Haamuräkä

Mä oon löytänyt uuden ilmiön. Tiedättekö miten ihmiset joilta on amputoitu raaja saattavat tunte haamukipua? No, mua on viime aikoina vaivannut haamuräkä. Tuntuu siltä että nenässä on räkää, mutta ei olekaan. Se on haamuräkä. Suurta huijausta. Monesti tosin ilmiöt saavat nimiä keksijöidensä mukaan. Kivaa. ”Mulla on nenässä Backlund”. Juu. That’s how I want to go down in history.

Tänään en lähtenyt Tanskaan. (Itse asiassa tuolla tavalla voisi aloittaa lähes jokaisen blogimerkinnän, joka päivä). Tarkoitukseni kuitenkin oli lähteä, kunnes eilen kävi ilmi ettei mulle kukaan ollut järjestänyt lentolippuja. Seminaari johon mun piti mennä puhumaan, oli siis muuten ihan älyttömän hyvin järjestetty, mitä nyt ei ollut tullut mieleen että puhujien matkoja kannattaisi järjestää. No eipä eilen sitten enää ollut paluussa tilaa, ja niinpä sain jäädä kotiin. Mikä tavallaan on todella ihanaa, koska mulla ei ennen joulua itsenäisyyspäivän lisäksi ole yhtään päivää tai iltaa jossa ei jo jotain menoa olisi.

Enkä tietenkään ole YHTÄÄN katkera siitä, ettei ole menoa itsenäisyyspäivänä (esim. linnanjuhlia). Saulin kanssa sovittiin että kutsu olisi tullut, jos Sale olisi pressa. Mun itsenäisyyspäivän vapaailta oli siis vaan muutamasta prosentista kiinni viime tammikuussa.

Eilen tein taas keikan englanniksi. Meni hyvin. Paaaaaljon paremmin kuin viimeksi. Viihdyin lavalla vaikka kuinka kauan, ja rupattelin yleisölle. Luojan kiitos. Uniq’sta lähdin Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnalle keikalle. KY:läiset ovat ihan mahtavia. Siis kaikki. En ole koskaan tavannut urpoja KY:läisiä, sinne on aina ihan huippumahtavaa mennä, oon aina tykännyt. Mä olen ehkä henkinen KY:läinen. Ja sitä paitsi siellä on komeimmat miehet, hands down.