Extremematkailija

Extremematkailin eilen. Olimme siis tekemässä sukulointia Keski-Suomessa ja savon suunnalla, kun auto hajosi (jotain öljypohja reikä alumiinipohja jotain blablabla. Kuitenkin. Auto siis rikki). Tietenkin, keskellä kovinta talvipakkasta ja joulustressiä. Onneksi (onneksi?) auto hajosi sata metriä ennen kyläpaikan pihaa, eli emme jääneet kauhuleffaomaisesti jonnekin keskelle metsää vangiksi kylmään autoon, vaan pääsimme vauvan kanssa suoraan kahvipöytään syömään vastapaistettuja joulutorttuja kun mies makasi kaksi tuntia pakkasessa puoliksi auton alla vain todetakseen, ettei saatavilla juuri nyt ollut oikeita työkaluja auton korjaamiseen ja sitä paitsi tarvittaisiin joku uusi osa (se sanoi kyllä mikä, mutta mä söin just torttua). Long story short päädyimme beibin kanssa tulemaan junalla eilen illalla kotiin kun mies suhaa Savo-Keski-Suomi-väliä ja yrittää saada auton kuntoon ja sen ja itsensä kotiin ennen joulua. Junamatka olikin sitten kolme ja puoli tuntia puhdasta hauskanpitoa.

Ne, jotka useinkin matkustavat noin pienen vauvan kanssa yksin ovat kyllä aika championeja. Kaksin se olisi ollut itse asiassa ihan älyttömän kätevää, mutta yksin vähän hankalaa kun vauva ei oikein olisi malttanut maata vaunuissa. Koko ajan piti päästä syliin ja katselemaan ja ihmettelemään. Yritin syöttää sen tainnoksiin, mutta kaksi tuntia se kukkui tikkana mun sylissä ja mölysi ja pyöriskeli. Väänsipä sitten mamman iloksi vielä kaksi kertaa jättitortutkin, ja siinähän sitten peset pehvaa jossain junanvessassa. Kahdesti.

Parin tunnin päästä kuitenkin vauhtivauvakin uuvahti, ja nukahti kärryihin. Joku oli jättänyt viereiselle penkille Iltalehdetn jota sitten ehdin hetken selata. Isoin juttu oli artikkeli siitä, että Hannu Jortikka oli ollut Turun yössä aivan naula otsassa, ja kontannut jonnekin nakkikioskin taakse, koska oli niin kännissä ettei ollut saanut tilattua. Mutta kuulkaa kyllä ovat vaan turkulaiset samarialaisia. Siinä oli yhteisvoimin sitten lähdetty kantamaan Jortikkaa taksille, koska ei miestä voi jättää pakkaseen tuossa kunnossa. Useat sivulliset olivat sitten toimittaneet koutsin kumijalalle ja sitä kautta oletettavasti kotiin. Kyllä välillä kannattaa olla julkkis ja kansan rakastama jääkiekkovalmentaja. Aika moni denso saa kyllä jäädä makaamaan hankeen, ennen kuin porukalla haetaan nakkikioskin takaa apuvoimat viemään hänet lämpimään.