Urheilun erikoisasiantuntija

Ottaakohan fudismaajoukkueen pelaajia päähän se, että lätkänpelaajat ovat miehisesti LEIJONAT, ja siksi että yksi urvelolintu kerran pölähti niiden kentällä, niin jalkapalloilijat ovat nyt ihan yleisesti Huuhkajat?

Mä olen tänään seurannut urheilua. Mun mielestä oli hienoa, että Vaasan Sport voitti Ässät. On aina jotenkin kivaa sympatiakannattaa altavastaajaa. Toivottavasti ne pääsee liigaan. Play offeissa mä joudun kannattamaan Jypiä. Meillä on perheessä YYA-sopimus, jonka mukaan Mies kannattaa HIFK:ia jos ei voi kannattaa Jypiä, ja toisinpäin. Hyvä, että olen nyt tällä tavalla urheiluasiantuntija. Oon tiistaina menossa Tuomio-ohjelman kuvauksiin todistajaksi. Olen syyttäjän todistaja, ja syytettynä on Mikael Jungner. Joo, urheilukytkös on ehkä vähän kaukaa haettua, mutta tajuutte.
Toinen urheiluhuomio, jonka tein, oli että Kiira Korpi on oikeastaan naispuolinen Markus Pöyhönen. Se on Suomen kuuluisin taitoluistelija. Sitä hehkutetaan hulluna, mutta ilmeisesti kuitenkin lähinnä siksi, että on hyvännäköinen, ei siksi, että se sitten pääsisi johonkin MM-kisoihin. Tarvitsisikohan urheiluruutu (tai vaikka urheilukanava) ammattilaiskommentaattoreita? Mulla ois nyt vähän vapaata kalenterissa.

Kuin kaksi marjaa

Lisää koukutusta. Koska YLE:n uutisissa kerrottiin Twitteristä, päättelin, että olen auttamattomasti myöhässä. Jos YLE (of all medias) kertoo uudesta hypestä, eikä vielä itse ole siellä, on kalkkis. Yritin paikata, ja liityin heti. Nyt twitteroin päivittäin. Mutta ei siellä ollenkaan ole kaikki. Siellä on Barack Obama ja minä. Ja Jyrki Kasvi. No okei, on siellä muutama muukin. Mutta voisitteko nyt please kaikki liittyä Twitteriin, jotta siellä olisi enemmän hauskoja ja hyviä päivittäjiä? Kiitos.

Ja sitten tämän viikon "Kuin kaksi marjaa". Ystäväni Jaajo kommentoi tätä Facebook-statuksessaan, ja kyllä, näinhän se menee: (Tää ei ehkä ole ihan yhtä hyvä kuin Sauli Niinistö ja Butthead, tai Lauri Tähkä ja Repe Sorsa, mutta melkein)



Pappa Fritzl aus Österreich?



Kauneuskirurgi ja tähtitanssija Rolf Nordström?

Stackars Prins Daniel

Matkustaminen on joskus vaikeaa. Aika useinkin. Oli se sitten juna, bussi, tai lentokone. Tiistaina kävin Kouvolassa. Elämä on tällä hetkellä aika paljon reissaamista pitkin maata, ainakin vielä maaliskuun loppuun asti. Viikonloput olen kiertueella Amarilloissa Mr. Hyde -bändin kanssa, ja muutamana arki-iltana viikossa juonnan Kokoomuksen Hei, me puhutaan ulkopolitiikkaa -kiertueen keskusteluiltoja. Nekin ovat eri puolilla maata, ja tiistaina siis Kouvolassa.

Nokkelana tyttönä olin laskenut, että jos olen Kouvolassa puoli tuntia ennen tilaisuuden alkua, niin se riittää. Ei-niin-nokkelana tyttönä en ollut ottanut huomioon, että VR ei suinkaan AINA ole luotettavin matkanjärjestäjä. Junan piti lähteä neljältä, mutta rautatieaseman valotaululla ei vielä minuuttia vaille neljä ollut lähtöraidetta. Sitten onneksi tulee kuulutus: ”Intercity juna 77 Kajaaniin, lähtee. Hyvää matkaa.” Ja sama ruotsiksi ja englanniksi. Okei, hyvä. No kiitos. Tää auttaa. Neljältä tulee uusi kuulutus, ei enää se mekaaninen VR-ääni, vaan jonkun miehen live-kuulutus. ”Intercity 77 junan lähtöraide ilmoitetaan myöhemmin”. Ai. No mutta kiva. Mitenköhän paljon myöhemmin, kun sen junan pitäisi lähteä just nyt?
Vihdoin juna ilmestyy, ja lähtöraidekin ilmoitetaan. Pasilaan juna ajaa kävelyvauhtia. Eläintarhan kentän kohdalla juna hidastaa. Ai hyvä, pysähdytään hetkeksi. Ilman muuta, ei nyt kerralla mennä liiallisuuksiin, ja aivan satasta ruveta ajelemaan. Kerran pysähdytään myös matkalla Tikkurilaan. Hyvä, yleensä ei jääkään tarpeeksi aikaa ihailla vantaalaisten teollisuusalueiden maisemia. Lopulta pääsin kuitenkin Kouvolaan, enkä edes ollut montaa minuuttia myöhässä. Ja tilaisuuskin odotti mua (tai monestihan ne odottaa, jos juontaja puuttuu).

Mua ahdistaisi olla prinsessa, mutta näyttää olevan vähän ahdistavaa toi tulevan prinssin hommakin. Katsokaapas Danielin silmäpusseja. Mun teoria on, että ne ovat pitäneet sitä kahlittuna linnan kellarissa viimeiset kuukaudet, kunnes se lupasi kosia. Ne ovat kiduttaneet sitä (tosin aika lempeästi, koska ne on kuitenkin ruotsalaisia). Siitä tehtiin sellainen Stepford Husband. Suu hymyilee, mutta noi silmät… Silkkaa tuskaa.

Jalankulkija kuolee aina

Helsingin Sanomat hämmentää otsikoillaan. Jalankulkija kuolee liikenteessä lähes aina varomattomuuttaan Helsingissä. Kyllä toi varmaan ihan oikein on (ehkä? Kielipoliisit, what say you?), mutta piti lukea pariin kertaan ennen kuin ymmärsi. Pelästyin jo, että oh dear, mähän olen jalankulkija, ja nyt siis kuolen aina. Ei pidä ehkä lukea näin myöhään illalla. Tai ajatella.

Re edellinen postaus, joka liittyy lumisemiseen. Sain ihanan kirjeen 80-vuotiaalta rouvalta Lappeenrannasta, joka raportoi jo kirjoittaneensa ja lanseeranneensa sanan kirjeissään tuttaville ja sukulaisille Kupioon, Mikkeliin, Ruotsiin ja Englantiin! Seuraavaksi on lähdössä kirje siskolle Varkauteen, ja siihenkin hän meinaa asiasta kirjoittaa. Se puoli maasta on siis hoidossa. Aivan huippumummo! Valitettavasti ei ollut hän laittanut minkäänlaista osoitetta kirjeeseensä, joten en pääse häntä kiittämään. Ihana täti.

Mä aion ehkä ensi viikolla olla huono kansalainen, ja lintsata talon yhtiökokouksesta. Viimeksi kun menin, jouduin heti pöytäkirjantarkastajaksi. Voihan olla että mun karma suorastaan magneettisesti vetää puoleensa kovan luokan luottamustehtäviä (kuten just toi pöytäkirjantarkastajan homma). Nyt kokouksessa valitaan hallitus, enkä aio ottaa mitään riskejä. Siksi katson parhaaksi lintsata. Paneudun tollasiin asiohin sitten kun oon eläkkeellä (siis KUUSIKYMMENTÄVIISIVUOTIAANA, johon sopeudun oikein hyvin, kiitos vaan, enkä saatana heti käy itkemään ja uhkaamaan yleislakolla).