Suuri vesivahinkoharjoitus

Musta on tullut vainoharhainen. Ja mahdollisesti kyttääjä. Vainoharhainen kyttääjä. Kuulostaa hyvältä. Makasin sängyssä eilen nukkumaanmenoaikaan ja kuulin outoa lorinaa. Yritin blokata äänen päästäni. Ehkä se kuului talon ulkopuolella olevasta pressusta, päättelin. Mutta ei, ääni oli ihan samanlainen kuin jos naapuri kusisi lattialle (no, tai siis, sama kuin jos kuka vaan kusisi lattialle, I imagine. En mä niin hyvin osaa erottaa naapurini pissaamista muiden vastaavasta). Sain valaistuksen. Paniikkivalaistuksen. Näin kova lorotusääni ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin että yläkerran naapurilla on valumassa kylpyamme yli! Kohta se vesi on mun asunnossa ja oonhan mä maksanut mun kotivakuutuksen ja voi helvetti minne mä laitan mun kengät jos täällä alkaa koko lattia lainehtia ja minne mä meen asumaan siksi aikaa kun mun naapurin pilaama parketti uusitaan koska jos meen äidin luokse niin sieltä on pidempi matka töihin ja mitä jos se yläkerran mummo onkin kaatunut suihkussa ja se makaa siellä kuolleena ja siksi vesi tulee yli äyräiden ja VOI EI MITÄ MÄ TEEN?!?

Mun ensimmäinen ajatus (ton jälkeen) oli tietysti: I better investigate! Menin kylpyhuoneeseen suorittamaan kuunteluoperaatiota. Joo-o, selkeästi siellä kylpyamme lainehtii. Vedin siis vikkelästi salapoliisihousuni jalkaan ja avasin oven rappukäytävään (sinnehän se vesi ensimmäisenä valuisi, ennen kuin mun asuntoon, eikö?) mutta vielä ei ainakaan kuulunut lorinaa tai näkynyt tsunameja käytävässä. Kuuntelin ihan hiirenhiljaa. Suljin oven ja menin kylpyhuoneeseen kuuntelemaan. Sitten se yläkerran naapuri sulki suihkunsa. Naapurin iltasuihku saa mut siis suorittamaan suuren mittakaavan hälytysharjoituksen salapoliisihousut tanassa ja Sturmabteilung on speed dial.

The verdict is in: Vainoharhainen kyttääjä.