I’m with Coco

Eikö se nyt oikeastaan ole paljon parempi, että Conan ei enää juonna Tonight Show’ta? Sen taidot menee siellä ihan hukkaan, kun ei siellä saa tehdä mitään. Late night oli usein aivan hulvaton, mutta kaikki räävitön ja keskeliäs piti jättää pois kun ohjelma siirtyi Kaliforniaan ja aikaisemmaksi. Näin on parempi. I’m with Coco.

Ja muihin ajankohtaisuuksiin: onkohan varma, että suomessa ylipäätään koulutetaan lääkäreitä ja eläinlääkäreitä? Taas oli joku eläinlääkäri ilman pätevyyttä leikannut jossain eläinsairaalassa. Mitenköhän monen feikkilääkärin luona on itse ollut? Hirvee pokka pitää olla, että kehtaa esiintyä lääkärinä! Mulla kesti varmaan kaksi vuotta kehdata edes sanoa että mä olen stand up –koomikko, vaikka olinkin. Mä aina sanoin että ”mä teen stand up –komiikkaa”, koska jos sanoi että oli stand up –koomikko, niin sitten piti olla ihan oikea koomikko, ehkä kehdannut niputtaa itseäni siihen sakkiin. Mutta siis että feikkaisi lääkäriyttä? Sillä tyypillä on munaa. Pitäisi joskus testata, mitä uskaltaisi itse feikata. Mä en ole kehdannut edes valehdella mun CV:ssa. Taistelin pitkään ennen kuin saatoin laittaa sinne esim että mun saksankieli on ”sujuva”, ei ”hyvä”, ja sekin vasta sen jälkeen kun oikea saksalainen sanoi, että voisin ihan hyvin sanoa että puhuin sujuvaa saksaa. Mutta näköjään sinne voisi laittaa vaikka että on valmistunut Helsingin Yliopistosta lääkäriksi.

Vauva nukkui viime yönä ensimmäistä kertaa kahdeksan tuntia. KAHDEKSAN! Aivan uskomatonta. Mä en ole nukkunut viimeisen viiden kuukauden aikana nukkunut enempää kuin viiden tunnin putkia, joten tää on virkistävä edistys. JOS se siis tapahtuu uudestaan, koska eilenhän mä EN käyttänyt aikaa hyväkseni nukkuakseni, vaan lukeakseni Twilight-sarjan kolmannen kirjan loppuun… Ja se johti mihin? No siihen, että olin sitten kahdeksalta aamulla aivan silmät sikkaralla kun vauva päätti että nyt herätään. Mutta ei siinä oikein muu auta kuin nousta sen kanssa. Puoli tuntia voi saada jatkoaikaa jos syöttää sen ja laittaa tutin suuhun. Sitten se makaa ja ihmettelee ja mölisee itsekseen. Sitten jossain vaiheessa se alkaa tökkiä ja läpsiä mua naamaan, ja silloin tietää että on noustava. Mutta käytin sunnuntaiaukioloaikoja hyväkseni, ja hain vikan Twilightin. Että menee varmaan taas pari päivää ennen kuin saan itseni koneelle kun kirja on kesken.

Jääkiekkoanalyysi

Saku Koivu oli loukkaantunut lätkämatsissa. Teemu Selännekin oli. Oh dear. Yksi toisensa jälkeen alkavat maajoukkueen tähdet putoamaan, kuin jossain Agatha Cristien romaanissa konsanaan (10 pientä jääkiekkopoikaa). Mitä jos ne eivät voikaan pelata olympialaisissa? Sitten sinne pitää alkaa ottamaan varamiehen varamiehiä, ja jos niitäkin alkaa tippua niin johan kohta osuu kansalaisvelvollisuus omalle kohdalle, ja mä en osaa edes luistella! Mutta miten salaliittoteoreetikot eivät vielä ole ehtineet ruveta spekuloimaan, ettei voi olla yhteensattumaa että sekä Teemu että Saku, jotka pelaavat samassa joukkueessa, telovat itsensä juuri näin samaa aikaa ennen olympialaisia. Toisaalta, mä en kyllä kauheasti hengaa salaliittoteoreetikoiden sivustoilla, eli en mä ihan tasan tiedä etteivätkö ne olisi alkaneet jo tätä pohtimaan.

Mun teoria ei ole salaliittoteoria vaan salapoliisiteoria ja se on siis se, että joku poimii niitä yksi toisensa jälkeen.

Kävi kymmenen pientä jääkiekkopoikaa yhdessä lätkähän,
vaan yksi kun kiekkoon tukehtui, on jäljellä yhdeksän.

Pelasi yhdeksän pientä jääkiekkopoikaa pelin niin rattoisan,
vaan aamun tullen avaa vain silmänsä kahdeksan.

Ja niin edelleen. Tajuutte. Syyllinen on by the way tuomari.

Twilight

Enhän mä ole edes ehtinyt kirjoittaa tänne, kun olen vaan lukenut. Ystäväni (joka on myös aikuinen, ainakin iän puolesta) suositteli minulle kirjaa. Tai oikeammin hän vähän häpeissään tunnusti pitävänsä eräästä teinikirjasta. Just sellasista mäkin usein tykkään, joita pitää vähän hävetä, siksi että ne ovat oikeasti teineille suunnattu. Se oli lukenut Twilightin. Se lainasi sen mulle viime viikolla, ja tartuin siihen pari päivää sitten. Se meni nopeasti (siis siihen nähden, että mä olen äitiyslomalla enkä voi lukea yhtä paljon kuin normaali ihminen). Jokainen vapaa hetki meni kuitenkin kirjan kanssa (baby momman pitää olla hyvin päättäväinen jos aikoo saada romaanin päätökseen, ja lukea jokaisessa välissä kun on mahdollista kuten esim. hampaita pestessä).

Vampyyrit oli TAAS yksi trendi, jonka olin ohittanut vähän naureskellen. Pari vuotta sitten tuli yhtäkkiä joku vampyyriaalto, ja oli tv-sarjaa ja leffaa ja ties mitä. Joku vampyyrimies oli tosi ihana, ja se oli jossain välissä flavour of the month teinityttöjen (ja, öh, vähän vanhempienkin keskuudessa?). Mä kuitenkin ajattelin, että TOHON mä en sentään ikinä lähde; onneksi en ole teini-ikäinen (tai teini-ikäisen äiti), ettei mun tarvitse katsoa jotain väsynyttä vampyyrileffaan. Siis come on. Vampyyreja? Please. Ei, toi ei TODELLAKAAN iske muhun. (Näin sanoin myös mm. capri-housuista, Harry Potterista ja siitä että puetaan saappaat housujen päälle. Luulisi, että mä jossain vaiheessa oppisin?). Kunnes tulee tammikuu 2010 (mä olen NIIN jäljessä aina kaikessa), ja ystäväni on lukenut Twilightin (eikä edes kuka tahansa ystäväni, vaan PARAS ystäväni, joka sitä paitsi on itse hieman henkisesti mummo (siis parhalla mahdollisella tavalla!) ja HÄNKIN oli löytänyt tän mua ennen). Hän sanoo, että niin siinä vaan kävi että hän hieman skeptisesti alkoi kirjaa lukemaan, mutta kun oli saanut Twilightin loppuun, joutui menemään heti seuraavana päivänä kirjakauppaa ostamaan kakkososan New Moon.

Okei, ei tässä nyt mitään Pottereita käynyt suinkaan, mutta kirja OLI kyllä aika jännittävä. Se on viihdettä alusta loppuun, ja kyllä sen voi lukea. Ehkä aion jopa katsoa elokuvan. New Moonin aloitin eilen illalla, mutta sen jälkeen pidän kyllä vampyyritaukoa vaikka kirjoja olisikin enemmän. Se on ehkä muuten vähän liikaa kerralla. Ei Millennium-kirjojakaan voi kaikkia putkeen lukea, koska se on vaan liikaa. Sitä paitsi mä en oikein saa aikaiseksi edes aloittaa sitä kolmatta, koska kakkosen loppu oli niin lame. Siis se, että

* * * SPOILER!!! * * * Jos et halua tietää paljastusta kakkoskirjasta, niin älä lue eteenpäin!

Lisbethiä ammutaan PÄÄHÄN, se haudataan ELÄVÄLTÄ ja SILTI se kampeaa sieltä ylös? Oikeesti? Ja kuinka sopivaa, että sen bestis onkun joku raskaan sarjan maailmanmestari, joka sattuu sopivasti löytämään keskelle metsää pelastamaan Lisbethin tyttöystävän. En mä nyt sano että viihdekirjallisuuden on pakko olla ihan älyttömän todenmukaista, mutta jotain rajaa. Öööh, siis koska toi koko vampyyrijuttuhan on tietysti ihan uskottava. Mutta tajuutte, siis genren sisällä.

Vauva on oppinut nauramaan ääneen. Se on maailman ihanin ääni. Nyt mä yritän kaikkeni, et se naurais ääneen, mutta ei sitä oikein pysty kontrolloimaan. Samat höntsäilyt ei toimi joka päivä ja joskus se taas nauraa vaan kun se näkee mun naaman. Oispa oikeenkin yleisön kanssa noin helppoa.

Bischofshofenia ja pääministeri

Mä oon vähän sitä mieltä, että kaikkia jotka käyttävät oluesta sanaa Bischofshofen pitäisi lyödä naamaan. Joku: Pitäiskö mennä ottaa pari bischofshofenia? Mä: Läts. (Läts on ääni joka lähtee kun lyö toista namaan). Huomaatteko miten monta postausta on nyt ollut jollain mäkihyppyteemalla? Huolestuttavaa.

Ja sitten jotain paljon, paljon huolestuttavampaa. Niin sitä vaan viime perjantai valkeni, ja sitä ajatteli, että Aaaah, uusi hieno vuosi! Tästä tulee hyvä vuosi! Ja sitten pari päivää myöhemmin meinaa mennä bischofshofenit väärään kurkkuun kun näkee uutisista että Paavo Väyrynen harkitsee Keskustan puheenjohtajaehdokkuutta. Kun vielä pari päivää sitten näki tässä vuodessa potentiaalia vaikka ihan merkittäviinkin asioihin, niin tajuaa yhtäkkiä että se merkittävä asia voikin olla armageddon, sillä pahimmassa tapauksessa asumme kesäkuun jälkeen maassa, jonka pääministeri on Paavo Väyrynen. Siis PAAVO VÄYRYNEN! Hyvä luoja, mitäs sitä sitten tehdään? Muistan lapsuudestani että meidän perheessä sanottiin joskus, että jos Paavo Väyrysestä tulisi presidentti, niin meidän pitäisi muuttaa Suomesta pois. Ja pääministeriys olisi paljon pahempaa, koska pääministerillä on valtaa ja tehtäviä. Se on hyvin pelottava ajatus, ja olenkin jo vähän katsellut taloja Espanjasta. No quiero vivir en el pais donde Paavo Väyrynen esta pääministeri. (Pitää ehkä myös opiskella espanjaa, koululatinalla ei pääse ton pidemmälle).

Tour de Ski

Hiihto sitten jaksaa hämmentää mua. Anoppi on kylässä ja innokas talvilajipenkkiurheilija, joten sitä tulee munkin seurattua toisella silmällä. Mies selitti mulle että tämä Tour de Ski on vähän niin kuin Tour de France mutta ne hiihtää, mutta ei kyllä mun mielestä ole. Ne ensin hiihtää jossain Saksassa, sitten Tsekissä, sitten Italiassa ja niin edelleen. Mun mielestä olisi paljon siistimpää jos ne hiihtäisivät Saksasta Tsekkiin, sieltä Italiaan ja niin edelleen. Siinä olisi jo haastetta.

Jonkun niistä kilpailuista voitti venäläinen nainen. Hiihdon jälkeen sitä haastateltiin, ja se kuulosti todella hämmentävältä. Toimittaja: So do you like crack? Hiihtäjänainen: Yes, I like the crack (kieliopillisesti kylläkin väärin, mutta hei, sehän on venäläinen!). Kunnes kävi ilmi, että se sana olikin track. No siinä on kyllä enemmän järkeä.

Hyvää uutta vuotta!

Jään itselleni kiinni aika usein siitä, että olen vähän snobi, mutta mä olen hyväksynyt sen, ja elän sen kanssa. Esimerkkinä toimii vaikka se, että mä en ikinä ostaisi vaatteita Citymarketista. Mä olen arvellut, että se on enemmänkin snobismia kuin sitä, että ne varsinaisesti olisivat siellä huonolaatuisempia kuin vaikkapa Henkkamaukassa. Jostain syystä kuitenkin päätin, että lapselle sieltä voi ostaa vaatteita. Olimme Citymarketissa (koska sellaista kotiäidit tekee) halpojen vaippojen perässä, ja bongasin tarjouksen: 3 bodya kympillä. No hienoa, otanpa ne. Lapsi kasvaa niin hurjaa vauhtia, että vaatteet jää tunnissa pieniksi tai sitten niissä on kakkaa tai jotain porkkanapilttiä (kuten myös mun valkoisessa Tommy Hilfigerin paidassa. Ex-valkoisessa), joten niitä tarvitsee. Otin kolme erilaista, ja vasta tullessani kotiin huomasin että yhdessä niistä lukee: Good things make’s me happy. A) toi lausehan on sisällöltään jo ihan vajakki, ja b) make’s? MAKE’S?!? Mitä vittua? Siis ne ovat painattaneet ziljardi tollasta vauvan vaatetta ja lähettäneet kauppoihin myytäväksi ilman että ovat spellcheckanneet?! Toisaalta: tyhmät, mukakiireiset äidit jumalauta ostavat niitä vaatteita, joten miksi niitä tekstejä nyt turhaan liikaa hinkkaisi?

Koska pulutkin oppivat nopeammin kuin minä, menin seuraavalla CM-reissulla taas sinne lastenvaateosastolle (nyt kuulostaa siltä, että mä käyn koko ajan siellä, mutku se on samassa talossa kuin Verkkokauppa ja mä tarvitsin Dance Dance Revolutionin Nintedo Wiille), koska olin ostamassa sukkahousuja vauvalle. Ostin hänelle saman valmistajan siniset villasukkikset sekä pinkit villasukkikset. Sama valmistaja, sama paketti, sama koko. Vaan pinkit olivatkin noin 40 centtiä pidemmät kuin siniset, ja lähemmällä tarkastuksella, niiden jalkaterät olivat eri suuntiin: toinen eteenpäin, toinen taaksepäin.

Me katsomme mäkihyppyä (nyt ollaan jo seuraavassa aiheessa, tää ei enää liity kuluttaja-arvioon Citymarketista). Miksi ihmeessä ne antaa jotain tyylipisteitä? Eihän siinä ole mitään järkeä, ei missään muussakaan kunnollisissa lajeissa anneta. Pituushypyssä voittaa se joka hyppää pisimmälle, keihäänheitossa se joka heittää pisimmälle ja korkeushypyssä se joka hyppää korkeimmalle. Ei siellä pohdiskella, että eipä osunut nyt askelmerkki kohdalleen, tai olipa keihäs rumasti etukenossa ja miten se heittäjä tollai mätkähti ja huusi tosi epäviehättävästi. Niin MIKSI mäkihypyssä annetaan tyylipisteitä? Se on tosi tylsää. Aion ehkä kirjoittaa asiasta kirjeen FIS:lle. Todennäköisesti kuitenkaan en, koska olen aika laiska, ja tää ei ole niin tärkeää, ja jos saisinkin sähköpostin tähän asiaan auki, niin mua naurattaisi kuitenkin niin paljon Dear FIS –alku, että koko homma jäisi siihen.

Ai niin, hyvää uutta vuotta.