Helvetin 16

Badass tageja Keski-Suomessa.

Mikä juttu tää on?

Ja miksi näitä on joka paikassa? Tää kyseinen on Uudenmaankadun ja
Albertinkadun kulmassa. Mutta mitä tää tarkoittaa? Vai onkohan ne
juuri MULLE? Että just MÄ saan sen tuntemaan itsensä mahtavaksi?

Tulitikkuj

Oho, enpäs ole aikaisemmin huomannut että askissa on tulitikkuj.
Luulisi, että niillä on joku valmis painomuotti noille askeille,
ettei sinne joka kerta tarvitse erikseen kirjoittaa Tulitikkuj ja just
riskeerata että se menee väärin. Vai onko ne tehnyt sen tahallaan?
Ja ellei, niin mikseivät heittäneet näitä rodeen ja tehneet uusia?
Moni olisi. Ei ole kaupassa Mait-purkkeja tai Margariin-rasioita tai
Perun-pusseja, ei. Tai ehkä Virossa on, toi kuulosta just sellaselta
feikkivirolta jota urpot suomalaisturistit puhuvat Merekeskuksessa.

Huomio

Mä huomaan kaksi ihmisryhmää koko ajan. He ovat joka puolella, nimittäin raskaana olevat naiset ja hare krishnat. Oletettavasi tää johtuu siitä, että he talvella ja alkukeväästä kulkevat takit päällä, ja silloin ei kiinnitä huomiota isoihin mahoihin ja oransseihin kaapuihin, mutta nyt niitä vilkkuu joka puolella. Tai sitten ehkäisyttä paneminen ja krishna-uskonto ovat vaan yhtäkkiä ihan sairaan paljon suositumpaa kuin aikaisemmin?

Poksuja ja bulkkuja

On mahtavaa spekuloida mitkä kauheat kohtalot odottavat Pohjois-Korean joukkuetta jos ne pelaavat huonosti. Mies epäilee, että pukuhuoneessa jaetaan raipaniskuja erätauolla, jotta pelaajat motivoituisivat. Hän myös epäilee, että teloituskäsky on suora jatkumo esim. maalivahdin maalipäästölle. Tuplateloitus siksi, että PK:n molari taputti sillai puolisympaattisesti brasilian ekalle maalille. Maan nimi on pakko lyhentää, koska se on niin pitkä, ja olisi kamalaa tänä nettilyhenteiden luvattuna aikakautena joutua kirjoittamaan P-O-H-J-O-I-S-K-O-R-E-A joka kerta. Tosi monta kirjainta. Näin ystävän Facebook-statuksessa kommentin, jossa pohjoiskorealaisista käytettiin nimikettä Poksu. Se on mun mielestä aivan helmi nimike! Toivonkin, että nyt kaikki liitytte tähän rintamaan, ja rupeamme yksissä tuumin levittämään tätä sanaa ja yleistämään sitä suomenkielessä. Tavoitteena voisi olla, että siitä tulisi pohjois-korealaisten virallinen nimike (nyt toi herjaa mulle sillä punaisella sahalaitaviivalla että ”pohjois-korealaisten” on väärin kirjoitettu. No niin varmaan on, kun se on niin vaikea ja rasittava nimi! Varmaan pitäisi olla jotain isoja kirjaimia, mutta nyt en ihan kiusallanikaan vaihda sitä, koska se vaan todistaa pointtini siitä, että Poksu on paljon, paljon käyttökelpoisempi nimike).

Tosin tämähän ei suinkaan ole ensimmäinen kansallisuusnimikeprojektini! Ehei, olen sellaisen aloittanut aikaisemminkin, mutta se ei ihan vielä ole ottanut tuulta ankarasta työstäni huolimatta. Kovin laajasti eivät vielä ihmiset nimittäin puhu bulgarialaista bulkkuina, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Tuolla kisoissa on satanut tyyliin joka päivä (ei niin, että sen huomaisi niiden pelaajien hiuksista, koska niiden tukat näyttävät TÄYSIN samoilta oli sitten auringonpaiste tai rankkasade), ja nyt (Brasilia-PK –ottelussa) siellä on kolme astetta lämmintä. Kolme! Suomen kesä on kuin Etelä-Afrikka ilman ärsyttäviä torvia.

Häähyökkäys

Apua, mua ei yhtään kiinnosta Victorian ja Danielin häät. Tulen olemaan ensi viikon varmaan joku sosiaalinen paaria kun en osaa keskustella THE puheenaiheesta. Onneksi tulee myös jalkapalloa, joten ehkä kaikki eivät jaksa keskittyä häihin. Häät ovat muutenkin tylsiä, ja nää on vielä jonkun tuntemattoman häät. Luin kuitenkin hesarista (eli sen verran kiinnosti) että Vickan ja Daniel tekevät jonkinlaisen kunniakierroksen Tukholman ympäri (kärryillä ja SOUTAEN! En tarkistanut, mutta oletan että joku muu soutaa.). Tän kulkueen varrella seisoo puolentoista metrin välein sotilaita. Yhteensä sotilaita siis osallistuu kulkueeseen noin 3000. Mietin, että senhän on pakko olla melkein koko Ruotsin armeija! Eli jos ikinä haluaa hyökätä Ruotsiin, niin nyt olisi hyvä päivä. Toivottavasti Siljalla on vielä lippuja 18. päivälle, muuten tää suunnitelma menee pilalle.

Henkilövalinnat

(Radio Aallon kolumni 4.6.)

Kesä on aika hiljaista uutisaikaa, ja siksi monet puolueet pitävät puoluekokouksensa silloin, koska niin pystyy maksimoimaan näkyvyytensä. Kun päivän ainoa toinen uutinen on että kyykäärmeiden määrä Suomessa on kasvanut ja että puolueeton, kahdesta kesätoimittajasta koostuva asiantuntijaraati on valinnut kesän parhaan grillimakkaran, niin puoluekokoukselle voi surutta antaa jopa kolme aukeamaa palstatilaa.

Se mikä kiinnostaa ylivoimaisesti eniten kaikissa kokouksissa, on henkilövalinnat. Se mukamas harmittaa puolueaktiiveja, mutta hekin käyttävät suurimman osan puoluekokousajastaan ja –energiastaan kähmyilyyn nimenomaan henkilövalintojen osalta. He SANOVAT että politiikan ja asioiden pitäisi olla keskipisteessä, mutta kukaan ei juokse hulluna lobbaamassa muiden piirien neuvottelijoita oman ydinvoimakantansa taakse, vaan siellä käydään sopimassa että äänestätte nyt meidän puoluesihteeriehdokasta, niin me tuemme teidän varapuheenjohtajaehdokasta. Usein saakin lukea, että jokin tärkeä aloite on mennyt läpi kokoussalissa siksi, että sieltä on niin suuri osa kokousväkeä ollut jossakin muualla. Tämä on äänestäjälle ja puolueen tavisjäsenelle vähän hämmentävää.

Henkilöt ovat loppujen lopuksi aika epävarma kortti johon ladata poliittiset toiveensa ja ajatuksensa. Olisi paljon varmempaa saada läpi puoluekokousaloite tai lisäys vaikkapa periaateohjelmaan, kuin saada valituksi niin sanottu “oma ehdokas” joka kuitenkin voi olla yksittäisistä asioista mitä mieltä sattuu, tai livetä puolueen ruodusta.

Parhaassa tapauksessa jopa virkamiesten valinnat herättävät monen viikon mediaspektaakkelin. Oli hienoa seurata sitä lööppijulkisuutta joka seurasi Mikael Jungneria sekä ennen että jälkeen demareiden puoluekokouksen, sekä sitä messiaanomaista vastaanottoa ja vaalivoittoa, jonka Jungner sai. Kukaan ei oikein tiedä mitä mieltä hän mistään on, mutta niin hän vain silti oli ylivoimaisesti paras mies siihen hommaan.

Toinen hurjia mittasuhteita saava henkilövalinta on Keskustan puoluesihteerin valinta. Kansakunta ja moni keskustalainen pitää istuvaa puoluesihteeriä kierona kelminä ja kehittyvien maakuntien kohurahan kätyrinä, ja nyt soppaan on lisätty Keskustan lehtitalon vallankaappausskandaali. On mahdotonta sanoa onko sopan keittänyt Korhonen itse vai onko hänen osuuttaan suurenneltu sopivasti näin puoluekokouksen kynnyksellä.

Samassa kokouksessa valitaan Keskustalle uusi puheenjohtaja, josta tulee myös valtion pääministeri. NE ehdokkaat istuvat puuduttavissa paneeleissa ja kertovat mielipiteitään. Se on sitä oikeaa politiikkaa ja katsokaa nyt miten tylsää se on tuohon puoluesihteerirytäkkään verrattuna. Politiikka taitaa olla poliitikkojenkin mielestä tylsää.

Tai podcastina TÄÄLLÄ.