Suomen Baldwinit

Katsoin Tyttö, sinä olet tähti -elokuvan sunnuntaina telkkarista, ja tykkäsin. Etenkin Eero Milonoff oli mun mielestä ihan loistava. Samoin leffan musat. Ja tietty respect menee Dome Karukoskelle a) siitä, että se on ohjannut tuon, ja b) siitä, että se riisuutui ilkosilleen Bläkin avajaisissa, ja ”juoksi kunniakierroksen ja suoritti voimisteluliikkeitä”. Ihmisen, joka tekee noin, täytyy olla ilahduttava tyyppi!

Milonoffit ovat Suomen Baldwinit. Sitä paitsi jos oikeasta kulmasta katsoo Eeroa, ehkä vähän silmiä siristäen (okei, you really have to want to see it), niin se muistuttaa hieman Stephen Baldwinia (joka mun mielestä on selkeästi ykkösbaldwin, ihan vaan Bio-Domen ansiosta).



Eero vai Stephen?



Stephen vai Eero?

Mä perustin Facebook-ryhmän:

The Knights Templars of the proper use of the Facebook status message

On selkeä ero ihmisten Facebook-käyttäytymisen välillä: toiset osaavat, toiset eivät.

Tämä ryhmä on ainoastaan niille, jotka osaavat oikealla tavalla – mielikuvituksellisesti, näppärästi, luovasti – käyttää hyväkseen statustaan. Ryhmään kutsutaan tarkalla seulalla: tänne pääsee ainoastaan statusten crème de la crème.

Koska ryhmä on suorastaan Vapaamuurareihin verrattavissa oleva salaseura (mitä nyt naamat tuolla alalaidassa näkyvät), ei klubitakkeja ryhmälle ole tulossa. Seuran suurvisiirit (onkohan suurvisiiri oikeasti titteli, vai lähinnä laivaterminologiaa?) suunnittelevat erityista tapaa, jolla toisen jäsenen voi tunnistaa. Salainen kädenpuristus on kuitenkin aika passé, joten ajankohtaiseksi tullee erityis-poke. Esim. mikäli joku erityispokettaa sinua baarissa selkään, niin pitää välittömästi huutaa tyyliin "XX (oma nimi) is snorting Finrexin and putting babies to sleep with old movie posters!" (esimerkiksi) ja jatkaa keskustelua ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunut.

Hyvistä statusihmisistä saa ja pitää vihjata. The status is out there.

Tähtiviikonloppu

Olipa kuulkaa sellainen tähtiviikonloppu. Olin keikalla Savonlinnassa Etelä-Savon Yrittäjien vuosijuhlassa. Mun jälkeen bileissä oli vuorossa Danny-show! Siis oikea Danny! Iso-D! Tavallaan voisi ajatella, että mä lämppäsin Dannya, jos haluaa. Ajatella, siis samalla keikalla Dannyn kanssa. Silloin on saavuttanut jotain urallaan, kun pääsee esiintymään Dannyn kanssa. I have arrived.



Matka Savonlinnaan meni kivuttomasti, yksikään tietokone tai kauko-ohjausjärjestelmä ei kaatunut. Panikoin hetken, kun sain lippuni, koska siinä luki ”vaunussa lemmikkejä”, ja se vaunu oli sellainen pikkukoppi, jossa oli 6 paikkaa. Paniikki meni ohi, kun vaunu tuli täyteen, eikä kellään ollut lemmikkejä. Parikkalassa vaihdoin junaa, ja siellä sitten joku nainen istuutui minua vastapäätä piskinsä kanssa. Yritin töniä koiraa lempeästi (yeah, right) mutta päättäväisesti pois jaloistani, aina kun se yritti haistella mua. Jossain vaiheessa mua alkoi aivastuttamaan. En ole varma johtuiko se siitä koirasta vai nuhasta, mutta olin iloinen, ja mielenosoituksellisesti aivastelin niin paljon kuin pystyin, naisen suuntaan, telepaattisesti viestittäen: Kato nyt, ei koiria pidä tuoda ihmisten juniin.

Yöpyminen olikin sitten eri juttu. Vitun humppa. Mun huone oli 3 kerroksessa, mutta pohjakerroksen humppaorkesteri olisi saattanut yhtä hyvin soittaa naapurihuoneessa, niin hyvin musiikki kuului. Mulla oli Conan O’Brian päällä täysillä volyymeilla, mutta ei auttanut. Se oli jotain superhumppaa, jota ei estä tai eristä materia, vaan se operoi jollain täysin eri aaltopituudella, joka kumoaa kaikki muut äänet. Mua alkaa harmittaa, etten mä katso enemmän actionleffoja ja McGyvereita ja sellaisia. Sieltä olisi saattanut oppia hyödyllisiä taitoja, kuten miten kokonaisesta rakennuksesta (tai ainakin kajareista) saisi sähköt katkaistua. Mutta hotellihuoneesta oli oikeasti suhteellisen kaunis näköala. Pitää kesällä lähteä vähän maakuntamatkailemaan kotimaassa.

Osta jotain

Viimeinen Presso tuli lauantaina. Viimeinen lehti oli hyvä, ja oon valtavan harmissani, että lehti lopetettiin. Käytiin eilen keskustelu erään Miehen (kyllä, huomatkaa ISO alkukirjain, sitä ei ihan kenelle tahansa laiteta) kanssa siitä, miten usein tulee jälkikäteen harmiteltua jotain lopetettua. Usein kuitenkin huomaa, ettei ole kuluttanut tuotetta, ja saa siten syyttää ihan itseään, jos se lopetetaan (poislukien vaikka Radio City, koska radiolupaspektaakkeli onkin Suomessa ihan oma sirkuksensa). Tiedätte: ”Mitä? Miksi se-ja-se-baari suljettiin? Sehän oli tosi kiva!”. Kuinka usein kävit siellä? ”No en mitenkään hirveän usein, mutta…”. Pressosta mulla on kuitenkin puhdas omatunto, sen tilasin ja maksoin siitä asti kun lehti alkoi ilmestymään. Nyt mä tarviin korvaavaa lauantailukemista.

Huomenna on Älä osta mitään –päivä. Toisaalta on myös Osta jotain –päivä. Tai sehän on joka päivä. Kuten se on erässäkin Facebook-ryhmässä muotoiltu: When you keep your money in your wallet, you don't protest against Coca-Cola, McDonald's or Nestlé. They don't give a shit. You only protest against your local entrepreneurs and merchants. People who invest their lives in providing you with the stuff you want.

Jotain ihan muuta

Nelonen lähetti yhteistyökumppaneilleen (ilmeisesti minä?) ihan mahtavan joululahjan. Ensin tuli sähköposti, jossa tuli linkki. Sieltä sai valikoida mieleisensä joululahjan, ja lahjat oli jaettu Nelosen brändien mukaan. Ihan mahtava idea! Mun lahja on - tietenkin – Radio Rock-henkinen: Pullo Jallua. Neroja ne ovat siellä Nelosella, tajuaisivat muutkin lähettää tuollaisia lahjoja.

Ystävättärelläni on loistava idea. Paljon puhutaan tuttavapiirissämme saamisesta, ja siitä, että sitä ei ole tarpeeksi. On päätelty, että pitäisi ottaa hallitukseen yhteyttä, ja vaatia toimia. Jos ei tulisi toimia, niin uhattaisiin lakolla. Tässä on viime aikoina opittu, että kiristyksellä saa tahtonsa läpi. Jos emme saa tahtoamme läpi, niin kukaan nainen ei anna enää kellekään. Järjen ääni (aina minä, AINA!), kysyi kuitenkin, että: miten tilanne muuttuu? Jos me ei nytkään saada, niin miten tilanne muuttuu, jos me ei yhtäkkiä anneta kellekään? Selvitys ystävättäreni ystävättäreltä (joka on tehyläinen, ja näinollen asiantuntija) oli, että ”jos esimerkiksi kaikki meidän parisuhteissa elävät kaverimme tukevat meitä menemällä lakkoon, niin niiden miehet sanovat komeille kavereilleen, että antavat meille, jotta nekin saisivat”. No mä olen ainakin myyty. Eihän tässä suunnitelmassa ole aukon aukkoa! Lakkoon, siskot!

Mun piti kirjoittaa pitkä juttu Pressosta, mutta en osaa keskittyä. Mä kirjoitan huomenna.

Weekend download

Voi hitsin pimpula. Ei mene kovin vahvasti Love Mansionissa. Vessa on tukossa, ja ukko tulee vasta huomenna korjaamaan (eikö vaan nyt toivoisikin että se puolalaisen putkimiehen uhka olisi ollut vähän vakavampi, se olisi salee tullut sunnuntainakin). Täällä tapahtui myös suursiivous lauantaina (ihan siis omasta toimesta, Consuela on karannut). Eiliset illalliset meni vauhdikkaasti, ilta jatkui Meccaan, ja sieltä Kungliga Klubbeniin. Se ei onneksi ollut yhtään nöyryyttävä kokemus, koska olinhan keskimäärin vain noin 10 vuotta muita asiakkaita vanhempi. Pikkuveljen kanssa on superhauskaa bailata, mutta ehkä ensi kerralla mennään sellaiseen paikkaan, jossa en ole mummoin. Thank God for alcohol.

Vaimomatskua

Musta on tullut niin vanha, että mun pitää oikeasti katsoa kelloa ennen kuin uskallan juoda kahvia. ”Voi, se on jo seitsemän, enhän minä nyt enää voi sumppia ryystää” (tiedättekö mikä on outoa? Kun kirjoitin ton äskeisen, niin kuulin ihan tarkasti Lenitan äänen sanovan sen mun päässä. Ja käyttäisinkö IKINÄ sanaa sumppi? Manaaja paikalle, I’ve been possessed!). Vain keski-ikäiset, todella epä-rock-tyypit, jotka ovat arjen orjuuttamia, eivät juo kahvia seitsemän jälkeen. Oih, en halua olla yksi heistä! Miksi mä en voi olla enemmän anarkisti? Mutta toi eksistentiaalinen pohdinta jääköön toiseen kertaan, nimittäin tänään juon luvan kanssa kahvia, vaikka kello on puoli yksitoista.

Mä oon menossa ystäväni/ystävättäreni NikoLan yöchat-show’hun vieraaksi (on ehkä vähän nonkonformistista mennä ARKI-ILTANA yöshow’hun vieraaksi, onhan?). Eli televisioon. Ja jotta pysyn hereillä, enkä nukahda kesken lähetyksen, olen nyt keittänyt pannullisen Starbucksia.

Joko mä oon ihastellut täällä The Giant Leapia? Niiden levy Another Day Rising tuli pari viikkoa sitten ulos, ja älyttömän hyvältä kuulostaa. Radiossa soiva Somebody else on ihan sairaan hyvä. Ja niiden kosketinsoittaja on ihan adorable, mutta toi kommentti ei liity tohon musaan sitten millään, ja salee undermined nyt kaiken mukamas-musa-asiantuntijuuden, jonka annoin ymmärtää että mulla on. Crap.

Mä haastattelin E-Typea viime viikolla, ja se kertoi, että hän on sinkku ja ottaisi oikein mielellään vaimon. No, me tietysti juontajaparini Miran kanssa innostuttiin, molemmat haluavat nyt rouva E-Typeksi (vai onko se sitten vain rouva Type? Onko se E ikään kuin etunimi?). Toimistopitkäveto rankkaa mut korkeammalle, mutta heppoisin perustein. Iltapäiväjuontaja Jääskeläinen on sitä mieltä, että mä sopisin E-Typelle paremmin kuin Mira siksi, että a) meillä on samanlaisempi (huom! Ei samanlainen, vaan samanlaisempi) musiikkimaku, ja b) mä puhun ruotsia. Itse asiassa näillä kriteereillä mä olen Miraa sopivampi noin 3,5 miljoonalle ruotsalaiselle. Me aiotaan joka tapauksessa laittaa levy-yhtiön kautta treffipyynnöt/vaimohakemukset E-Typelle, joten seurataan tilannetta. Mä en ole vielä kirjoittanut omaani, ja se pitää kirjoittaa viimeistään huomenna, joten jos on jotain tajunnanräjäyttävää ideaa, miten charmaan E-Typen itselleni, niin laittakaa tonne kommenttilootaan.

E-Type (eli Martin, joka sen oikea nimi on, mutta mä aion sitten kun me mennään naimisiin kutsua sitä vain E-Typeksi. ”Do you, Lotta, take this man, E-Type, to be your lawfully wedded husband?”) oikeasti pitää koirista, mökkeilystä, veneilystä ja viikingeistä. Mä en tykkää noista mistään, paitsi ehkä viikingit voin feikata, koska ne eivät haise, eivätkä vaadi samoilua metsässä. Mira on sikäli vahvoilla, että se tykkää koirista ja luonnosta. Mutta ei tässä tietenkään mistään sellaisesta ole kyse, että kumpi OIKEASTI sopii sille paremmin, vaan tietysti Miran voittamisesta. Niin kuin kaikissa tervehenkisissä ihmissuhteissa.

Tietokonehoro

Mä yritän salaa kirjoittaa blogia kokouksessa lainaläppärillä. Samalla kuin kirjoittelen, vilkuilen muka edessä esitettävää powerpoint-show’ta. Nyt isketään kaksi kärpästä yhdellä iskulla, nimittäin
a) mä saan tehtyä tärkeitä asioita (blogin kirjoittaminen), samalla kun kuuntelen keskusteluita
b) mä näytän kiinnostuneemmalta kuin todellisuudessa olen.

Tunnen itseni täysin huijatuksi, koska olisin kuvitellut, että tämä kokouspaikka on sellainen, missä on langaton verkko. Ja onhan täällä, mutta eikös siihen perskele tarvita salasana. Yritin muutamaa ihan randomilla (samuhaber_sex, HomoHomo123 ja mita00vittua), mutta eivät ne toimineet. En uskaltanut kokeilla enempää, kun pelkäsin, että lukitsen tai tuhoan tietokoneen tai verkon tai Helsingin ja Riihimäen välistä kauko-ohjausta ohjaavan tietokoneen, tai jotain.

Mä en millään halua lopettaa tätä kirjoittamista, se tuntuu tällä koneella paremmalta kuin muilla. Samalla mulla tulee hieman huono omatunto mun omaa läppäriä kohtaan, vähän niin kuin pettäisi sitä. Ja vieläpä ihan toisenmerkkisen kanssa. Mun kotikone on Fujitsu ja tää on Dell. Mä olen myös tilannut uuden läppärin. Mä tiedän että on olemassa suuri kuilu PC ja Mac –käyttäjien välillä, mutta mäpä yritän saada the better of both worlds. Kyllä – mä olen tilannut Macin. Eli tarkemmin ajatellen, mä olen tietokonehoro, joka jakaa ihan kaikille (tai siis käyttää ihan kaikkia). Mä oon tietoteknisesti kevytkenkäinen.

Also: Kokoukset, joissa ei tarjota kahvia, pitäisi kieltää. Mielelällään lailla.

Istun muuten kokouksessa, jossa osanottajia on 12. Kolmella on ärrävika. Miten se on edes mahdollista? What are the odds of that? Ja onko asialla mitään tekemistä sen kanssa, että täällä on ainoastaan suomenruotsalaisia?

Oh fuck I’m so screwed! Kokouksen sihteeri pyysi mua juuri lähettämään mun muistiinpanot sille! NÄÄ on mun muistiinpanot. Shit. Mä TIESIN että mä jäisin kiinni. Crap.

Vielä hetki, olkaa hyvä

Klo 20.16
Järvenpää – Jokela välimaastossa juna seisoo. On seissyt jo 25 minuuttia. Universumi taistelee mun keikkailua vastaan. Taistelkoot. On jotenkin morbidia mennä töihin naurattamaan ihmisiä tällaisena päivänä. Vieläpä ihan tragedian huudeille. Vaikea suhtautua esiintymiseen tänään.

Klo 20.18
Kuulutus: Turvalaitevika, ei tietoa miten kauan tässä menee. Vikaa korjataan, ei auta kuin odotella.

Hienoa. Keikka alkaa 40 minuutin kuluttua, ja mä seison keskellä erämaata. Äsken kävi toivon pilkahdus kaikilla. Kuului jonkinlaista koneen ääntä. Kaikki kääntyivät toiveikkaina veturin suuntaan, mutta ainoa mikä tapahtui oli, että vessasta tuli mies, joka näytti hämmentyneeltä, koska kaikki tuijottivat sitä. Koneääni tuli siitä, kun mies veti vessan.

Nyt syy on siis tarkentunut ”turvalaiteviaksi”, joka kuulostaa aika epämääräiseltä. 20 minuuttia sitten syy oli se, että Helsingin ja Riihimäen välillä kauko-ohjausta ohjaava tietokone oli kaatunut. Se on paha, jos kone kaatuu, ja tietää itse miten primääriraivon ja turhautumisen partaalle ajautuu, jos oma PC kaatuu. Se jätkä, joka sen VR-koneen edessä istuu on varmaan vielä stressaantuneempi. Mun kone yleensä tokenee, kun sen buuttaa, eli re-starttaa. Onkohan ne kokeillut sitä? Pitäisiköhän ihan soittaa ja kysyä? Se varmaan riemastuttaisi niitä, saada puhelu joltain näsäviisaalta koomikolta: ”Hei, ootsä kokeillu painaa ctrl + alt + del?”.

Klo 20.33
”Asiantuntijoita on hälytetty paikalle” kuului uusin kuulutus. Sieltä salee joku päivystävä teknikko nyt polkee hullun lailla fillarilla paikalle.

Klo 20.38
Junan kuljettaja haluaa tähdentää, että junassa ei ole vikaa, vaan koko etelä-Suomen junajärjestelmä pimeni. Öhh, no luottamus VR:ään olisi ehkä säilynyt vähän paremmin jos se olisi ollut vain yksi juna, eikö niin, että koko lääni seisoo.

Hirveä pissahätä. En kehtaa mennä vessaan, kun en halua herättää turhaa toivoa kanssaihmisissä. Mulla on banaani ja pussi naposteluporkkanoita laukussa. Onneksi. Tää ei tuu olemaan niin kuin Alive. Toivottavasti. Syön banaanin kuitenkin salaa, ei koskaan tiedä mistä mellakka saa alkunsa.

Klo 20.56
Juna liikkuu taas. En nytkään uskalla mennä vessaan, pelkään että systeemi ylikuormittuu vessanvedosta ja prakaa taas.

Klo 21.02
Juna pysähtyi taas. Ei mun syytä, en käynyt vessassa.

Fast forward pari tuntia myöhemmin

Keikka oli mahtava, ja haluan Hyvinkään Ale Pubiin esiintymään uudestaan, ehdottomasti. Hirveällä kiirellä juoksen asemalle, saatan juuri ja juuri ehtiä junaan. Tulen paikalle, valotaulu kertoo: Juna on 5 minuuttia myöhässä. Soitan pari puhelua. Uusi tieto: Juna on 15 minuuttia myöhässä. Hetken kuluttua vaimea kuulutus: Suosittelemme bussia (no älähän saatana, toim. huom.), junat ovat noin puoli tuntia myöhässä.

Vihdoin juna tulee (vieraiden ihmisten kanssa yhteisesti päivitellään, yhteishenki nousee. Yhteinen kulkuneuvotilanne lähentää enemmän kuin formulakulta). Eikä tämä olekaan ihan mikä tahansa juna, vaan maailman hitain, joka pysähtyy kaikilla asemilla. Yes. Tiesikö kukaan edes että paikka nimeltä Nuppulinna on olemassa? Ei, mutta kyllä vaan tännekin piti juna-asema pykätä!

Kaikki menee hyvin. Leikkisästi lyödään vetoa, minkä asemien välillä jäädään jumiin. Järvenpääkin ohitetaan. Valotaululla jopa NÄKYY jo Helsinki. Kohta oon kotona! Kanssamatkustajani jatkavat Tikkurilasta bussilla, tiukkaa tekee, ehtivätkö. Lähdemme Keravan asemalta, ja pariskunta tuulettaa. Jee, ehdimme bussiin. Kuulutus: Seuraavana Tikkurila, Nästa Dickursby. Juna hidastaa. Edessä häämöttää asema. Juna pysähtyy, mutta ovet eivät aukea. Katson ulos. Täähän on vittu Hiekkaharju! Viiden minuutin päästää tulee kuulutus: Täällä junan kuljettaja, kauko-ohjausjärjestelmä reistailee…. Déjà vu.

Mun piti mennä Antti Tuiskun levyjulkkarikeikalle, mutta kun vihdoin pääsin Helsinkiin, en ollut ees varma että on enää 2007.

Olisi ehkä pitänyt kirjoittaa Jokelan tragediasta, mutta en oikein osaa käsitellä sitä. Istuin koko iltapäivän STT:n uutispalvelussa, sormi refresh-napilla. Hetki hetkeltä se muuttui kammottavammaksi, mitä enemmän tapahtumasta ja tekijästä paljastui. Ei ole sanoja.

Näin just David Ortizin Conan O’Brianissa. Baseballista tuli juuri vähän mielenkiintoisempi laji.

Transnational

Ootteko koskaan miettinyt, että olisitte oikeasti henkisesti jonkun muun maalainen, mutta syntynyt suomalaisen ihmisen ruumiiseen? Miksi se ei ole olemassa oleva syndrooma? Ne, jotka ovat syntyneet esim. miehiksi naisten ruumiiseen tai toisinpäin ovat saaneet oman termin, miksi eivät ne vääränmaalaiset. Jos mies naisen ruumiissa on transsexual, niin voisiko sitten se toinen sitten olla transnational. Ehkei. Transgeographical? Äh. Mä oon niin aikani edellä.

Changing status for drama

Jokainen, joka lukee mitään lehtiä, tietää että Mikael Jungnerin elämä nykyään uutisoidaan ainoastaan Facebook-statusten muodossa. Omassa Facebook-profiilissa voi käydä katsomassa kaikki omat status-updatensa. Ihan täydellistä! Niitä kun katsoo jälkeenpäin yhdessä listassa (eli tehdään niin sanotut Jungnerit), niin sehän on parempaa kuin päiväkirja. On ihan eri tavalla tietoinen omista menemisistään ja fiiliksistään.

Puhuimme kaverini Tompan kanssa perjantaina siitä, että statukset ovat EHDOTTOMASTI tehty, jotta sinne kirjoitetaan näppärää. ”XX is sleeping” tai ”XX is at home” ovat NIIN tylsiä. Totesimme myös, että statuksessa pitäisi pystyä linkittämään toisen ihmisen profiili. Esim ”Lotta is out drinking with XX”. Miten se teema menikin heti dokaamiseen? (ööh, no voisi se olla tietysti vaikka Lotta is making out with XX, mutta se olisi jo vähän liian paljastavaa. Ei niin, etteikö Facbookissa olisi muutamakin, jonka kanssa voisi make out).

Siis katsokaa nyt: En mä muuten mitenkään voisi muistaa, mitä kaikkea mä olen ajatellut ja tehnyt viimeisen viikon aikana, mutta ey presto; Facebook has the answer:

Today
Lotta is studying American Football (the rules, not the ball. Duuhh). 5:36pm
Lotta is a hero. Not the kind with great superpowers, but the kind with really LAME superpowers. Like really good sense of smell. 4:55pm
Lotta is facebook-detoxing. Also alcohol-detoxing, cigarette-detoxing and man-detoxing. 12:20pm
Yesterday
Lotta is in mese. Lotta is wired and soooo technologically advanced. 11:12pm
Lotta is niIn Pis$iS, ih4n sAir4An ihQuu! *~*. 8:14pm
Lotta is unhealthily excited about High School Music. 7:51pm
Lotta is trying to remember details about yesterday, and figure our if she should have a morkkis today. I don't THINK so.... 11:42am
Lotta is irresponsible. She will be charged with FUI (Facebooking under the influence). Öööh, or something. What do I know?! I'm wasted! 4:13am
November 3
Lotta is pondering: to drink or not to drink. Lotta is much like hamlet, without the Danish royalty part. 6:22pm
Lotta is going to create a new superlative: most likely to have the lamest status on FB. "XX is sleeping" is NOT a good status! 1:51pm
November 2
Lotta is absolutely fabulous! Well, mostly like Edina in a drunken haze. 5:42pm
Lotta is feeling olympic today! 2:50pm
Lotta is not the brightest crayon in the box today. 12:09pm
November 1
Lotta is about to shave her head. I can work complicated tehcnology, but not do my hair. What's wrong with the universe?!? 6:07pm
Lotta is going to drink and horoile tonight. Not that it's her style to do that, but it's for work. Lotta is such a workaholic. 5:10pm
Lotta is going to drink and horoile tonight. Not that she wants to, but it's for work. 4:48pm
Lotta is fashionista extrodinaire. 10:49am
Lotta is fanitta'ing Fall Out Boy. 10:20am
October 31
Lotta is medicating her coctail flu. God bless Pepsi Max. 6:40pm
Lotta is tyttö, joka tuoksuu tanssimusiikilta... 1:52pm
October 30
Lotta is going to go see The Giant Leaps levyjulkaisukeikka. And drink! Yeay! 9:22pm
Lotta is stalking her neighbours. Lotta is a kyttääjä, but not the bad kind. 8:23pm
Lotta is not röking, but would love to. Coffee and cigarettes BELONG together. 5:40pm
Lotta is having a great työsuhde-etu: Kaalimato. The cabbage worm is Lotta's new friend. 3:55pm
Lotta is in need of company for tonights' The Giant Leap gig. 3:18pm
Lotta is going to see The Giant Leap tonight. Maybe. 2:24pm
Lotta is seriously creeped out about Uhan Alla. How can they let wimpy girls like me watch this?!? 12:49am
October 29
Lotta is playing with new toys, but if anybody asks, I'm "doing the dishes". 9:32pm
Lotta is is so excited, and she just can't hide it. She's about to lose control, and I think she likes it. 12:15pm
Lotta is up way past her bedtime. Lotta is badass. 1:42am
October 28
Lotta is convinced Facebook is broken, cause she hasn't received any messages. Surely someone should send something?!? 11:15pm
Lotta is kontallaan. Well, reading the book 'Kontallaan' really, but the first one sounds funnier. 8:58pm
Lotta is in love with Josh Lyman. 7:51pm
Lotta is substituting starbucks with sex. No! Wait! The other way around! Lotta is a bit dumb. 5:41pm
Lotta is enjoying some Starbucks. Lotta is practically getting off on this. Lotta is going to Kirjamessut later. 12:08pm
Lotta is home after getting drunk with Pieru. (The person, not the gas. That would be weird). 3:01am
October 27
Lotta is going to watch a speksi with Minna (Pieru) tonight. 3:45pm
Lotta is trying to clean up. Who has this many shoes!? Lotta needs a bigger apartment. 2:27pm
October 26
Lotta is cool. Lotta is going with old people to an old people's bar to see Dingo tonight. Yeah, Lotta's not that cool after all. 4:22pm
Lotta is confused about Ilta-Sanomat that advocates younger men for older women. 10 years younger for Lotta means 17. That can't be legal? 2:44pm
Lotta is flipping through the new Hunks calendar, and feeling awful about objectifying men. Kind of. Well, not really. Mr. August makes up for everything. 10:06am
Lotta is flipping through the new Hunks calendar, and feeling awful about objectifying men. Kind of. Well, not really. 9:44am
October 25
Lotta is not telling anyone what she's doing tomorrow, cause it's embarressing. 10:45pm
Lotta is going to see Dingo tomorrow. Well, being forced to, rather. 10:35pm
Lotta is creeped out by Dexter. 10:19pm
Lotta is creating (which sounds better than "writing mundane columns"). 8:26pm
Lotta is substituting sex with shopping. 6:49pm
Lotta is changing her status for drama. 3:30pm

What would Jesus do?

Mä en suinkaan ole kirkkoekspertti, mutta luulen, että kirkolla ei mene niin hyvin kuin ennen. Tasaisin väliajoin kirjoitetaan artikkeleita siitä, miten kirkkoa vaivaa joukkopako, ja kirkot ammottavat tyhjyyttään sunnuntaisin. Mä kuulun kirkkoon, enkä ole suunnitellut eroavani, mutta en kyllä myöskään ole käynyt fyysisesti kirkossa ties miten moneen vuoteen.
Kirkon imagoa ei auta, että vieläkin on olemassa miespappeja, jotka vastustavat naispappeutta. Onneksi enemmistö teologian opiskelijoita on naisia, ja tulevaisuudessa mahdollisesti valtaosa papeista on naisia ja ne voivat sitten vuorostaan vittuilla miespapeille (vaikka eivät tietenkään tee sitä, vaan kääntävät toisen posken).

Jos yrityksellä tai vaikkapa poliittisella puolueella olisi samanlainen tilanne, eli kuluttajat tai jäsenet häviäisivät, tuotteen tai aatteen käyttöaste pienenisi, ja imago ei olisi toimiva, niin apuun hälytettäisiin imagokonsultteja ja mainosguruja. En tiedä onko näin tehty myös kirkon toimesta, mutta ainakin heillä on uusi imagokampanja. Ja se kampanja hämmentää mua suuresti.

Meille tuli töihin Kirkon uutta promomateriaalia (kuulostaako absurdilta että kirkolla on promomateriaalia?). Toimituksen seinälle löysi heti tiensä värikäs juliste jossa on Jeesuksen kuva, ja teksi: ”Jesse diggaa sua – ehdoitta”. Ehkä ongelma on ollut just se, ettei kirkko ole puhunut nuorille nuorten kielellä, mutta jos ne kirjoittavat että Jesse diggaa sua, niin joukkopako kääntyy paluuryntäykseksi.

No mutta ok, julisteen sanoma on kuitenkin selkeä. Jesse diggaa sua ehdoitta. Promopaita onkin sitten vähän vaikeampi juttu. Kirkon promopaketissa tuli nimittäin viininpunainen t-paita, jonka rinnassa on iso kuva kahdesta miehestä sängyssä. He makaavat (ilmeisesti) alasti, osittain peiton alla, käsi kädessä. Ajatuskupla poikien yläpuolella sanoo: ”What would Jesus do?” Siis mitä helvettiä (öh, pun intended)?!? What would Jesus do? Mitä tää edes tarkoittaa? Ovatko ne siis homosuhteiden puolesta vai vastaan? Jos tämä on uusi avaus, ja kirkko tällä ilmoittaa, että: ”joo, jos Jeesus olisi sängyssä viehättävän nuoren miehen kanssa, niin salee panisi”, niin tämähän on positiivista ja raikasta kirkolta. Jos taas tämä on statement, jolla pyritään kommunikoimaan, että: ”haloo, ei edes Jesse tekisi tota, ja se sentään diggaa sua ehdoitta”, niin taidan liittyä siihen joukkopakoon. En siis ole kirkkoekspertti, jos en myöskään mainosekspertti, mutta voisi kuvitella että mainos toimii paremmin, jos ihmiset ymmärtävät mitä sillä yritetään sanoa?

Tai sitten se on vaan niin, että if you can’t beat them, confuse them.