oli meillä eilen aamulla haastattelussa. Bless him, se mies on ihana. Se saa tulla ruuvaamaan mun sänkyä any day.

Ja ai niin: Anna K. on ehkä (tai siis ei edes EHKÄ) Suomen (mahdollisesti universumin) paras karaokebaari. Unohdin raportoida viimeviikkoisesta baarikierroksesta, ja heti tuli sanomista. For the record: Anna K. on siis paras.

3 Comments:

  • At 10:36 AM, Blogger trenditietoinen said…

    anna k on kovis, mäkin kävin siellä pyörimässä tässä viime viikendinä. se oli aika ihanaa, hevikaraokee joku hirvee laulo just. meinasin kuolla nauruun, en tajua miks mun karaokepokka petti.

    törmäillää!

    kyösti

     
  • At 10:48 AM, Anonymous satunnainen lukija said…

    Toivottavasti sulla on fiksuja kavereita, jotka tuovat tuparilahjana työkalupakin. Se tekee vaikutukseen mieheen, jonka ehkä joudut kuitenkin korjaushommiin pyytämään...

     
  • At 11:36 PM, Anonymous Anonymous said…

    Sunkin pitää hankkia sellanen pinkki työkalusarja, se sopii hyvin naisenkin käteen.
    -Siwasetä

     

Post a Comment

<< Home