Rokkifestivaalit

Minä olin Ruisrockissa. Eli rokkifestareilla. Jotkut sanovat ettei ole festareilla jos vaan menee lounaalta venekuljetukseen, josta suoraan VIP-alueelle, sieltä takaisin laivalle kun lähtee illalliselle, ja sitten vielä takaisin VIP-alueelle. Ne sanovat että sitten vasta on ollut festareilla kun on kunnolla rämpinyt mudassa, tai jotain. No, mä melkein rämminkin. Yhdessä paikassa oli sellainen hana jossa ihmiset täyttivät vesipullojaan. Siinä ympärillä oli ihan märkää ja liejuista (=mutaa) ja mä melkein astuin toisella jalalla siihen kohtaan. Ergo: rämmitty on.

Lotta festareilla

Tein muutenkin vaikka mitä festarimaista: join kaljaa, annoin haastattelun YLE:lle siitä mitä tällainen päivä Turussa antoi Helsinkiläiselle kunnallispoliitikolle (=minä, krhm, tietenkin), kävin Bajamajassa ja hypääsin Bunge-hypyn. Pelottavinta oli Bajamaja. Mulla oli päällä ihan rokkifestivaalivaatteetkin. Farkkuhame, musta toppi ja fliparit. Ja Longchampin laukku, which apparently gave me away.

Bunge-hyppy oli aivan uskomaton. Mun ei edes tarvinnut sitä itse maksaa, vaan sen maksoivat demarikaverini. Aina kun on mahdollisuus saada kokoomuslainen narun päähän, niin mahdollisuus pitää käyttää, he sanoivat. Hyppy oli ihan huippuhauska. Se oli 60 metrin korkeudesta. Vähän jännitti kun kori lähti ylös, koska piti seistä todella lähellä korin reunaa, eikä siinä ollut mitään edessä. Ja se tuntuu kyllä tosi korkealta. Perillä 60 metrissä poika laskee kolmeen ja taputtaa olalle. Hetken odotin, ja sitten vaan kaaduin eteenpäin. Aivan uskomatonta. NIIN huippumahtavaa. Aion mennä uudestaan. Kaikkien pitäisi mennä. Se oli hienoa. Hienoa, hienoa, hienoa.

Festareilla olin, joo. Yhtään bändiä en nähnyt, mutta olin festareilla. Paitsi muutaman biisin Don Johnson Big Bandia kävin kyllä katsomassa, mutta totesin että kaljateltassa oli hauskempaa. Niitä bändejä voi kuunnella vaikka CD:lta. (Oh, I’m gonna get so much shit for that…). Yöksi Hamburger Börsiin ja aamulla hotelliaamiainen, joka on parasta maailmassa.