Hit music only!

Työtön elämäni kesti vaan muutaman päivän. Allekirjoitin eilen työsopimuksen. Yours truly on nyt juontaja Radio NRJ:lla! Niin tuntuu kyllä oikealta hommalta, ja paikalta. Ei vaan se, että mun mielestä on aivan huippua että pääsee tekemään radiota, mutta vielä se että se on NRJ, mun suosikkikanava! Luulen että mä sovin uuteen työympäristöön yhtä hyvin kuin se sopii mulle: loistavasti. Arvot (mm. Avoimuus) ja meininki on aika erilaista kuin joissain edellisissä työpaikoissani. Täällä persoonallisuus on positiivinen asia.

Eilen vietin aikuisillan. Espoolaisessa rivitalossa ruoanlaittoa, punaviiniä ja saunomista. Äärettömän aikuinen olo. Approaching 30, Oh my God. Onhan se niin että on ”kolmekymppinen” vasta sen jälkeen kun on täyttänyt 30? Onhan?! Eli mulla on vielä vajaat 5 vuotta normaalia elinaikaa jäljellä. Tää oli vaan harjoittelua. (Fast forward six years: Backlund istuu Lanzarotella uima-altaan reunalla neljän tuttavaperheen kanssa, imee Pina Coladaa ja ihmettelee mihin nuoruus hävisi).

Hirveä shokki herätä aamulla ja huomata että kädessä on uusi sormus. Helpotti vasta kun muistin että olin ostanut kaksi uuttaa makeeta Mexicolaista hopeasormusta. Jos ei miehet osta sormuksia, niin pitää itse ostaa.

Tänään aion harrastaa tyttöystävävaklausta. Ei, ei mitään säälittävää ex-poikaystävän uuden mimmikaverin stalkkausta mistään puskista, vaan täysin normaalia isosiskotoimintaa. Eräs nuori perheenjäsen on alkanut deittailla! BIA, Backlund Intelligence Agency, on ajan tasalla siitä missä nuorin perheenjäsen liikkuu at all times, ja saattaa olla että isosisko vahingossa sattuu paikan päälle samaan aikaan kun TNG (the new girlfriend) is in the vicinity.

Blast from the past! Avasin meilini tänään ja siellä odotti JÄTTIyllätys! Vanha ystäväni Officer Love oli muistanut minua! Tarinani amerikkalaisen laivastoupseerin kanssa oli short but sweet (Hollywood-elokuva tarinasta on jo practically in production) (on vaan ollut tosi vaikea castata oikea henkilö näyttelemään minua. Marilyn olisi hyvä, paitsi siinä mielessä huono että se on kuollut).

Tässä teille kuitenkin elokuvan preview (based on a true story). Olin siis kahden ystävättäreni kanssa Kreikassa tyttöjen äkkilähtösikailumatkalla. Eräänä aamuna menimme taas rannalle, missä meidät kohtasi odottamaton näky. Horisontissa seisoi laiva (?) joka oli niin iso että se melkein peitti auringon (Exaggerating? Who, me?). Meille selvisi nopeasti että Rhodoksen ulkopuolelle oli ankkuroinut amerikkalainen lentotukialus USS Theodore Roosevelt. JA, luonnollisesti, sen 5800 sotilasta. Wow. Pojat (ja tytöt, olihan sentään vuosi 2001) olivat olleet sotimassa Kosovossa, ja ennen kotiinlähtöään he saivat viikon loman Kreikassa. Komeita sotilaita laivastounivormuissa vilisi silmissä (this must be what paradise looks like!). Illemmalla tutustuin nuoreen amerikkalaisupseeriin jonka sukunimi oli (get this) Love. Siis rakkaus. Mikä uskomattominta, hänen etunimensä oli Will. (Ja joo, mä tiedän, jos olisin ymmärtänyt muuttaa sen kanssa amerikkaan ja mennä sen kanssa naimisiin, mä oisin nyt Lotta Love). Miten sööttejä lapsia me oltaisiin saatu?! Jos Will ja Lotta Love hankkivat lapsia, niin eihän offspring voi olla muuta kuin maailman suloisinta! Rakkausupseeri (in more ways the one…) oli iso ja pikimusta, ja äärettömän komea valkoisessa uniformussaan (tai no, oikeastaan mä näin hänet vaan siviileissä, mutta trust me: mulla on aika tarkka kuva päässäni miltä se näyttäisi univormussa).

Tarina kuitenkin loppuu traagisesti (minä rannalla nyyhkyttäen, valkoista nenäliinaa huiskuttaen) (tai no ei, mutta se näyttää sitten siinä elokuvassa hyvältä) (ja vähän 40-lukumaiselta). Minä lensin Suomeen ja Will seilasi amerikkaan. Muutama sähköposti läheteltiin silloin, mutta siihen se jäi. Nyt nuori mies oli kertomansa mukaan ajatellut minua ja googlannut minut. Maailman suloisin-palkinto (sekä vuoden Amerikkalainen klisee-palkinto) saattaa myös mennä hänelle, koska meiliinsä hän kirjoitti: Se yksi yö jonka vietimme yhdessä oli one of the best times I ever had. Ohhhh…!

Ja nyt vuosien kuluttua heitin laivan kannelta korun mereen. Ei kun se olikin yks toinen elokuva.