BB-Lotta

Kello on 14.30. Asukas juo kahvia, ja kirjoittaa blogia.

Hesarissa kolumnoidaan Tapani Kansan exän Nina af Enehjelmin blogista, jossa hän kommentoi exänsä keikkailua näin: ”Tapanin konsertti meni oikein hvin, vaikka historiallista tarinointia olisi voinut olla hiukka vähemmän. Ei sen puoleen, etteivätkö hänen tarinansa olisi olleet hyviä! Sitä ne nimittäin ovat! Ja extra-bonuksena (sic) saa joka kerta vielä maan ehkä parasta stand up-komiikkaa.” (27.11). Nonni.

Alex Stubbin synttäreillä Lasse Lehtinen tuli juttelemaan mulle siitä, miten hänkin oikeastaan on stand up –koomikko. Hän ei ole vielä esiintynyt, mutta setti on pääasiassa valmis. Se ei naurata ensimmäiseen 10 minuuttiin, mikä on tarkoitus, mutta sen jälkeen se alkaa naurattaa kaikkia, ikää katsomatta. Ehkä Lehtinen aloittaa ensi kesänä, kun europarlamentti vaihtuu, ja hänen ei tarvitse enää reissata Brysselissä ja Strasbourgissa alvariinsa. Ja hjälp, se on sitä paitsi keksinyt tuollaisen menestysreseptin, joka naurattaa kaikkia. Voi, jospa meillä muillakin koomikoilla olisi tuollainen itseluottamus ja salaisuus hallussamme. Meitä pelottaa aina esittää uutta materiaalia, koska ikinä ei tiedä, että olenkohan mä ainoa, jonka mielestä juttu on hauska. Niin tässä nyt sitten käy, että keski-ikäiset miehet vie multa kohta leivän. Mun on pakko saada joku suojatyöpaikka.

Tammikuussa ryhdyn kiertämään maata urakalla. Viimeinen B-Studio tehdään 19.12, ja sitten se jää historiaan. Tammikuusta maaliskuuhun mä esiinnyn joka perjantai ja lauantai eri Amarilloissa ympäri maata. Pakko tehdä keikkaa nyt, ennen kuin Kansa ja Lehtinen kunnolla ehtivät stand up –lavoille.

Sunnuntaina Big Brother ratkeaa, ja valtakunta saa taas uuden superjulkkiksen. Mä en ole nähnyt yhtäkään jaksoa, joten oon valtavan pihalla. En oo myöskään katsonut yhtäkään jaksoa Idolsia. Tää ei edes ole mitään kulttuurielitismiä (tiedätte ne ihmiset, jotka aina sanovat, että ”en oikein katsoa televisiota, paitsi asiaohjelmia ja dokumentteja”. Mä katson (ja joskus teenkin) kyllä ihan avoimesti ja hyvällä omalla tunnolla kaikkea scheissea), vaan enemmänkin laiskuutta. BB:n seuraaminen vaatisi valtavaa sitoutumista. Pitäisi katsoa mahdollisimman usein, jotta oppisi tuntemaan ne kilpailijat, ja osaisi valaistuneesti sitten keskustella niiden luonteenpiirteistä tai sättiä niitä. Nyt mä sätin vaan lööppien perusteella. Tuntuu vähän, että jos on aikaa niin tarkasti seurata 20 ventovieraan elämää, niin ei oikein ole aikaa omalle. Jos haluaa katsoa, kun keskivertoista yksinkertaisemmat ihmiset sekoilee kännissä, niin voi vaikka lähteä baariin. Sinänsä BB-asuminen voisi olla ihan mielenkiintoinen sosiologinen koe, koska saattaisi nähdä itsestään aika uusia puolia kun joutuisi noin kontrolloituun ympäristöön ja eroon ulkomaailmasta. TV-kameroiden edessä en kuitenkaan haluaisi sitä tehdä. Olisi kamalaa, jos olisi julkkis, jolla on etuliite. Se alkaisi salakavalasti. Ensin olisi vaan BB-Lotta tai Idols-Lotta tai Maajussi-Lotta, mutta kohta jo antaisi lehdessä parhaat grillivinkit, kertoisi miten vältetään juhannusruuhkat, miten pitää flirttailla pikkujouluissa ja yhtäkkiä olisi Hymyssä alastonkuvissa. Scary shit. Kaikille.

Tänään me syödään thanksgiving-dinner (mikä tahansa syy käy, että pääsee porukalla juomaan viiniä). Nyt pitää katsoa, löytyisikö vaatekaapista jotain thanksgiving-henkistä. Pilgrimit näyttää ihan amisheilta. Ehkä mä meen vaan kalkkunana.