Love Actually ja lakanat

Kannattaa tsekata tämän päivän NYT-liitteen kaksi marjaa. Kukapa se siellä, ellei Late ja Repe?

Tänään on viimeinen kesälomapäiväni. Neljä viikkoa sitten hujahtaa vikkelästi. Tosin mulla oli soft landing, koska olin jo alkuviikosta firman strategiaseminaarissa pari päivää. Harmi vaan, että kesälomakelit alkoivat heti kun työtkin. Kesäloma-ajan valitseminen on täysin hasardia Suomessa. No, ainakin Budapestissa oli 41 astetta, joten kyllä munkin lomalla on lämpöä riittänyt…

Katsoin eilen Love Actually –leffan (ehkä vasta noin 50:n kerran). En oo katsonut sitä pitkään aikaan. Rakastuin taas Alan Rickmaniin, vielä vähän enemmän. Onkohan ihan tervettä himoita miehiä, jotka ovat 34 vuotta itseään vanhempia? Saldo oli about 40 nenäliinaa. Mä oon niin nynny. Ja nyyhkikset ovat niin ihania.

Mä oon pohtinut Suomen nykykirjallisuuden tilaa, tosin todella epävakavalta kantilta. Miksi ei suomalaista chick lit –kirjallisuutta ole ollenkaan? Marian Keyes, Sophie Kinsella, Plum Sykes ynnä muut myyvät kyllä suomessakin, mutta miksi kukaan suomalainen ei kirjoita ton tyyppistä helppoa, hauskaa viihdekirjallisuutta? (Koska kyllä, mä luen myös muuta kuin Harry Potteria, usko tai älä).

Harrysta puheen ollen: (tätä itse asiassa ei VARMASTI pitäisi tunnustaa julkisesti). Mulla ei eilen ollut tarpeeksi puhtaita lakanoita, joten jouduin vetämään kaapista mun Harry Potter pussilakanan ja tyynyliinan. Kun ängin peittoa pussilakanaan pysähdyin pohtimaan: Onko ihan ok että 26-vuotiaalla aikuisella on Harry Potter –lakanat? Päättelin, että ei ole. Toisaalta, se myös takaa sen, että ei tule kutsuttua (yö)vieraita kotiin, joka sopii täysin periaatteeseni siitä, että yhden-yön-juttuja saa harrastaa ainoastaa Suomen aluevesien ulkopuolella. Pitäisi hankkia Love Actually -lakanat, niin kävisi ainakin selväksi miten romantikko oon (näin sanoi myös Love Actually -leffan kotisivujen testi: You're a hopeless romantic. Kuka olisi tiennyt?!)

Nyt terassille!