Kallio on maailman napa

Apua. Nelosen urheilu-uutisissa (joita siis seuraan tietysti orjallisesti, koska olen NIIN urheilullinen) kerrottiin Brasilian ja Argentiinan jalkapallo-ottelusta jossain Etelä-Amerikan mestaruusfinaalissa. Siellä kerrottiin, että yksi argentiinalaisten pelaajista ohjasi pallon omaan maaliin. Eikö ketään muuta ollenkaan huolestuta, että se nyt listitään? Niinhän kävi silloin sen yhden ecuadorilaispelaajan kanssa aikoinaan. Musta ei ikinä voisi tulla jalkapalloilijaa, kun joutuisi pelkäämään just kaikkea tuollaista. Joo, se onkin sitten ihan se ainoa syy.

Lauantaina teimme Kallio-exkun Anttonin kanssa. Kävi ilmi, että Kallio on universumin keskipiste. Istuimme Rytmin terassilla, Hakaniemen kupeessa, ehkä pari tuntia, ja sen aikana ohi meni 9 tuttavaa. Ei noin paljon actionia ole koskaan millään terassilla. Ainoa selitys onkin, että Kallio on maailman nexus. Kuka olisi arvannut, että se oli siellä?

Mun loma alkoi perjantaina, joten bloggaustiheys voi hieman kärsiä. Mulla on ollut niin paljon tekemistä koko tän loman ajan. Luin Potter-kirjat 1-3+5. En uskalla TAAS lukea osaa 5 kun se on vaan niin pelottava. Sitten täytyisi lähteä taksilla mamman luokse, ja musta tuntuu, että jos on 26 vuotias, niin pitäisi olla jo sen vaiheen ohi.

Kun iltapäivällä sain luettua Azkabanin vangin jäi lukutyhjiö. Mulla on käynnissä (ikuisuusprojektini, se jotenkin aina unohtuu) Arthur Phillips Prague sekä Gabriel Brownsteinin The curious case of Benjamin Button, mutta tarvitsisin tähän kolmannen rinnalle, sellaisen jota ei malttaisi laskea käsistään. Luulin, että The curious case of Benjamin Button olisi ollut vähän samanlainen kuin Calvin Trillinin Tepper’s isn’t going out, joka oli ihanaa feel-good lukemista Manhattanilta, mutta ei se ainakaan vielä oikein siltä vaikuta. Kirjahyllyssä odottaa Sue Townsendin Adrian Mole and the weapons of mass destruction, taidan ottaa sen. Sen ongelma on, että sillä on kovat kannet ja se on raskas. Siis fyysisesti raskas, ei varmaan muuten. Pokkarit on parhaita. Kaikkien kirjojen pitäisi olla pokkareita.

Paras musa just nyt:
Kelly Clarksonin Never Again. Ei oikein muut biisit sillä uudella My December -levyllä, paitsi ehkä One Minute.
Gym Class Heroes’in Cupid’s Chokehold. En tiedä bändistä mitään muuta, enkä tiedä mitään muuta niiden biisiä, mutta tuo on ihan huippu.
Fall Out Boy, mun uusi suosikki. Koko Infinity on High –levy on mahtava.