Maakuntamatkailua

Eilen lentokentällä minulle kerrottiin että paluulentoni Vaasasta hoitaa Finnairin yhteistyökumppani FinnComm. Goody. Tonnikalapurkinkokoisilla lentokoneilla matkustaminen kun aina on niin miellyttävä kokemus.

Vaasa, klo. 9.15

FinnComm laskeutuu Vaasan kentälle. Aaargh. Onko toi se sama kone jolla Charles Lindberg lensi 1920-luvulla? Ainakin Rukajärven Tiessä mä taisin nähdä ton saman koneen. Sinänsä tietysti hienoa, että pääsee näin historialliseen, universumin ensimmäisen lentokoneen, kyytiin.

Ei tässä muukaan auta. Suck it up. Portille. Maakuntalentokentillä ei mennä minkään putken kautta koneeseen, vaan kävellään itse sinne kentälle. Matkalla koneeseen melkein kompastun, koska pitkin kiitorataa seilaa täysi roskapussi, ilmeisesti lentokoneesta. Herranen aika. Harrastuspohjaltako nää tätä tekee? Meen koneeseen. EN aio istua siiven kohdalla, sillä vaikka aneemisen näköiset propellit varmaan luonnostaan ovat mustat, niin mun mielestä ne näyttävät palaneilta. Mutta kappas vaan. Rivin 8 poikki menee nauha: ei matkustajia tälle puolelle. Toi on outoa.

Moottorit nykäistään päälle. Ne ovat varmaan puolet koneen koosta, koska kukaan ei kuule jylinän yli mitään. Esimerkiksi turvallisuusohjeita. Kovaääninen räsähtää päälle (päättelen, koska koneen ainoa lentoemo menee koneen etuosaan suorittamaan ”koneessa on kaksi hätäuloskäytävää”-performanssin). Kovaäänisestä kuuluu sana sieltä, toinen täältä. …”ja vetäkää se tiukalle”… …”Pelastusliike”… Mikä pelastusliike? Ai, pelastusliivi, okei. …”Täyttäkää liivi vasta koneen”… Hei! Koneen mitä? Iskeydyttyä veteen? Pudottua? Vessassa? MITÄ? Apua!

Sämpylä on parempi kuin Finnairilla tai Blue 1:lla, mutta kahvikuppi on sellainen jota saa Anttilasta 100 kpl hintaan 1.90 €. Pääsisinköhän mä johonkuhun matkailulehteen töihin kirjoittamaan arvosteluja mm. reittilennoista? Mulla on selkesti silmää sille mikä on tärkeää.

Onkohan täällä aloitelaatikkoa? Mä voisin ehdottaa että kapteeni vaihtaa nimeä. Sen nimi on ehkä Kääre tai Käärö, mutta mä kuulin Käärme. Ja jos mä kuulen väärin, niin ei ole mahdotonta että matkustamoon on päästetty muitakin kaltaisiani puolikuuroja urpoja. Ja Kapteeni Käärme ei varsinaisesti luo sitä luottamusta, joka ehkä pitäisi olla matkustajan ja kapteenin välillä. Muutekin tulee liian Snakes on a Plane-fiilis.

Jaettuaan kahvit ja sämpylät, emo kiirehtii ohjaamoon, samalla repien pois esiliinaa. Hetkinen. Miksi sillä on noin kiire ohjaamoon? Onkohan tällä konella kapteenia laisinkaan? Kapteeni ehkä onkin toi tyttö, joka vaan starttaa koneen, iskee autopilotin päälle ja tulee matkustamoon jakamaan kahvit! Aion seurata hänen jokaista liikettään. Lotta ”Haukansilmä” Backlund. Harmi etten mä ole salapoliisi.

Olin siis keikalla Vaasassa. Osittain kivutonta. Taksilla suoraan lentokentältä keikkapaikalle. Mun esitys tapahtui isossa, korkeassa tilassa jossa seisoin keskellä lattiaa. Ei yhtään sopivaa stand upille, mutta you work with what you got. Yht’äkkiä valot sammuivat (Aaargh! Nyt kun ne syttyvät, niin joku makaa lattialla murhattuna tai arvokas taideteos on kadonnut!) (Joo, mun on pakko seuraavaksi lukea jotain muuta kuin Agatha Christietä). Osa valoista muissa kerroksissa kuitenkin jäivät päälle, joten ihan pilkkopimeässä ei tarvinnut esiintyä, mutta melkein. Mutta: I handled it like a pro. Olisin mielelläni handled (handled as in käsitellyt) myös eturivin akat. (Kauheeta uhoamista. I’m SO all talk and no action). Muutama tyyppi (akka) oli tunkenut eturiviin ja päättänyt etteivät naura. Millekään. He asettuivat vittu-mä-en-aio-nauraa-millekään-asentoon jo ennen kuin keikka alkoi. Kädet ristissä rinnan yli ja elämään katkeroitunut ilme kasvoillaan. Jos tietää että on sellainen ihminen jolla ei ole huumorintajua, tai joka ei ymmärrä hauskoja juttuja, tai joka on huomattavasti parempi ihminen kuin muut, eikä siksi voi jakaa kokemuksia muiden ihmisten kanssa, niin MIKSI IHMEESSÄ täytyy tunkea eturiviin komiikkakeikalla? Eikö silloin voisi jäädä vaikka baaritiskille sen akkakaverinsa kanssa tilittämään tyhjästä elämästään? Ei. Vaan silloin tullaan katsomaan komiikkaa. Kun muu yleisö nauraa katketakseen, luovat akat väsyneitä katseita ympärilleen. Kai ajatuksena on myös osoittaa koomikolle ettei pidä hänen työtään kovinkaan arvokkaana, ja eipäs nyt pidä ylipistyä. Hyvä puoli noissa akoissa on se, että ne muistuttavat miten onnekas on, kun elämässä on sekä huumoria että sisältöä.

Helsinki, klo. 10.15

Kone laskeutuu, mutta se parkkeerataan noin kahdeksan kilometrin päähän kentästä. Selkeästi sitä ei kehdata viedä lähemmäksi ihmisten ilmoja, koska sitä hävetään. Salee muut koneet kiusaa sitä. Höh. Nyt mun käy sitä sääliksi. I take back all the bad things.