LottaLove

Lotta Backlund's Diary. Täällä on joskus jotain juttuja ja sitten joskus ei ole.

Friday, February 24, 2006

Tyttö, tuoksut tanssimusiikilta

Party! Eiliset läksiäisbileet olivat aivan huiput! Sakkia oli, ja TV-kameroitakin. Tai no, yksi kamera, mutta silti. Storyvillen lavalle nousi stand up-koomikko Antto Terras, joka oli aivan uskomattoman ihana. Ihana, hauska, charmikas ja lietsoi yleisön aivan hurmioon. No kuka koomikko osaa olla menemättä lavalle jos kerran pääsee? Ei kukaan, etenkään minä, ja niinpä minäkin kerroin vähän juttuja.

On täysin mahdollista että eilisen aikana join kaiken universumin valkoviinin ja poltin kaikki universumin tupakat. Mutta aamulla ei ollut cocktailflunssan häivääkään! Olen Übermensch. Juoruiaisin kamalasti mitä kaikki teki, mutta enpä tiedä yhtään. Kukaan ei käyttäytynyt huonosti, kukaan ei tanssinut pöydillä eikä riisuutunut alasti tai mitään. Damn.

Karkkiarvuuttelijakansanedustajakaverinikin kävi! Se on yksi maailman kivoimmista kansanedustajista. Ehkä Keskusta onkin mun henkinen koti?

Ich bin ein New Yorker. Kohta. Minut valittiin eilen Suomen YK:n nuorisodelegaatiksi. Lähden siis edustamaan Suomen nuorisoa YK:n yleiskokoukseen New Yorkiin ensi lokakuussa. Minä! Oh joy! This could possibly be one of the coolest things that has ever happened. To me. And the UN. Especially the UN. Viime vuonna nuorisodelegaatit olivat tavanneet Kofi Annanin. Se olisi suuri kunnia. Annanille myös.

2 Comments:

  • At 11:21 PM, Blogger Ana said…

    Mä oon lähes murtunut, kun eilen rupes menee ilta-aika yhdistetyissä kauneus- ja upseerihommissa enkä sitte ikinä päässyt Stoorivilleen asti :-(( Arvasin kyllä, että hyvinkin ois saattanu olla viihtyisää. *snyyf* Mutta, jonain viikonloppuna oon taas armottoman hereillä ja liikun nenäpuoli edellä minne vain! Sitten!

    Onneksi olkoon tulevalle Nyksän reissulle, ja terveisiä Kofferiinille!

     
  • At 10:18 PM, Anonymous Anonymous said…

    Arvoisa Lotta, Lex Wallenstein on vilpittömästi pahoillaan: hän luki briljantin sähköpostinne aivan liian myöhään.

    Mutta kenties tapaamme jossain päin Eurooppaa. Näin Lex Wallenstein toivoo.

     

Post a Comment

<< Home