LottaLove

Lotta Backlund's Diary. Täällä on joskus jotain juttuja ja sitten joskus ei ole.

Thursday, March 12, 2009

Stackars Prins Daniel

Matkustaminen on joskus vaikeaa. Aika useinkin. Oli se sitten juna, bussi, tai lentokone. Tiistaina kävin Kouvolassa. Elämä on tällä hetkellä aika paljon reissaamista pitkin maata, ainakin vielä maaliskuun loppuun asti. Viikonloput olen kiertueella Amarilloissa Mr. Hyde -bändin kanssa, ja muutamana arki-iltana viikossa juonnan Kokoomuksen Hei, me puhutaan ulkopolitiikkaa -kiertueen keskusteluiltoja. Nekin ovat eri puolilla maata, ja tiistaina siis Kouvolassa.

Nokkelana tyttönä olin laskenut, että jos olen Kouvolassa puoli tuntia ennen tilaisuuden alkua, niin se riittää. Ei-niin-nokkelana tyttönä en ollut ottanut huomioon, että VR ei suinkaan AINA ole luotettavin matkanjärjestäjä. Junan piti lähteä neljältä, mutta rautatieaseman valotaululla ei vielä minuuttia vaille neljä ollut lähtöraidetta. Sitten onneksi tulee kuulutus: ”Intercity juna 77 Kajaaniin, lähtee. Hyvää matkaa.” Ja sama ruotsiksi ja englanniksi. Okei, hyvä. No kiitos. Tää auttaa. Neljältä tulee uusi kuulutus, ei enää se mekaaninen VR-ääni, vaan jonkun miehen live-kuulutus. ”Intercity 77 junan lähtöraide ilmoitetaan myöhemmin”. Ai. No mutta kiva. Mitenköhän paljon myöhemmin, kun sen junan pitäisi lähteä just nyt?
Vihdoin juna ilmestyy, ja lähtöraidekin ilmoitetaan. Pasilaan juna ajaa kävelyvauhtia. Eläintarhan kentän kohdalla juna hidastaa. Ai hyvä, pysähdytään hetkeksi. Ilman muuta, ei nyt kerralla mennä liiallisuuksiin, ja aivan satasta ruveta ajelemaan. Kerran pysähdytään myös matkalla Tikkurilaan. Hyvä, yleensä ei jääkään tarpeeksi aikaa ihailla vantaalaisten teollisuusalueiden maisemia. Lopulta pääsin kuitenkin Kouvolaan, enkä edes ollut montaa minuuttia myöhässä. Ja tilaisuuskin odotti mua (tai monestihan ne odottaa, jos juontaja puuttuu).

Mua ahdistaisi olla prinsessa, mutta näyttää olevan vähän ahdistavaa toi tulevan prinssin hommakin. Katsokaapas Danielin silmäpusseja. Mun teoria on, että ne ovat pitäneet sitä kahlittuna linnan kellarissa viimeiset kuukaudet, kunnes se lupasi kosia. Ne ovat kiduttaneet sitä (tosin aika lempeästi, koska ne on kuitenkin ruotsalaisia). Siitä tehtiin sellainen Stepford Husband. Suu hymyilee, mutta noi silmät… Silkkaa tuskaa.

8 Comments:

  • At 3:56 PM, Anonymous Anonymous said…

    Heh, tuplasilmäpussit. Ihana prissi.

     
  • At 5:08 PM, Blogger Ana said…

    Phööh, ne on posket eikä silmäpussit... :-D

     
  • At 2:09 PM, Anonymous Anonymous said…

    Ihanaa lotta, että nostit silmäpussit pöydälle. Ajattelin samaa mutten uskaltanut sitä ääneen sanoa!

     
  • At 2:38 PM, Anonymous Anonymous said…

    Miun mielestä paras juttu oli se, kun joku sanoi Danielin näyttävän ihan Teuvo Lomanilta. Iuh.

     
  • At 10:06 AM, Anonymous Anonymous said…

    Mutta Teuvo Loman on sentään sotapoliisi (lähde: Hesarin kuukausiliite). Tää nauratti aika paljon.

     
  • At 8:29 PM, Blogger Olmi said…

    mun mielestä stackars danielin hymy on lähinnä vaivaantunut. mutta tepiltä tosiaan näyttää. en tosin osaa sanoa, kummalle se noloa ja kummalle kunniaksi..

     
  • At 11:17 AM, Blogger Laura said…

    Repesin tälle. Aivan mahtavaa, Lotta!!

     
  • At 11:18 AM, Blogger Laura said…

    This comment has been removed by the author.

     

Post a Comment

<< Home