TV-ekspertti

Tehtiin tunnin lenkki äsken vauvan kanssa. Se nukahtaa vaunuihin niin hyvin, että nukkuu vielä kotonakin. Kuorin sen haalareista ja vaunuista vasta kun se alkaa huutamaan, antaa sen goisata siellä rauhassa niin kauan kuin haluaa. Nyt on se hetki, joten mamma ehtii vähän bloggaamaan.

Toi vaaveli on ihana, ja mä oon ihan mutsi. Tai oonhan mä koko ajan tiennyt, että mut on tehty äidiksi, mutta kaikki muut eivät ehkä ihan heti olisi niin ajatelleet. Nää ekat kuukaudet ovat menneet aika paljon himassa, mitä nyt neuvolassa, mummolassa ja Sähkötalon Robertsissa välillä käydään hengaamassa. Tahti on hidastunut. Ekaa kertaa oltiin kahdestaan Miehen kanssa poissa kotoa pari viikkoa sitten. Miehen ystävä meni naimisiin, ja olimme häissä. Ne olivat onneksi Helsingissä (eikä jossain jumalan selän takana, niin kuin monet ystäviään vihaavat pariskunnat hääpäissään tuppaavat juhlansa järjestämään), joten tiesin pääseväni vartissa kotiin jos liian kova ikävä yllättäisi. Se ehkä auttoi psykologisesti, ja mä sinnittelinkin (ja kykenin omasta mielestäni vähän pitämään hauskaakin) monta, monta tuntia. Kolmen tunnin kohdalla lähetin ekan tekstiviestin (”moi, miten siellä menee?”. Ihan niin kuin ei vauvaa hoitava äitini olisi ilmoittanut jos menisi muuten kuin hyvin), mutta jossain seitsemännen tunnin kohdalla en enää kestänyt, vaan oli lähdettävä kotiin. Olin kuitenkin itsestäni aika ylpeä, että kestin noinkin kauan, ja kykenin juttelemaan muiden häävieraiden kanssa muustakin kuin jekkuvauvani oppimasta tempusta (jossa kakataan kovaäänisesti silloin kun vieras hiljentyy ihastelemaan). Ja MÄ en sentään meistä kahdesta ollut se, joka esitteli muille digikamerasta vauvan kuvia (sekä mun supistuskuvia synnytyssalista).

Kotona kuluu paljon aikaa, ja suuri osa siitä kuluu sohvalla. Tiesittekö että vauva voi syödä tuntitolkulla? En mä sitä kyllä ollut ihan hiffannut, että jos imettää, niin se on välillä helposti kolmenvartin ruokailu. Nyt tiedän. Ja nyt osaan varautua. Mä otan kaikki universumin ohjelmat nauhalle, ja tuijaan niitä kun vauva syö. Sikspä olen myös ryhtynyt katsomaan myös realitya, joka ennen on mun mielestä ollut halpaa, saitojen kanavien paskaa. Ja onhan se vieläkin, mutta siitä huolimatta nyt katson monia sarjoja. Ja joka ikisen jakson. Osa on itse asiassa aika hyvin toteutettu (noin niin kuin tv:n tekijän näkökulmasta).

Kansainvälisiä formaatteja on tietysti vaikea tehdä Suomessa ilman että mukaan tulee tietty määrä myötähäpeää, mutta moni suht koukuttava silti.

Esimerkiksi Unelmien Poikamies on mun mielestä suhteellisen onnistunut toteutus! Siis formaattinahan se on kamala, ja kilpailijatytöt ovat aika persoonattomia (minkä sille voi, että kun kerran katsoo Rock of Lovea, niin on tottunut tiettyyn hulluusstandardiin, joka tuo viihdesisältöä paremmin kuin keksityt juonenkäänteet). En myöskään usko, että se Unelmien Poikamies ihan oikeasti on yksityispankkiiri, koska Seiska (ja ne tietää!) kertoi, että sen vuositulot viime vuonna oli tyyliin kymppitonni. Se on varmaan joku glorifioitu puhelinmyyjä, joka kutsuu itseään yksityispankkiiriksi, koska se kuulostaa aika hyvältä. Oli miten oli, on se parempi kuin 2-kymppinen strippari (niin kuin viimeksi). Mun suosikkityttö on Mari. Se vaikuttaa normaalilta ja fiksulta. Toisaalta se vaikuttaa niin normaalilta ja fiksulta, että tavallaan ei ehkä haluaisi että se alkaisi olemaan sen Hannun kanssa, vaan ottaisi jonkun paremman. Mun inhokit ovat jo pudonneet pois, mikä on vähän tyhmää, koska yksi ärsyttävä vittupää pitäisi aina jokaisessa sarjassa pitää mukana loppuun asti.

Diilissä mun suosikki on (siis tietty Hjalliksen jälkeen) on Heidi, se vaalea nainen. Selkeästi se on reippain ja kekseliäin ja ahkerin. Jethro oli ehdottomasti myös omalla tosi oudolla tavallaan mun suosikki, mutta sitten tuli viime jakso. Joukkueiden piti olla ”humoristisia ja tajunnanräjäyttäviä”. Niin Jethron mielestä se tarkoittaa turkulaisvitsejä. En mä voi koomikkona tukea sellaista toimintaa. Sitten se ei edes kerro niitä ikään kuin itsestään, joka olisi voinut tehdä niistä edes vähän huvittavia, vaan kertoo ne MATISTA JA TEPOSTA! Pendolinojuna takaisin Turkuun lähtee raiteelta 10.

Musta on hauskaa, että Hjalliksella on avustamassa Keijo Säilynoja ja Helena Jotain. Jos pitäisi keksiä kaksi ammattia, joiden edustajia ehkä tyypillisesti pidetään tyhminä, niin moni vastaisi varmaan jääkiekkoilija ja malli. Ja juuri ex-jääkiekkoilijan ja ex-mallin Hjallis on valinnut neuvonantajikseen. En mä sitä dissaa, mistä mä tiedän mitä bisnesvelhoja ne ovat, mutta oli vaan skenaariona hauska. Mahtavan sketsin elementit.

Ai niin. Syötin vauvan ja laitoin päikkäreille jo tossa aikaisemmin (ettei joku nyt luule, että se makaa vieläkin tuolla eteisessä vaunuissa nukkumassa).

Lisäksi olen alkanut seuraamaan Muodin Huipulle’a (taipuu huonosti). Mä en ymmärrä muodista yhtään mitään, enkä osaa arvostella niitä tekeleitä suuntaan jos toiseenkaan (yleensä mun mielestä kivoja on just ne, jotka sit viskataan sieltä kisasta ulos). MH:ssa on myös heti kättelyssä pudonnut paljon niistä oudoista tyypeistä ulos (kuten Achilles ja sitten se vanhempi nainen), ja kai se ohjelma mukamas onkin enemmän siitä muodista ja niistä vaatteista kuin niiden ihmisten persoonallisuuksista. Höh.

Luin myös Ella Kannisen haastattelusta Me Naisissa että on tulossa Talo Ranskassa –ohjelma. Googlasin sen heti, koska mä ihan oikeasti olisin hakenut siihen, mutta hakuaika olikin mennyt jo toukokuussa. Avauduin siitä Facebookissa, ja kaverini lohdutti kommentoimalla: ”Niin mut siis sen talon saa tyylin viikoks LAINAAN. Eli aika pompöösi nimi lomalle vuokramökissä”. Se on tietysti totta, mutta mä voisin sit puhua siellä mökissä sen viikon ranskaa. Kävisin jossain boulangeriessa ostamassa leipää, ja joisin vaan vin blanc ja söisin fromage koko sen viikon. Ja ranskalaisuus ON pompöösiä.

Kaverini on telkkarissa töissä, ja ehdotinkin hänelle, että tuo olisi loistava uusi ohjelmaidea. Julkkisversio Talo Ranskasta -ohjelmasta, ja sillai että siellä talossa asuttaisiin. Vähän niin kuin BB, mutta siellä sekoilisi just kaikki suosikkijulkkikset niinku vaikka Martina ja Tuksu (ja mä, koska haluaisin siihen myös). Ja sit taivutettaisiin verbejä. That's just good TV.

BB:tä en ole alkanut katsomaan. En oo vielä valmis mädättämään mun aivoja niin totaalisesti.

Luomuintoilijat

Mä synnytin pari kuukautta sitten. Synnyttäminen ei ole huippuhauskaa, mutta ihan mahdollista. Ajankohtaisuuden vuoksi mun tuli seurattua keskimääräistä aktiivisemmin synnytysuutisia. Kesällä puhutti kivunlievitys. Kätilöt olivat porukalla sitä mieltä, että synnytyksiin puututaan lääketieteellisesti liikaa. Eli naiset ottavat liian herkästi kivunlievitystä synnytyksessä, ja että sisulla ne ovat naiset ennenkin synnyttäneet. Halutessaan terve nainen voi synnyttää ilman lääkitystä, sanottiin. Halutessaan. Vähän niin kuin olisi huono äiti, jos ei HALUA kivuliasta synnytystä, ja jos ei halua elinikäisiä traumoja kokemuksesta joka oikeasti on tehty aika epäinhimilliseksi. Uskokaa vaan, Luonto-Äiti ei koskaan ITSE synnyttänyt.

Miksi juuri synnytys on niin pyhä? Miksi juuri synnytys on se, missä ei saisi turvautua länsimaisen lääketieteen parhaimpiin keksintöihin, jotka todetusti eivät vahingoita lasta millään tapaa? Ei hammashoitajayhdistyskään kirjoita Hesariin sivunmittaista mielipidekirjoitusta siitä, että kyllä ihmisten enemmän pitäisi selvitä juurihoidot ilman puudutusta. Että kyllä muuten terve potilas HALUTESSAAN sen kestää ihan hyvin.

Synnytyskipua voidaan helpottaa myös muilla tavoilla, sanovat luomuasiamiehet. He listaavat tapoja akupunktiosta äänenkäyttöön. Joo okei, mutta sen mä sanon, että kyllä siinä saa aika hemmetisti hyräillä, että synnytyskipu lievenee. On kuulema asenteesta kiinni, viitsiikö synnyttää ilman lääkkeitä. No onhan se asenteesta kiinni myös että aikooko kärsiä päänsäryn ilman buranaa, mutta olisi aika typerää jättää ne ottamatta jos muuten tuntuu että pää halkeaa.

Jos joku haluaa ja kykenee luomuna synnyttämään, niin sehän on mahtavaa! Siinä on tosi kova mimmi. Luomutavan puolestapuhujat ovat sitä mieltä, että ilman kemikaaleja synnytys voi olla mahtava kokemus. Mun mielestä synnytys oli mahtava kokemus kemikaaleista huolimatta. Tai siis pikemminkin niiden ansiosta.