LottaLove

Lotta Backlund's Diary. Täällä on joskus jotain juttuja ja sitten joskus ei ole.

Thursday, July 05, 2007

Sinä

Oh no. Johan myrkyn lykkäsi. Katsoin juuri ensimmäistä kertaa Sinä-ohjelmaa. Wau. Ei oikein ole sanoja kuvaamaan esimerkiksi Lianan lehmärunoa ja turhanpäiväistä ja tappavan tylsää kesäanekdoottia. Miksi tällaista näytetään televisiossa? Tosin, ei se ole tyhmä joka myy, vaan se joka ostaa (eli katsoja. That would be me). Tää tunneskaala varioi hämmennyksestä epäuskoon. Ja taas takaisin hämmennykseen, kun ”persepeikot” löytävät naiseksi pukeutuneen miehen karvaisesta pildestä ”miehensä kiveksen”. Se oli sketsi, eli hauskaa. En tiedä, ehkä mä en vaan tajuu. En voi vielä mennä nukkumaan, koska katkon jälkeen Sinässä esiintyy Nauri the great.

Nauri on Hietaniemenkadun legendaarisen Pub Peten legendaarinen baarimikko. Nauri on loistava tyyppi, ja tunnettu ja pidetty niin kuin vain kulmakuppilan (kulmakuppila = kiva tapa sanoa räkälä) baarimikko voi olla. Nauri on yhtä sympaattinen kuin kapakkansa, ja mä tiedän että toi kuulostaa sarkasmilta, mutta ei oikeasti ole sitä. Ylioppilaskuntavuosien aikana siellä tuli vietettyä monet tunnit, päivät, yöt, ja siellä ne parhaat jutut ja ideat aina tulivat. Petellä on parantava voima.

--- 5 minuuttia myöhemmin ---

Naurin kokkiohjelmaparodia oli aivan hulvaton. Niin hauska juttu, että sen olisi voinut esittää missä vain viihdeohjelmassa. Paljon parempi kuin mitkään pulttiboissit tai jotkut maailmanlopun ranuankummmit. Äänestäkää Nauria Sinässä. Mä en tiedä miten, mutta salee jollain tekstarirahastussysteemillä.

Apua, toi Sinä ohjelmahan on pahimmillaan kuin sikahuono blogipostaus. Jos on sellainen päivä, että tietää ettei oikein ole tapahtunut mitään, ei ole tehnyt mitään oivalluksia, ja iltapäivän ainoa arjesta poikkeava tapahtuma oli se, kun Siwassa laitoitkin pullonpalautukseen yhden sellaisen pullon josta ei saa panttia. Ja joo, täälläkin on paljon sellaisia. Mutta tää nyt ei sentään herranjestas ole telkkarissa.

Tässä käy tietysti nyt niin, että mä rupean katsomaan tätä ohjelmaa. Vähän niin kuin joku onnettomuus tiellä, jota ei halua nähdä, mutta jotenkin ei vaan voi katsoa pois.

Porvarillisempi asia: Nyt mä olen ihan sertifioitu golffari. Ja taas tekee mieli mennä pelaamaan. Nyt mä tarvitsen enää pelikaverin ja autokuskin, joka voi viedä mut pinkkeine bägeineni rangelle ja radalle.

2 Comments:

  • At 10:26 AM, Anonymous Anonymous said…

    Ihan kuin omat ajatukset eilisestä. Ite erehdyin kanssa sitä katsomaan ja oli vaan _pakko_ epäuskosena tuijottaa sitä loppuun. Ensimmäiset aidot naurut tuli Naurin kohdalla. Se OLI hauska :)

     
  • At 11:43 AM, Anonymous Anonymous said…

    fbpvrKiitos Lotta kauniista sanoistasi. Joku edes ymmärtää taidetta!
    Olisi mukava taas joskus nähdä. Tulkaa vaikka joukolla tiistaisin Peten tietovisoihin klo.18!
    Ja käy blogissani
    http://naurithegreat.wordpress.com/

     

Post a Comment

<< Home