Puhdistus ja Helsingin Mykkä Hiihtäjä

Vihdoinkin mäkin voin päteä kulttuurikeskusteluissa. Mä luin Sofi Oksasen Puhdistuksen kesällä, ja tää on ensimmäinen kerta kun voin ajankohtaisesti sanoa, että oon lukenut Finlandia-palkitun kirjan. Ikinä en ole lukenut voittajakirjaa ennen kuin sen on voittanut. Kolmea viimeistä (tai varmaan enemmän, mutta en edes muista kuka voitti 2004, enkä nyt just jaksa googlata) en ole lukenut laisinkaan. Mä yritin Kjell Westön Där vi en gång gått’ia (just tollai se varmaan taipuu). Luin Drakarna över Helsingfors kun olin lukiossa, ja muista ajatelleeni, että jos joskus kirjoittaisin kirjan, haluaisin kirjoittaa juuri tuon kirjan (mikä on tietysti absurdi ajatus). Joululahjaksi muutama vuosi myöhemmin sain Vådan av att vara Skrake, joka vieläkin kerää pölyä kirjahyllyssä lähes koskemattomana. Där vi en gång gått kuulosti ihanalta, koska se kertoi vanhasta Helsingistä, ja kukapa helsinkiläinen ei rakastaisi sellaisia kirjoja. Mä yritin. Pidin tauon. Yritin lisää. Tauko. Vielä muutama sivu. Ja sitten se vaan jäi. Se ei tempaissut mukaansa tarpeeksi. Ennen olin kiukkulukija, luin huonotkin kirjat loppuun asti, mutta nykyään ne jäävät jonnekin lojumaan, ja aloitan herkästi seuraavan, jos kiinnostus ei jatku. Ajattelen, että siirrän tämän vaikka vessakirjaksi, mutta sitten kirja ei kuitenkaan koskaan kulkeudu toilettiin asti. Mutta eihän Där vi en gång gått tietenkään ole huono kirja, sehän on todistettu sillä, että yksi tyyppi piti sitä yhtenä vuonna parhaana kuudesta. No ei, on se varmaan oikeasti monillakin mittareilla hyvä kirja, Finlandia-palkinnon palkitsemissysteemi nyt vaan on vähän erikoinen.

Korkeakulttuurista sitten matalakulttuuriin (tai ei edes kulttuuriin, oikeasti vaan matalalle), huomasiko kukaan, että Helsingissä haisi tänään kamalan pahalta? Kampin Keskuksen nurkalla jo kävi vähän nenään pierunhaju, ja kun pysähdyin graniittitalon automaatilla alkoi löyhkä jo muistuttaa jotain bioterrorismia. Rankkasadekuuro lievensi hajun hetkeksi, mutta jo kohta steissin kohdalla se tuli taas. Mitä se oli? Oli mitä hyvänsä, hieno ajoitus. Willkommen ins Finnland kaikki universumin ulkoministerit, täällä haisee nyt vähän vetelä Scheisse. Tai Mykkä Hiihtäjä (tiedätte; SDB eli silent but deadly). Tai Suden Vihellys (joka siis ei todellakaan ole sellainen kaksi-sormea-suussa-wuhuu-vihellys vaan pierutyyppi).

No niin, kappas, niin siinä sitten mentiin kirjallisuuskritiikistä pieruihin. Story of my life.