BB-Lotta

Kello on 14.30. Asukas juo kahvia, ja kirjoittaa blogia.

Hesarissa kolumnoidaan Tapani Kansan exän Nina af Enehjelmin blogista, jossa hän kommentoi exänsä keikkailua näin: ”Tapanin konsertti meni oikein hvin, vaikka historiallista tarinointia olisi voinut olla hiukka vähemmän. Ei sen puoleen, etteivätkö hänen tarinansa olisi olleet hyviä! Sitä ne nimittäin ovat! Ja extra-bonuksena (sic) saa joka kerta vielä maan ehkä parasta stand up-komiikkaa.” (27.11). Nonni.

Alex Stubbin synttäreillä Lasse Lehtinen tuli juttelemaan mulle siitä, miten hänkin oikeastaan on stand up –koomikko. Hän ei ole vielä esiintynyt, mutta setti on pääasiassa valmis. Se ei naurata ensimmäiseen 10 minuuttiin, mikä on tarkoitus, mutta sen jälkeen se alkaa naurattaa kaikkia, ikää katsomatta. Ehkä Lehtinen aloittaa ensi kesänä, kun europarlamentti vaihtuu, ja hänen ei tarvitse enää reissata Brysselissä ja Strasbourgissa alvariinsa. Ja hjälp, se on sitä paitsi keksinyt tuollaisen menestysreseptin, joka naurattaa kaikkia. Voi, jospa meillä muillakin koomikoilla olisi tuollainen itseluottamus ja salaisuus hallussamme. Meitä pelottaa aina esittää uutta materiaalia, koska ikinä ei tiedä, että olenkohan mä ainoa, jonka mielestä juttu on hauska. Niin tässä nyt sitten käy, että keski-ikäiset miehet vie multa kohta leivän. Mun on pakko saada joku suojatyöpaikka.

Tammikuussa ryhdyn kiertämään maata urakalla. Viimeinen B-Studio tehdään 19.12, ja sitten se jää historiaan. Tammikuusta maaliskuuhun mä esiinnyn joka perjantai ja lauantai eri Amarilloissa ympäri maata. Pakko tehdä keikkaa nyt, ennen kuin Kansa ja Lehtinen kunnolla ehtivät stand up –lavoille.

Sunnuntaina Big Brother ratkeaa, ja valtakunta saa taas uuden superjulkkiksen. Mä en ole nähnyt yhtäkään jaksoa, joten oon valtavan pihalla. En oo myöskään katsonut yhtäkään jaksoa Idolsia. Tää ei edes ole mitään kulttuurielitismiä (tiedätte ne ihmiset, jotka aina sanovat, että ”en oikein katsoa televisiota, paitsi asiaohjelmia ja dokumentteja”. Mä katson (ja joskus teenkin) kyllä ihan avoimesti ja hyvällä omalla tunnolla kaikkea scheissea), vaan enemmänkin laiskuutta. BB:n seuraaminen vaatisi valtavaa sitoutumista. Pitäisi katsoa mahdollisimman usein, jotta oppisi tuntemaan ne kilpailijat, ja osaisi valaistuneesti sitten keskustella niiden luonteenpiirteistä tai sättiä niitä. Nyt mä sätin vaan lööppien perusteella. Tuntuu vähän, että jos on aikaa niin tarkasti seurata 20 ventovieraan elämää, niin ei oikein ole aikaa omalle. Jos haluaa katsoa, kun keskivertoista yksinkertaisemmat ihmiset sekoilee kännissä, niin voi vaikka lähteä baariin. Sinänsä BB-asuminen voisi olla ihan mielenkiintoinen sosiologinen koe, koska saattaisi nähdä itsestään aika uusia puolia kun joutuisi noin kontrolloituun ympäristöön ja eroon ulkomaailmasta. TV-kameroiden edessä en kuitenkaan haluaisi sitä tehdä. Olisi kamalaa, jos olisi julkkis, jolla on etuliite. Se alkaisi salakavalasti. Ensin olisi vaan BB-Lotta tai Idols-Lotta tai Maajussi-Lotta, mutta kohta jo antaisi lehdessä parhaat grillivinkit, kertoisi miten vältetään juhannusruuhkat, miten pitää flirttailla pikkujouluissa ja yhtäkkiä olisi Hymyssä alastonkuvissa. Scary shit. Kaikille.

Tänään me syödään thanksgiving-dinner (mikä tahansa syy käy, että pääsee porukalla juomaan viiniä). Nyt pitää katsoa, löytyisikö vaatekaapista jotain thanksgiving-henkistä. Pilgrimit näyttää ihan amisheilta. Ehkä mä meen vaan kalkkunana.

Talvi yllätti Backlundin taas

In your face, ilmastonmuutos, nyt täällä on lunta ja melkein jopa kylmä. Vaikka lumisia talvia on ollut Helsingissäkin vielä muutama vuosi sitten, niin selkeästi lumimuisti on ihan hakusessa. Eilinen aamu vaan hämmensi. Ulko-oven blokkasi karmea kinos, mutta onneksi jotkut superahkerat naapurit olivat lähteneet jo ennen kahdeksaa töihin, ja tarponeet kinokseen jalanjäljet. Roskat piti viedä, mutta lumiaura oli aurannut roskakatoksen oven umpi. Ilman lapiota sinne ei ollut asiaa, eikä omatunto antanut periksi jättää roskapusseja mielenosoituksellisesti siihen oven eteen. Onneksi roskakatos on naapuritaloyhtiön kanssa yhteinen, joten ei muuta kuin aidan yli naapurin puolelle, ja niiden puolelta sisään. Sehän käy multa, koska mähän liikun kuin gaselli, mutta mummonaapureilla tulee ongelmia.

Miten kaikki toimintatavat täysin unohtuu, ja ihmisestä tulee ihan hirveen avuton kun tulee tällainen määrä lunta? Sen verran mä osasin laskea, että kannattaa ehkä lähteä liikkeelle vähän aikaisemmin kuin muuten. Työmatka kestikin vähän kauemmin. Jalkakäytäviä ei oltu aurattu, mutta jotkut urheat olivat talloneet siihen polun. Mutta mitenkäs sitten, kun polkua pitkin tulee joku vastakkaisesta suunnasta? Sitten vaan jäädään siihen sillai vaivaantuneesti katsomaan toisiaan, odottaen, että kumpi sinne hankeen kampeaa. Jompikumpi häviää tuijotuskilpailun, ja tekee sivuaskeleen, ja on sitten nilkkojaan myöten lumessa, ja toinen tarpoo määrätietoisesti polkua eteenpäin. Välillä kävelin ratikkakiskoilla, koska siellä oli vähemmän lunta (eikä ratikkaa).

Eilisissä Iltasanomissa on juttu siitä, miten Vihreät ja Perussuomalaiset kilvan tekevät toisistaan ja mediasta tutkintapyyntöjä. Näin kirjoittaa IS: ”Homman aloittivat maahanmuuttoon äärikriittisesti suhtautuvat perussuomalaiset jo vaalien ala. Kohde oli ensin media, joka siteerasi ja tulkitsi ihan väärin näitä sukupolvensa johtavia ajattelijoita”. Hehee, pitikö vittuilla ”medialle”, nehän vittuilee takas.

Kolumni

Onko joku joka ei saa Vihreää Lankaa kotiin? Siis Vihreän Liiton lehteä? En mäkään, mutta mä kirjoitan sinne välillä kolumnia. Tässä uusin.

Kuka Kukin Olisi

Sinkkuelämää -leffan ensi-ilta oli vuoden elokuvatapahtuma. Miljoonat naiset ympäri maailman odottivat kuin kuuta nousevaa nähdäkseen viimeisen luvun – ja toivon mukaan onnellisen lopun – tutun new yorkilaisen naisnelikon tarinassa. Jokainen nainen, joka hiemankaan aikanaan seurasi sarjaa pohti joko salaa itsekseen tai avoimesti tyttöporukassa kuka neljästä naisesta hän itse olisi. Jos muuta väittää, valehtelee. Mielenkiintoista oli, että jokaiselle löytyi aina sielunsisar sarjasta. Kaikki identifioituivat johonkuhun.

Muutama vuosi Carrien, Samanthan, Mirandan ja Charlotten suosion oltua huipussaan, ilmestyi telkkariin sarja, jota kutsuttiin miesten vastineeksi Sex and the Citylle, nimittäin Entourage. Miehet eivät suinkaan yhtä avoimesti esimerkiksi lätkätreenien jälkeen pukukopissa pohtineet, kuka kukin olisi sarjassa, mutta siinäkin sarjassa nähtiin jossain määrin miesten kirjo. Mitä jos tätä pelia olisi pelattu vaikka kuntavaalien puheenjohtajakiertueella?

Vaikka voikin olla, että tässä mennään sukupuoli edellä puuhun, niin jako menee sarjojen mukaan miehiin ja naisiin. Entouragen päähenkilö Vincent Chase on tietysti Matti Vanhanen. Vincent on pääministerin tavoin kaiken keskipiste ja vieläpä parantumaton naistenmies. Vincentin (ja Matin) ongelmat liittyvät harvoin hänen ammattiinsa, ja useammin ongelmallisiin tyttöystäviin ja heidän välttelyyn. Vincentin kaveri ja manageri Eric on pieni ja nokkela, eli ilmetty Jyrki Katainen. Tunteellinen mutta pragmaattinen Eric joutuu usein tulilinjalle neuvotteluissa Vincen puolesta, ja niin käy myös valtiovarainministerille. Vikkelä ja ärsyttävä Turtle on aina äänessä, ja Martti Korhosen tavoin ei oikein aina tajua asiayhteyksiä. Turtle on oikeasti hyväsydäminen, kuten suomalainen Martti-veljensä, mutta joutuu aina paitsioon kun isot pojat rupeavat leikkimään. Turtle ei koskaan saa parhaita duuneja tai kauneimpia naisia, eikä kyllä Marttikaan. Johnny Drama on värikkäin sarjan hahmoista, ja puheenjohtajien hullunkurisissa perheissä hänen vastaavuutensa on tietysti Timo Soini. Johnny Dramalle nauretaan ja pyöritellään silmiä, mutta jotenkin hän aina putoaa jaloilleen.

Päivi Räsänen on tietysti Sinkkuelämää-Charlotte: Konservatiivinen, perhearvoja kunnioittava nainen, jonka mielestä ainoa, oikea perhemuoto on naisen, miehen ja mahdollisten lasten muodostama ydinperhe. Charlottella tosin oli homokavereita. Veikkaan, että Päivi Räsäsellä ei. Tarja Cronberg on ilmetty Miranda. Uraorientoitunut ylisuorittaja, joka on kaikista hahmoista älykkäin mutta kuusnolla vähiten glamoröösi. Jutta Urpilaiselle jää Carrie. Carrie ei varmaan ikinä jäisi kiinni punaisessa jakkupuvussa, mutta pohtii hänkin alituiseen, mitä miehet ovat hänestä mieltä. Sankarittarena häneltä odottaa paljon, mutta sitten huomaa, että hän onkin ihan tavallinen ihminen, ja joskus vähän pihalla. Tasa-arvon nimissä Samanthaksi jää tietysti Stefan Wallin. Sekä Samantha että Stefan ovat feministejä, toinen sanoissaan, toinen teoissaan. Päästäkseen hallitukseen Stefanin puolue on Samanthan lailla valmis sänkyyn kenen kanssa tahansa.

Oikaisu!

Ei pidä uskoa kaikkea, mikä lukee lehdessä! Kamala väärinkäsitys on tapahtunut! Uudessä OHO-lehdessä on juttu ”Lotta Backlundin top 10”, eli lista mun 10 suosikkiasiasta. Kun pääsee puhumaan suosikkiasioistaan, puhuu paljon, ja (minä ainakin) valtavan nopeasti. Ajatukset tulee nopeammin, kuin suu ehtii ne ulos muotoilla. Niinpä olen siinä sähellyksissäni muotoillut itseni hieman huolimattomasti, ja mun ja toimittajan välillä on tapahtunut hirvittävä väärinkäsitys! Lehdessä nimittäin lukee kohdassa 6. (Valkoviini), että: ”En käytä paljon alkoholia, mutta silloin kun juon, otan valkoviiniä”. Oh no! Siis en juo joka päivä, enkä yksin, mutta kyllä mä suurkulutan siinä missä muutkin normaalit ei-alkoholistit! Mähän oon jatkuvasti kännissä, eihän tollainen käy päinsä!

Oikaisu: ”En käytä paljon alkoholia” kuulostaa väärältä.
Lupaus: Muotoilen vastaisuudessa viinanjuontitapani puheeksi paremmin.
Disclaimer: Tää on varmaan mun syytä, ei toimittajan. Mä olin varmaan kännissä, kun annoin haastattelun, silloin voi sanoa mitä sattuu.

Tokko te aina haluta ei-hedelmällinen ja Sugarfree kahvi

Joojoo, teen töitä, koko ajan. Mutta tää Starbucks ajatus on nyt saanut ylivallan, ja mä googlailen kaikkea Starbucksiin liittyvää. Törmäsin mielenkiintoiseen ilmiöön. Amerikkalainen (tai jonkunmaalainen, mutta englanninkielinen anyway) blogi, joka automattisesti kääntää postauksen JA kommentit sellaisella käännösautomaatilla suomeksi! What the fuck?

“Kotona Tammikuu 2008, Starbucks has ensiesittää “ luuta ja nahkaa” asemalaituri, ei-- hedelmällinen jälkimmäinen imeä kokoonpantu avulla sokeroida- vapauttaa siirappi ja ei-- hedelmällinen lypsää. Antava jotta Starbucks, nyt kuluva veres kahvi has aikaa pienin 50 prosentti eli käsitellä kalori kuin ainoa kokoonpantu avulla lainalainen siirappi”.

Postaus on pitkä, ja toi on vaan alku, ja oletettavasti se liittyy siihen, miten Starbucksissa voi minimoida kalorimäärän kahvijuomassaan (eli pitää muistaa pyytää ”skinny” versio, toisin sanoen ”Luuta ja nahkaa” –versio), ja lopussa bloggaaja pyytäkin kommentteja, koska: I-KIRJAIN oikeastaan haluta jotta osata mikä te ajatella. No lukijat tekevät työtä käskettyä, ja kommentoivat. Nimimerkki Angiina Keltaisenruskea Väri (Kyllä! Se kääntää myös nimimerkit! Nerokasta!) sanookin, että:

”Yeap, eheä kuin markkinointi kikka. Ihme tokko meidän ammatiosasto Starbucks jälkisäädös hankkia nyt kuluva etuosto-oikeus aikaisin? Ainakin I-KIRJAIN hyväksyä avulla te. Tokko te haluta jotta iloita sinun imeä, hän ei panna Aito McCoy sen sijaan? :-)”

No tokkopa, tosiaan.

Starbucksista, päivää - ehkä

Joku tätä oli jo kommentoinutkin tuolla kommenttiosiossa, mutta netistä siis löytyy osoite www.starbucks.fi. Siellä ei lue mitään muuta kuin "Avaamme pian...". Starbucksin väreissä. Pitääkö tää paikkansa, onko Starbucks oikeasti tulossa Suomeen, vai onko tää vaan kamala, julma pila?! Starbucksin kahvia, French Roastia ja muutamia muita blendejä, saa muutamista kaupoista nykyään. Esim. Kampin K-Marketista sitä voi hakea 16 € kohtuulliseen hintaan. Vielä ei oo niin epätoivoiseksi mennyt, että mun tarttis hakea sitä siihen hintaan sieltä, vaan mun logiikalla on edelleen edullisempaa lähteä matkoille, ja tuoda sitä ulkomailta. Syyskuussa kävin Edinburghissa, sieltä on vielä puoli pakettia jäljellä.

Nyt joku salapoliisi tänne, selvittämään tätä!

Welhon tyhmin asiakas

Mun bloggaus-revival alkoi heti vähän huonosti. Mun netti ei toiminut. Koska Welho on ollut mulle vaikea palveluntarjoaja ennenkin, päättelin, että vika ei voi olla minussa. Kaksi kertaa mun nettiyhteys on katkaistu, koska ”en ole maksanut laskua”, vaikka sellaista laskua ei ikinä mulle ole tullutkaan. Niinpä vika on tietysti heissä, eikö? Kärttyisenä päätin siis soittaa perjantai-iltapäivänä Welhoon, koska viikonloppu ilman nettiä tuntui ahdistavalta ajatukselta.

Welhon asiakaspalvelija: Welhon asiakaspalvelu, miten voin auttaa?
Lotta: Mun netti ei toimi. Please sano, että se on vaan joku hetken katkos, ja että se alkaa toimimaan taas kohta. Se ei kyllä ole toiminut moneen päivään.
W: Joo, sulla on täällä maksamaton lasku.
L: Ei voi olla. Mulla on tässä nää mun laskut mun edessä, ja mä oon maksanut nää jo kolme viikkoa sitten.
W: Joo, sun lokakuun lasku on maksettu, mutta syyskuun ei.
L: (Pläräystä) Mitä helvettiä? Mä oon maksanut ton laskun. Itse asiassa KAKSI kertaa! Miksi mä oon maksanut tän laskun kaksi kertaa?!
W: En tiedä, mutta se suoritus ei näy meidän tilillä.
L: Ei näy? No pakkohan sen on näkyä, mä oon maksanut sen KAHDESTI!
W: Sä olet varmaan laittanut väärän viitenumeron.
L: Ai MOLEMPIIN laskuihin? Ei ole fiksua maksaa saman kuukauden laskua kahdesti, myönnän, mutta en mä nyt molempiin ole voinut laittaa väärää viitenumeroa!
W: No suoritus ei näy meillä. Oletko varma, että kirjoitit kaiken oikein?
L: Tietenkin olen! Siis mulla on ollut ongelmia Welhon kanssa ennenkin, mä vähän luulen, että ongelma on nyt teidän päässä. Mulla ei IKINÄ ole katkaistu mitään palvelua, mä maksan AINA mun laskut ajallaan! Mä en ole koskaan edes saanut mistään muistutusta! En sähkölaskusta, en puhelinlaskusta, en yhtiövastikkeesta – eiku okei, oon saanut kerran yhtiövastikkeesta, mutta se oli vähän niin kuin väärinkäsitys, koska meidän yhtiövastiketta korotettiin 10 eurolla, ja mä maksoin sen vanhan summan kun mulla on sellainen suoraveloitus, ja sitten se laittoi postia, että multa puuttui se 10 euroa, eli periaatteessa se EI ollut muistutus, koska olin kuitenkin maksanut valtaosan siitä laskusta, ja…
W: Ööh, joo, tota, onko sulla kuittia siitä?
L: Siitä yhtiövastikkeesta? Eihän sen nyt tähän mitenkään liity.
W: Eikun siitä nettilaskusta. Onko sulla kuittia?
L: Kuittia? Kenellä on KUITTI laskuista? Mä oon maksanut ne nettipankissa.
W: No voitko katsoa sieltä nettipankista mulle sen laskun arkistointitunnuksen, niin mä voin täältä selvittää mitä on tapahtunut, jos vaikka viitenumero on väärä.
L: En tietenkään voi katsoa, koska nettipankki on netissä, JA MUN NETTI EI TOIMI!
W: Mä valitettavasti tarvitsen sen arkistointitunnuksen.
L: Just. No kai mä sitten soitan uudestaan maanantaina, kun mä oon töissä. Siellä mulla on toimiva netti, mutta siellä onkin joku toinen palveluntarjoaja (kypsää, todella kypsää. Toim. huom. ).

Eilen sitten kaivoin nettipankista ne helvetin arkistointitunnukset, karmeessa kiukussa, jonka vain tyytymätön asiakas kykenee itsessään lietsomaan… ainoastaan huomatakseni, että niitä maksamiani kahta laskua en ollut suinkaan suorittanut Helsingin TELEVISION tilille, vaan Helsingin ENERGIAN tilille. Että omaan nilkkaan vaan, and all that…

Jatkoanomus

Huh, kahden päivän sisään on tullut useampi yhteydenotto blogista. Milloin jatkuu, jatkuuko, missä sä oot? Sietokynnys meni siis tässä jossain marraskuun alun paikkeilla. No tässä mä oon, ja mä en tiedä vielä jatkuuko tää. Kysymykset on tietty täysin oikeutettuja: Mikä bloggaaja mä muka oon olevinani, jos mä vaan lomailen?! Musta on tullut niin vanha, etten mä jaksa joka päivä kirjoittaa. B-Studio loppuu joulukuussa, ja sen jälkeen mä kirjoitan taas enemmän kuin pyydettiinkään, niin mä yritän luvata. Siihen asti kirjoittelen sporadically, en ehkä ihan joka päivä. Baby steps. Kun kirjoittaa telkkariohjelmaa, kolumneja, ja tietty facebook-statuksia (niihin just etenkin menee suurin osa mun työpäivästä) päivittäin, niin tuli ehkä kirjoitusähky. Eli anon loppuvuodeksi vielä lomaa, ja teen silloin uuden välitilinpäätöksen, ja tsekkaan alkaako olla asiaa sillai niinku kunnon blogissa kuuluu olla. Deal?