Jäätelöä vankilaan

Olen Pohjoismaiden Neuvoston kokouksessa Lahdessa. Eilisen illan kokoustimme Nuorten Pohjoismaiden Neuvoston kanssa. Kielimuuri aiheuttaa enää vähän ongelmia, jopa tanskalaiset alkavat olla ymmärrettävissä. Tanskalaiset ehkä skarppaavat mmun kanssa, ja mä niiden. En käytä sellaisia ruotsinkielisiä sanoja kuten vessa, kiva (taipuu kiva-kivogare-kivogast) tai perkele. Tai no kyllä ne perkeleen jo tietävät.

Islantilaiset aiheuttavat joskus päänvaivaa. Monet heistä, ainakin keski-ikäisestä sukupolvesta, ovat opiskelleet tanskaa tai norjaa tai peräti Tanskassa tai Norjassa. Se ei takaa kielitaitoa, kuten ei aina ruotsin- tai suomenopiskelu Suomessakaan. Silloin käy hasardeja.

Kun mä rupean kuuntelemaan heidän selostustaan, skarppaan aina. Otsa rypyssä, keskityn. …Kansalais- ja kuluttajavaliokunta on pitänyt kokouksen Färsaarilla… …Resurssit rikoksentorjunnassa… (ei selvinnyt onko niitä tarpeeksi vai liian vähän) …käytiin vankilassa… (oletettavasti vierailulla, mutta ei parlamentaarikoista oikein koskaan tiedä) …jotain jotain stort behov för glass i fängslen… (suuri jäätelöntarve vankilassa? Niin kai sitten, koska minähän en koskaan kuule tai käsitä väärin) …Mange förmulten i fängslet… (monet maatuvat tai mätänevät vankilassa? No niinhän ne aina sanovat amerikkalaisissa leffoissa: Rot in jail!)… Pohjoismaista yhteistyötä parhaimmillaan.

Mutta tehtiin me politiikkaakin. Hyväksyimme resoluution yksityisyydestä ja lisätystä intimiteettisuojasta. Vastustamme sitä, että työnantajalla olisi oikeus lukea tai tarkkailla työntekijän sähköpostiliikennettä. Painotimme myös tietoturvan tärkeyttä. Monilla kunnilla tietoturvajärjestelmät eivät ole tarpeeksi varmoja. Mitä enemmän siirrytään sähköiseen järjestelmään, ja tietokannoissa säilytetään esimerkiksi potilaskertomuksia, sitä tärkeämmän aseman saa tietoturvan varmuus.

Kirjoitin myös draftin YK-puhettani varten. Lähtö New Yorkiin on ensi viikolla. Lähden osana Suomen virallista delegaatiota, ja osallistun YK:n yleiskokouksen kolmannen komitean työhön. Mä siis pidän Suomen puheenvuoron komiteassa. YK on diplomaattisen kielenkäytön ja retoriikan kehto. Sehän istuu mulle kuin nenä silmään. Nyrkki silmään? Käsi hanskaan? Miten toi nyt menee?

Minä olen erittäin diplomaattinen. Eduskunnan kellareissa asuu ihmisryhmä joka koostuu 40+ mammoista jotka pitävät minua antikristuksena sen perusteella mitä mä kirjoitan täällä. Yksikin oli melkein itkua tihustanut kauhusta. Olen siis oppinut että ihmisillä on selkeästikin hyvin erilaiset käsitykset siitä, mikä on normaalia (heidän mielestään esim. matchaavat kirkkaanväriset denim-kokovartalo-asut) (ja – needless to say – mun mielestä esim. eivät he). Aion siis olla ekstravarovainen YK:ssa. Rittää että eduskunnan kirjastossa mun varalta säilytetään ristiä ja pyhää vettä. Can you say: over reaction?

Lahti on kyllä mesta paikka. Astuin junasta ulos, ja olin ehkä hieman hukassa. Hain apua siis muutamasta isosta turisteille suunnatusta opastaulusta. Yhden korttelin säteellä jo kaksi ihmistä tarjoutuivat auttamaan, ja huolestuneena kysyivät olenko ulkopaikkakuntalainen. Molemmat tosin olivat kännissä, ja vähän spurgahtavia, mutta tosi kilttejä. Ja osasivat neuvoa minut oikeaan suuntaan. Täällä ollaan hirmu vieraanvaraisia.

Vieraanvaraisuuden lisäksi täällä osataan keksiä nimiä! Juna-aseman lähellä on kauppa, jonka nimi on Kukkia ja jänniä tavaroita. Ihan mahtava nimi! Ehkä ei halua pelkkää kukkakauppaa, vaan on paljon muutakin mitä haluaa myydä. Ja ne ovat kaikki vähän erilaisia juttuja, eivätkä vaikka tuoleja tai pölynimureita jotta kaupan nimi voisi olla Kukkia ja tuoleja tai Kukkia ja pölynimureita. Silloin kaupan nimeksi laitetaan Kukkia ja jänniä tavaroita! Ja se on mun mielestä aivan hurmaavaa! Jos mä joskus perustan oman kaupan tai ravintolan tai minkä tahansa yrityksen, niin sen nimeksi saattaa hyvinkin tulla Jänniä juttuja.